Friday, February 25

ei mitään sanottavaa

Maanantaina vilahdan Helsinkiin hakemaan uuden kissan. Trekkiehenkinen The First - Försti - ei oikein sovellu kielenkäyttööni, joten kutsumanimen annan kissalle itse. Siitä taitaa tulla Kiira. Suuri Vaalea Metsästäjä

(Ne jotka tietävät asioista enemmän voivatkin odotella jännittyneenä milloin otan taas uuden eläimen ja annan sille nimeksi Juanita Consuela Rosa Maria la Vacha de la Escuerda y Lopez. Tai entä Ingrid?)

Epävakaa olotilani näkyy puhelinlaskussa. Soittelen maratonpuheluja vanhoille ystäville jotta ei tarvitsisi istua yksin hiljaa asunnossa. Kissa on hyvä seuralainen, mutta naukuminen ei kuitenkaan korvaa keskustelua. Ei korvaa puhelimessa lärpättäminenkään, mutta se ainakin johtaa ajatukset toisaalle hetkeksi.
taulukko
Eilisen esiintymisen odottamaton sivuvaikutus oli keikkapyyntö. Yleisön joukosta ilmaantui mies, joka halusi triomme Ouluun. Pitänee opetella muutama kappale lisää; kolmen biisin ohjelmistolla ei vielä parane keikkailla.

Lopun uutiskatsauksena lätkäisen tähän Sitemeter -palvelun tuottaman kävijämäärätaulukon. Hiukan hätkähdin sitä katsoessani. Ovathan nämä kävijämäärät vielä aika vaatimattomia, mutta ylpeilen silti. Epäilenpä, etten nykyistä päivitystahtia ikuisuuksiin jaksa - jossain vaiheessa alkaa se laskusuunta näkyä tilastoissakin - vaan nyt en piittaa. Hah.

(Pienestä se on ilo revittävä.)

ostoksilla

Nukkuminen parantaa aina oloa. Eilisillan epätoivo hälveni lopullisesti kun laskin kolikkopurkkiin kertyneet hilut ja huomasin olevani lähestulkoon varoissani. Painelin sitten kauppaan suorittamaan lohtuostoksia.

Olen onnistunut tappamaan koko läjän ruukkukasveja, mutta viime vuosina kuolinsyy on yleensä ollut se, että joudun jättämään ne jonkun muun kasteltaviksi vähäksi aikaa. Kirjovehkani selvisivät mitä uskomattomampia ajanjaksoja tyystin ilman kastelua kunnes ne Kaustiselle lähtiessäni jäivät kämppisten armoille. Nyt olen aloittanut uudestaan - tällä kertaa myrkyttömillä huonekasveilla.

Limoviikunani (se ainoa jäljellejäänyt vaarallinen) kukoistaa vaikka Morwen on tiputtanut sen lattialle ainakin kahdesti. Olen nyt sijoittanut sen korkeammalle, jotta Morwen lopettaisi kasviparan pahoinpitelyn eikä erehtyisi syömään sitä.

Rönsyliljojen versot ovat melkein istutuskunnossa vaikka kissa käy nakertamassa lehtiä. Nyt ostin lisäksi pienen pullojukan, jonka pitkulaiset lehdet ovat ihanteellisia metsästettäviä. Kaksi saviruukkua ja -lautasta, kymmenen litraa kukkamultaa ja pieni pussillinen kevytsoraa: olen valmis suorittamaan istutus- ja ruukunvaihtotoimenpiteitä.

Huone näyttää niin paljon kotoisammalta kun on viherkasveja.

ojassa

On kuin hetteikössä vaeltaisi. Maanantaina putosin kaulaa myöten suonsilmään, tiistaina vedin itseni ylös. Keskiviikkona vajosin kainaloita myöten, torstaina kiipesin uudestaan ylös. Illalla – esiintymisjännityksen lauetessa – aloin vajota taas. Yhden vaivaisen vuorokauden romahduksen jälkeen kestää toista viikkoa ennen kuin olen taas tukevalla pohjalla.

Tällaisessa vaiheessa olisi omaishoitaja tarpeen. Hätä ei ole niin suuri että ryhtyisi yöpäivystykseen juoksemaan, mutta silti on niin ahdistunut, että yksin on vaikea selvitä. Vaan vapaaehtoisia ja hätätilanteessa oikeasti paikalle rientäviä tukihenkilöitä ei kasva puissa. Ystävän harteille moista taakkaa ei halua kaataa – monilla on aivan tarpeeksi tekemistä omissa huolissaan ilman ylimääräistä paimennettavaa.

Palvelukseen halutaan supersankari joka kiitää paikalle ongelmien ilmetessä. Oma työasu, ei trikoo- tai naamiopakkoa.

Thursday, February 24

elämänkaari

On mahtava pätkä tämä. Nauroin niin etten meinannut tuolilla pysyä.

I love death (via Birdy)

avohoidossa II

On sitten ihanaa, kun on kunnon hoitosuhde. On ihanaa, kun hoitaja ottaa mielipiteeni ja oireeni vakavasti. Lopultakin ammattilainen joka ei tyrmää jokaista ehdotustani naurettavana, epäuskottavana tai harrastelijan keittiöpsykologiana.

Joka kerta kun olen aloittanut uuden psykologin, psykiatrin tai hoitajan kanssa olen masennusoireiden lisäksi kertonut myös niistä liian vauhdikkaista kausista jotka päättyvät entistä syvempään masennukseen. Koskaan niitä ei ole otettu vakavasti. Nyt otettiin.

Olin jo oppinut vähättelemään vauhtikausiani, vaikka en niitä normaaleina pitänytkään. Opin perhetuttavalta, että lievässä muodossa niitä kutsutaan hypomaniaksi. Nyt hoitaja oli sitä mieltä, että oireet viittaavat hyvin selkeästi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön - eikä mitään hypomaniaa vaan ihan oikea, vakava sairaus jota pelkkä depressioon keskittyminen ei paranna.

Asiasta puhutaan vielä lääkäreiden kanssa, koska mielisairaanhoitajalla (olikohan se tarkka ammattinimike?) ei ole valtuuksia diagnosoida. Psykiatrin kanssa säädetään lääkitystäkin; kun kerroin maanantaisesta romahduksestani hoitaja päätti, että on syytä tutkia olisiko lääkitystä nostettava. Tarkoitus ei ole sinnitellä toimintakyvyn rajamailla vaan parantua, eikä se onnistu jos romahtelen säännöllisesti.

Koskaan en ole tuntenut saavani näin ammattitaitoista hoitoa. Nyt uskallan jo toivoa tuloksia ja haaveilla parantumisesta. Tosiasiassa kaksisuuntainen mielialahäiriö ei koskaan parane kokonaan, lievenee vain - mutta jos se on lopullinen diagnoosi, niin hoito ja lääkitys voidaan keskittää siihen eikä isäsuhteen jauhamiseen.

takkavalakialla

Saatara äkkiä valakia takkaha,
tukka on jäätyny seinähä kii.
Vauhtia saatava on tuoho akkaha,
hornaa suu auki, silimät kii.

Saatara äkkiä valakia takkaha,
akka on jäätyny sänkyhy kii.
Vauhtia saatava on tuoho kersaha,
vällyjen alla se piereksii.

Saatara äkkiä valakia takkaha
kersa on jäätyny vällyyhi kii.
Vauhtia saatava on tuoho renkihi,
uunin piisillä piileksii.

Saatara äkkiä valakia takkaha,
renki on jäätyny piikaha kii.
Vauhrilla saatava irti on morsio,
renki jo nauttii liiaksikii.

Irti!

Bill Hota & The Pulvers

Wednesday, February 23

you die...

Koska nyt on toimiva tietokone, pitää saada myös pelejä. Aloitin hakemalla Nethackin, ikuisen klassikon. Seuraavaksi on kaivettava esiin King of Dragon Pass, Masters of Orion 2 ja joku Civilizationin versio. Vielä kun Baldur's Gate tai Medieval Total War toimisi, niin ei tarvitsisi hiihtolomaviikolla kertaakaan poistua kämpästä.

Nethackin kunniaksi tein nettitestin:

 |./!+#
 |.i.| 
#+...| 
If I were a NetHack monster, I would be a tengu. I'm always in the right place at the right time, and am quick to avoid people that I'd rather not be with.
Which NetHack Monster Are You?



talvi-ilma

Aivan turhaan räävin itseni koululle. Tunteja ei ole, kun oppilaitoksessa on erikoisvieras Baskimaasta. Ilmaisen lounaan käyn syömässä, ja sitten palaan kotiin järjestelemään kirjahyllyäni.

Kuka tässä mitään huumausaineita tarvitsee? Kohoan nirvanaan saadessani lajitella teokset genren mukaan, aakkostaessani kirjailijan sukunimen perusteella kronologiseen julkaisujärjestykseen.

Nyt täytyy vain kiristää hampaita ja uskaltautua ulos. Pakkasta on parikymmentä astetta ja aurinko paistaa. Ihanteellinen kevättalven sää - juuri sellainen päivä jolloin kääriytyy keinutuoliin juomaan kuumaa glögiä ja kiittää onneaan siitä, että suksien siteitä ei ole vielä vaihdettu.

(Liikuntaa? Minä? Tietysti menisin hiihtämään, mutta katsos kun eivät nuo sukset ole vielä kunnossa. Kyllähän minä muuten, kun on näin kaunis ilmakin. Joo-o, kyllä se on aika turhauttavaa kun ei pääse, pitää vaan istua kotona glögiä lipittämässä ja kirjahyllyä järjestämässä. Harmi.)

kuorma

Nyt on muuttoautosta sisään kannettu muun muassa mikroaaltouuni, toimiva tietokone, muuttolaatikoista kasattu tietokonepöytä, keinutuoli, arkku, pahvilaatikoita, joulukoristeita, valurautapata, ruokapöydän pidennyslevyt, didgeridoo, fanfaaritorvi, puumiekkoja, keltainen ämpäri ja ennen kaikkea: kirjahylly!

Se on pystytetty. Siinä on kirjoja. Kämppäni alkaa vihdoin näyttää kodilta.

Tuesday, February 22

opiskelijaruokaa

Tapahtui viikonloppuna:

Eräs V:n perheen jäsen puhdisti tukkeutuneen imurin letkun ja siinä sivussa livautti jääkaappiini naudan paahtopaistin. Käyttöpäivä oli jäänyt taakse jo aikaa sitten, joten oli syytä valmistaa liha ateriaksi pikavauhtia - mieluusti ennen kuin se lähtisi omin jaloin karkuun. Tarmokkaasti lykkäsin toimenpiteen seuraavalle päivälle.

Opiskelijaruokaa koko viikoksi - paahtopaistia ja perunamuhennosta


  1. Lämmitä uuni kahteensataan asteeseen. Lämpenemistä odottaessa ehtii hyvin imuroida koko kämpän. Jos aikaa jää yli, voi jahdata kissaa imurilla.


  2. Avaa lahjoituspaistipakkaus. Tarkista, että liha on syömiskelposta. Jos et osaa päättää onko vaiko ei, heitä noppaa. Jos tulos on kielteinen, paista ruoka kuitenkin ja rukoile teräsvatsaa. Aseta paisti teflonvuokaan ja peitä se foliolla. Paista noin tunti/kilo. Vinkki: paistamisen aikana ehtii hyvin pestä muutaman koneellisen pyykkiä.


  3. Heitä kissa ulos keittiöstä ja ota paisti uunista. Töki veitsellä varmistuaksesi kypsyydestä.


  4. Tutki perunoita. Heitä liikaa itäneet roskikseen. Hae kaupasta syömäkelpoisia perunoita, maitoa, kermaa, tilliä ja jäätelöä. Sijoita paisti viilentyneeseen uuniin odottamaan.


  5. Kuori perunat. Heitä kissa pois tiskialtaasta. Jatka perunoiden kuorimista. Toista niin monta kertaa kuin on tarpeen.


  6. Keitä perunat. Laita keitinveteen kämmenpohjallinen karkeaa merisuolaa. Estä kissaa kiipeämästä perunakattilaan. Mene ottamaan torkut.


  7. Herää keitettyäsi perunoita yli tunti. Nyt luulisi niiden muussautuvan helposti. Lämmitä uuni noin viiteenkymmeneen asteeseen. Kaada pestyyn kahvinkeittimen pannuun sopiva määrä maitoa ja laita keitin päälle; näin maito kuumenee edes hiukan. Murskataksesi perunat ota käyttöön koriste-esineenä toiminut viinipullo (myös kaljapullo käy; hienostunut voi soveltaa perunanuijaa). Kaada perunasohjon sekaan runsain mitoin valkopippuria, kermaa, voita ja lämmitettyä kulutusmaitoa. Estä kissaa tunkemasta päätään perunakattilaan.


  8. Siirrä valmistunut perunamuhennos uuninkestävään kulhoon, laita päälle pala foliota ja siirrä se uuniin odottamaan. Pese perunakattila.


  9. Ota paisti uunista ja kaada lämmössä nesteytynyt rasvainen paistinliemi kattilaan. Laita kattila liedelle lämpenemään hitaasti. Leikkaa paistista (lihansyyn vastaisesti!) muutaman millin paksuisia siivuja. Siirrä tarpeellinen määrä siivuja takaisin uuniin pysymään lämpimänä. Estä kissaa hyppäämästä uuniin.


  10. Kaada paistinliemen sekaan sopivan liioiteltu määrä kermaa ja hämmennä. Sekoita juomalasissa kylmää vettä ja vehnäjauhoja; kaada litku hitaasti kuuman paistinliemen joukoon. Hämmentele ja odota, että tulee nälkä. Heitä kissa ulos keittiöstä.


  11. Kaada paistinliemestä valmistettu kastike sopivaan tarjoiluastiaan - kaatonokkainen kannu käy, koska kastikekauhaa ei kumminkaan ole. Kata pöytään perunamuhennos, paistisiivut ja kastike. Ripottele kaiken päälle tuoretta tilliä. Heitä kissa alas pöydältä.


  12. Syö.

Tarvikkeet
  1. Ruoka-aineet:

    • marinoitu naudan paahtopaisti

    • perunoita (lajikkeeksi kelpaa esim. van gogh)

    • litra kulutusmaitoa

    • pari desiä kermaa

    • valkopippuria

    • tuoretta tilliä

    • karkeaa merisuolaa

    • pari ruokalusikallista vehnäjauhoja

    • tilkka vettä


  2. välineet

    • uuni

    • alumiinifoliota

    • (teflon)vuoka

    • uuninkestävä kulho

    • kattila

    • pullo tai perunanuija

    • terävä veitsi

    • haarukka

    • kauha

  3. Valinnaiset

    • kastikekulho

    • jäätelö (jälkiruoka)

    • osallistuva kissa

taantuma

  • 01:00 Nukahdan. Näen painajaisia.


  • 08:03 Herään. Pakkaan kissan, pyöräilen eläinlääkärille. Kissa rokotetaan, pyöräilen kotiin.


  • 08:45 Kaadun takaisin sänkyyn. Kissa tulee nuolemaan naamaa. En halua olla tajuissani, kaivaudun peiton alle. Nukahdan.


  • 15:30 Herään nälkäisen kissan karjahteluun. Kerään hetken voimia, horjun eteiseen, huomaan postit, etsin kännykän, kaivan kuivamuonaa komerosta. Horjun keittiöön, kaadan kuppiin ruokaa. Palaan sänkyyn.

    Lähetän linjaohjaajalle viestin; olen flunssassa. Oikeasti en ole, en vain pääse ylös sängystä. Mietiskelen mistä onneton tilani johtuu. En syönyt läääkkeitä eilen. Ei, siitä ei voi johtua. Yhden päivän unohdus ei tee tätä. Unohdinko pidemmän aikaa? En. Hyvä. Nukahdan.


  • 17:40 Herään kun muuttokuorman siirtäjä soittaa. Ynähtelen myöntäviä vastauksia. Hetkeä myöhemmin en muista puhelusta mitään. Olisi tanssia, mutta enää en ehtisi vaikka jaksaisinkin. Vähät siitä. Nukahdan.


  • 19:40 Herään kissan ryömiessä päälläni. Uskomattomalla voimanponnistuksella saan itseni ylös sängystä ja puen päälleni. Lähes tajuttomana hoipertelen ulos kämpästä. Päätän lähteä Virtaskan luokse; pari tuntia eläväisen rouvan kanssa voi auttaa.

    Pyöräilen kuin unessa. Puolivälissä matkaa kaadan itseni hankeen varmistaakseni että olen oikeasti hereillä, enkä vain kuvittele. Lunta menee hihaan. Päätän olla hereillä kunnes toisin todistetaan.

On se nyt perkele että lääkitys ei riitä pitämään tuollaisia päiviä poissa.

Friday, February 18

Holy priceless collection of Etruscan snoods!

Batman oli lapsuusaikojeni suuri sankari. Batman oli paljon parempi kuin McGyver, eikä Ritari Ässä päässyt edes lähelle. (Tättärätää, käkkäräpää, naisia metsästää!)

Kuusikymmentäluvun tv-sarjaa esitettiin juuri kun olin ihanteellisessa melkein-koululaisiässä. Konnien toinen toistaan absurdimmat ansaviritykset saivat mielikuvituksen liikkeelle: kuolisiko ihminen oikeasti jos sitä pyöritettäisiin kärrynpyörään (tai vastaavaan vehkeeseen) sidottuna tuntikausia? Pääseekö labyrintistä aina pois jos kääntyy koko ajan vasemmalle?

(Jälkimmäistä testatessani eksyin esikoulun saliin pystytettyyn pahvilabyrinttiin.)

Enkä koskaan lakannut ihmettelemästä vaihtavatko palomiehetkin sammutushaalarin päälle samalla kun liukuvat tankoa pitkin alakertaan.

Kyllä maailma olisi niin paljon parempi paikka jos olisi oikeita supersankareita.

Thursday, February 17

unessa

Yritä tässä nyt sitten keksiä jotain kirjoitettavaa, kun ei missään lähiympäristössä muhi skandaalia tai lupaavaa riitaa. Ei harmoninen yhteiselo ketään kiinnosta.

Kuriositeettina voin paljastaa, että viime yönä unessani seikkailivat herrat Janka-Murros ja Lord Boredom. Jostain syystä henkilöt olivat sulautuneet yhdeksi mieheksi jonka persoonallisuus vaihteli kuin jakomielitautisella. Uniminäni hermostui kesken kapakkaillan kun ei millään voinut tietää kumman kanssa oli puhumassa.

On se unennäkökin välillä vaikeata.

Vaan asiasta toiseen: muuttokuormani liikkuu taas. Jos tämän lukijoissa on auttamistahtoista väkeä, niin voi halutessaan sijoittaa itsensä lauantaiksi (19.2.05) Vantaan Tikkurilaan klo 10.00 kun pakettiautoa aletaan lastata. Purkuvaihe suoritetaan Kokkolassa vasta keskiviikkoiltana, mutta silloin apu on erityisen kaivattua; kirjalaatikot ovat hävyttömän raskaita eikä talossani ole hissiä.

Wednesday, February 16

tympii

Hemmetti. Harjoittelun välttely käy koko ajan vaikeammaksi. En keksi enää mitään mukatekemistä tietokoneella; mikähän olisi seuraava laiskottelutoiminto? Hesarinkin luin jo läpi.

Äh. Pakko kai sitä on alistua olemaan ahkera.

onko kissa sitä mitä se syö?

Yritin nysviä Gravatarit päälle tuossa kommenttilaatikossa. Epäonnistuin surkeasti, mutta Haloscan varmaan pistää ne päälle itsekseen kunhan betatestaus on valmis.

Paljon muutakin ehdin tänään; ostin kaksi kiloa kissanpennun kuivamuonaa. Hinta oli raju verrattuna Morwenin sapuskaan. Pentumuonan kilohinta on 11€, vakimerkin taas noin 3,50€. Parempi olla laatueroakin. Vaikka enhän minä sellaista huomaa. Ei tule kissa valittamaan halpamuonasta. Kyllä varmaan marisee jos maku ei miellytä, mutta sillähän nyt ei ole mitään tekemistä laadun kanssa.

Ihme juttu.

alleluia!

Kommenttiosastollani on suorastaan tulva! Hämmentävä kokemus. Tämän soisi toistuvan useamminkin.

Taloustilanne paranee hitaasti, vaikken voikaan ottaa pankista lainaa. Luottotiedoista ei narahtanut - ne ovat näköjään kuin ihmeen kautta säilyneet ilman merkintöjä - vaan ongelmia tuottaa sossu. Pienistä käyttötuloistani merkittävä osuus on toimeentulotukea; jos otan pankista lainan, menetän toimeentulotuen samantien.

Kuvitelkaa tätä, ihan oikeasti: en voi ottaa lainaa maksaakseni perinnässä ja/tai ulosotossa olevia velkojani pois, koska tämä luotto - josta en itse pitäisi penniäkään - luettaisiin tuloksi. Sossu ja velkaneuvoja tarjoavat vain yhtä vaihtoehtoa: annan kaiken mennä käräjäoikeuden kautta ulosottoon, otan viiden vuoden maksuhäiriömerkinnän, annan velan kasvaa hävytöntä korkoa usean vuoden ajan kunnes valmistun ja saan (toivottavasti) töitä. Kun palkka alkaa juosta, ulosotto ryhtyy perimään saataviaan automaattisesti.

Velkaantuneelle köyhälle ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta hoitaa itseään kuiville.

Onneksi on vanhemmat jotka kykenevät lainaamaan rahaa. Ja toisin kuin monta kertaa aiemmin, tämän lainan maksan viimeistä penniä myöten takaisin. Nyt on itsekunnioitus pelissä.

Tuesday, February 15

tunne-elämysmatka

Kuka hemmetti tätäkin oikein lukee? Paljastakaa itsenne! Exhibitionistioikaatten julkisesti!

Nyt paineet purettuani voin siirrähtää takaisin asiaan. (Asiaan? Ei tänään ole mitään asiaa. Väsyttää liikaa.)

Koin kummallisia, sykähdyttäviä tunteita istuessani Kellarissa kahvilla. Kahden istuskelijan ulkonäkö sekä kehonkieli - ja toisen luonnekin, sen mukaan kun voi lyhyen hyvänpäiväntuttavuuden perusteella sanoa - herätti mielenkiintoa. Siis sitä sellaista hämmentävää ja punastelua aikaansaavaa mielenkiintoa. Molemmat muistuttivat ulkonäöltään suuresti lähes kymmenen vuoden takaista ensimmäistä teinirakkauttani.

Olipas mukava elämys.

*bleep*

Vaikka kulttuuriministeri Karpela tarkoittaa hyvää käydessään ristiretkelle nettipornoa vastaan, ei hän ole tainnut ajatella asiaa ihan loppuun asti.

Sensuuriohjelmat eivät vaikuta erityisen toimivilta. Tällä koneella en voi testata HitBack.fi:n valvontaohjelmaa, mutta tuskin se tätä sivua sensuroisi. Ei tarvitse tuntea närkästystä omasta puolestaan.

Vaan miten kävisi Setan sivun? Entä Transtukipisteen? (Jos joku kykenee testaamaan, niin kertokaa tulokset. Olen oikeasti utelias.) EFFI:n tiedotteen mukaan ohjelman kyky erotella valistussivut ns. "törkysivuista" ei ole kaksinen.

Lasten herkkien mielien suojelu on tunteisiin vetoava asia, mutta ministerin keinot ovat pielessä. Sensuuri ei ole ratkaisu.

(via Mitvit & Fabula)

Monday, February 14

avohoidossa

Ensimmäistä kertaa olen törmännyt mielenterveystyön ammattilaiseen joka ei lässytä. Lisäbonuksena mainittakoon, että kyseinen ammattilainen suhtautuu minuun kuin aikuiseen - en siis enää ole lapsen tai vajaamielisen tasolla.

Tästä alkaen käyn joka viikko mielenterveystoimistolla. Virallisesti olen sairas, mutta kuntoutumassa. Kesälläkin voi hoito jatkua. On jopa mahdollisuus intensiivisempään terapiaan lääkärin kanssa.

Ja on se vaan kivaa, että toinen ihminen kehuu lahjakkaaksi ja älykääksi ihmiseksi. Koska tilanne on poikkeuksellinen, laitan tähän yhden hymiön.

:-)

yllätys!

Tulin Helsingissä vietetyn viikonlopun jälkeen kotiin, söin eväsleipäni, leikin kissan kanssa ja menin nukkumaan. Aamulla räävin itseni sängystä ja painelin jääkaapille, tuskallisen tietoisena siitä että sisäpuolella on pelkkä valo.

...ja hampurilaisia, sianlihasuikaleita, pihvejä sekä muutama einesateria. Kaappi suorastaan pursusi ruokaa.

Monenlaisia yllätyksiä on koettu, mutta tämä oli siitä parhaasta päästä ikinä.

Saturday, February 12

vaikeaa.

Joka kerta kun käyn Helsingissä huomaan vanhempieni parisuhteen rakoilevan yhä enemmän.

Onko vain uskottava ettei siitä enää tule kalua?

Friday, February 11

sosiaaliluokkaluokkatesti



You scored as alternative. You're partially respected for being an individual in a conformist world yet others take you as a radical. You have no place in society because you choose not to belong there - you're the luckiest of them all, even if your parents are completely ashamed of you. Just don't take drugs ok?

Upper middle Class 71%
alternative 71%
Luxurious Upper Class 63%
Middle Class 58%
Lower Class 50%

What Social Status are you?

Thursday, February 10

tukka

Kävin kampaajalla leikkuuttamassa tukkani. Nyt menee taas viikko kun totuttelen uuteen ulkonäköön. Alkuperäinen suunnitelma oli leikata huonokuntoiset latvat pois, mutta sitten vähän innostuin. Nyt hiukset ulottuvat vain vähän hartioiden alapuolelle. Kummaa harjata kun letti loppuu kesken.

Vaan kasvaahan se takaisin. Ei tarvitse metritukan ystävien pillastua.

Wednesday, February 9

kirja-ale

Toimeentulotuesta innostuneena painelin kirjakauppaan. Alennusmyynnin rippeitä oli tarjolla vielä muutama laatikollinen; ostin Myrskyn Ajan, koska kotimaista roolipelikirjallisuutta pitää tukea. Praedoria en saanut ostettua silloin kun sitä vielä kaupasta sai ja se jäi harmittamaan. Ei koskaan ollut rahaa, ja silloinkin kun oli, niin roolipelikirja ei ollut ensimmäisenä ostoslistalla.

Jos jostain löydän niin yritän saada haltuuni sekä Praedorin että viime Solmukohdan kirjan Beyond Role and Play. Jälkimmäinen löytyy netistä pdf -muodossa mutta tekstin lukeminen koneelta on rasittavaa puuhaa. Arvostan kirjoja, haluan sijoittaa ne hyllyyn ja lukea niitä sängyssä.

Vielä en ole uskaltautunut naapuriin muuttaneeseen antikvariaattiin. Parempi olla menemättä toistaiseksi; kirja-ikäväni on kasvanut kun lukemistoni on odottanut pakettiautoa Tikkurilassa. Jos erehdyn nyt divariin, pistän tuet menemään alta aikayksikön.

Toisaalla ihmetellään kuinka opiskelija viitsii laittaa kymmeniä euroja menemään kertakäyttötavaraan - kirjoittajan mielestä kirjalla tai leffalla ei ole arvoa ensimmäisen luku- tai katsomiskerran jälkeen.

Ilmeisin vastaväite on tietysti se, että ei kirja ole kertakäytöesine. Omalla kohdallani suuri merkitys on kuitenkin myös sillä, että haluan omistaa: kirjan on oltava omassa hyllyssäni, oikean genren kohdalla, aakkostettuna kirjailijan sukunimen ja ilmestymisvuoden mukaiseen järjestykseen.

Vanhempieni kodissa on suuri määrä kirjoja. Tiiviisti täytetyt lundia-hyllyt vievät reilusti seinätilaa. Useille hyllyille on laitettu kirjoja kahteen riviin, harvemmin luetut taakse ja suositummat etureunaan. Isovanhemmilta perittyjä upseerimatrikkeleita lukuunottamatta teoksia myös luetaan; tuoreempia haetaan kirjastosta ja parhaat - jo luetut - ostetaan omaksi.

Anttilan alennuslaarissa elokuvat maksavat alle kympin. Kertaakaan en ole vielä ostanut, vaikka keräilyinto on samansuuntainen kuin kirjoissakin. Jostain syystä yhdeksän euroa elokuvasta tuntuu kalliilta, kun taas viidentoista euron kirja on halpa.

Kunhan rahaa on joskus enemmän, ostan toisenkin kirjahyllyn. Haluaisin huoneen jonka seiniä kirjahyllyt kiertävät niin, että vain ikkunan paikka on tyhjä. Hyllyt ulottuisivat kattoon. Tietokirjat alimpana, ja kulman taakse kätkettynä okkultistisia teoksia. Pehmeä matto, nojatuoli jossa on mukava rötköttää ja kunnon lukulamppu.

Ikinä en sieltä liikahtaisi.

Tuesday, February 8

iilimadoista

Jos pankki myöntää lainaa, ei tarvitse enää sietää erään nimeltämainitsemattoman kiskurifirman vastenmielisiä laskuja. Vetävät jokaisesta osamaksuerästä kympin toimistokuluja ja 8,50 osamaksueräkuluja. Hävyttömien maksujen jälkeen kahdenkympin osamaksusta riittää velan lyhennykseen puolitoista euroa kuukaudessa.

Tuollaisen verenimijäkäytännön pitäisi olla laitonta. Jos hyvin käy, voin vastedes asioida vain pankin kanssa. Verenimijöitä nekin, mutta sentään kohteliaita sellaisia.

Monday, February 7

nettitestihetki

vamp
You are Form 9, Vampire: The Undying

"And The Vampire was all that remained on the blood drowned creation. She attempted to regrow life from the dead. But as she was about to give the breath of life, she was consumed in the flame of The Phoenix and the cycle began again."

Some examples of the Vampire Form are Hades (Greek) and Isis (Egyptian). The Vampire is associated with the concept of death, the number 9, and the element of fire. Her sign is the eclipsed moon.

As a member of Form 9, you are a very realistic individual. You may be a little idealistic, but you are very grounded and down to earth. You realize that not everything lasts, but you savor every minute of the good times.

While you may sometimes find yourself lonely, you have strong ties with people that will never be broken. Vampires are the best friends to have because they are sensible.

Which Mythological Form Are You?

olut!

Nyt kun olen ryssinyt tieni läpi välinäytteen, voin pistää ranttaliksi ja lohduttaa itseäni ostamalla yhden oluen. Valon Juhlakin jo täyttyi, joten kuukausibudjetissani on parikymppiä pelivaraa.

Voih!

Merten kirjoitti Koirapuistossa:

"Kyllä se menee kuulkaa niin, että kirjoitetaan mistä pystytään ja heti kun inspiraatio iskee. Jos ei iske, eikä pystytä, tehdään testejä. Jos ei ole uusia testejä, kommentoidaan jonkun muun juttuja ja kurkitaan juoksuhaudan reunan yli, että vieläkö siellä kentällä joku sota raivoaa.

Jos ei ole kertakaikkiaan mitään, mistä kirjoittaa, otetaan asbestihanskat kädessä joku tulenarka aihe, kirjoitetaan joku puolivillainen provo, ja katsotaan miten kommenttisektio täytyy ja sitemeteriin alkaa tulla viittauksia muista blogeista.

Surullista on tämä ihmisen elämä."
On se vaikeata. Yritin noudattaa Mertenin antamaa määritelmää blogikirjoituksesta, mutta epäonnistuin surkeasti. Sotatila on rauennut hetkeksi, testit tympivät, uusin meemi on ylipitkä eikä jaksa sellaista nyt.

Provokaatiokaan ei luonnistu kun on niin lahna. Saamaton olen minä! Pitäisi ryhtyä kokopäivätoimiseksi ihmissuhderuikuksi niin jo riittäisi lukijakuntaa ja kommenttiosasto tulvisi raivoisia vastaväitteitä. Voih! Ei ole poikaystävää! Voih! En kelpaa kenellekään! Voih! Maailma on paha paikka!

Ja valituksen ylimmäisenä huipentumana: Voih! Kaikki miehet / naiset / kauniimmat / komeammat / suositummat / lahjakkaammat / varakkaammat / onnekkaammat ovat kauheita, ilkeitä ja anteeksiantamattoman itsekkäitä paskiaisia.

Siinäs kuulitte.

Vaan odotas! On toinenkin tapa saada mainetta, kuuluisuutta ja tuhat lukijaa viikossa; aina voi alkaa sepitää tarinoita (s.o. valehdella, toim.huom.) kuvitteellisen elämänsä moraalittomista tapahtumista. Onhan niin, että kirjoitettu Sana on tosi, eli siis vähän kuin kiveen hakattu. Vai oliko tuo se toinen sanan laji? Tahtovat mennä sekaisin, kun ei ole muuta eroa kuin alkukirjaimen koko.

Äh. Ei tule mitään tästä. Menkää pois, ei täällä ole mitään nähtävää.

äh.

Vaivalla räävin itseni ylös sängystä aamuvarhain, mutta soitinopin kaksoistunti olikin peruttu. Joka kerta kun yritän tulla sille tunnille, tapahtuu jotain tällaista. Kirottua.

Friday, February 4

create-a-character



Netissä on sellainen hauska flash-juttu jolla voi tehdä itsestään South Park -kuvan. Väänsin niitä aikoinaan koko läjän. Koska oli tylsää, tein pitkästä aikaa yhden.

Tästä sitä näkee kuinka pahasti ihminen voi jumittaa tietokoneelle; mitään järkevää tekemistä ei ole, mutta silti jää leikkimään flashillä tai hakkaamaan pingviiniä.




vinku

Maanantaina on suoritettava pääinstumentin välinäyte. Lautakunnassa istuu vain kolme henkilöä eikä arvosanaakaan saa, joten on hiukan vaikea ymmärtää näytteen tarpeellisuutta. Vaan kun käsketään soittaa, niin sitten soitan.

Säestäjää ei ole ilmaantunut vaikka laitoin nuotit eteenpäin. On siis vingutettava Marcellon sonaatti ihan ypöyksin. Kuulostaa todennäköisesti typerältä, mutta ei mahda mitään.

Kansanmusiikin puolelta listalla ovat Kättelymarssi & Juottomarssi (perinteisten pohjalaishäiden olennaisia osia), Eron kyynel (valssi) sekä Lippa ja Oulun likat osajaa (jouhikkosävelmiä). Mikään ei kuulosta erityisen viimeistellyltä, mutta välinäytteessä voi kuulemma soittaa vaikka jousiharjoituksia jos ei muuta keksi.

Jos oikein hyvin käy, saan tänä vuonna ainakin 36 opintoviikkoa. Yllättävän paljon - alaraja taitaa olla 27. Osan kursseista olen jättänyt kesken ja osaa en edes aloittanut. Riittääpä sitten ensi vuodelle tekemistä. Ammattikorkean puolelle en viitsi edes pyrkiä, kun olen viihtynyt peruslinjalla niin hyvin.

Ei nyt muuta. Väsyttää vaikka kello on vasta viisi ( - iltapäivällä, te senkin yökukkujat). Sängyssä on uusi tyyny ja peitto; vielä oikein ankanhöyheniä. Siinä on niin mukava nukkua, etten meinaa aamuisin päästä ylös laisinkaan. Koulusta tullessa vaatii hillitöntä tahdonvoimaa pysyä pystyasennossa kun vuode vetää puoleensa magneetin lailla.

Jospa vaikka menisin Virtaskan luokse juomaan kahvia.


Thursday, February 3

Anyanka's The First

Anyanka's The First

Ei välttämättä ole juuri tämä pentu, mutta samanlainen silti. Morwen saa siamilaisen kaverin kuun lopussa. Vuoden kuluttua kaverilla teetetään pentuja. Siihen mennessä Morwen on varmaan jo leikattu, parka. Se ei saa omia pentuja ikinä.

Kun haaveilin toisesta kissasta, en uskaltanut edes ajatella mitään näin hienoa. Maatiaiskissat eivät houkuttaneet, mutta kun köyhällä ei ole varaa rotueläimeen.

Onneksi on perheessä väkeä, joka osasi ehdottaa sijoitussopimusta.

1/3

Kyllä olisi hienoa suorittaa kurssitutkinto säkkipillillä. Ei ole kovin moni sitä tässä maassa tehnyt. Tuskin kukaan. Ensimmäisen perustason suoritusvaatimukset ovat niin vähäiset, että saattaisin pystyä siihen jo tänä keväänä.

Aika mahtava ajatus; selloa soittaessa ensimmäisen kurssitutkinnon aika koitti vasta kun olin soittanut useamman vuoden. Tarkkaa aikaa en muista: 2/3 -tutkinnon suoritin vuonna 1993 joten 1/3 olisi voinut olla '90 tai '91.

Siinä on lautakunnalla haastetta, kun ryhtyvät arvioimaan. Jos arvostelija ei tunne soittimen perinteistä tyyliä eikä tekniikkaa, niin on paha sanoa kuinka hyvin oppilas niitä toteuttaa. Kurssitutkinnossa on kuitenkin tapana antaa hiukan syvällisempääkin palautetta, kuin että "ihan kiva biisi, mutta soitit vähän liian hitaasti".

Tämä vaatii vielä hiukan kehittelyä.


Wednesday, February 2

arkisto

Lisäsin tuonne sivupalkkiin linkin vanhoihin arkistoihini. Jonain viikonloppuna pitää käydä viimevuotiset läpi ja korjata juttuja. Kauhea määrä linkkejä on vanhentunut.

Kyllä nyt väsyttää. Valproaattilääkitys unettaa kauheasti, silmät eivät millään tahdo pysyä auki. Pitää mennä Kellariin keittämään litra kahvia.

pohdinta

Valaistuin muutama ilta sitten; minulle yksinäisyyden tunteen luo se, että en ole (tunne olevani) kenenkään luotettu olkapää. On muutamia ihmisiä joille soitan heti, kun sattuu jotakin mistä on saatava puhua, mutta ei ole ihmisiä, jotka soittavat minulle. Tuleehan sitä rupateltua, mutta varsinaista uskoutumista tapahtuu yhä harvemin.

Juuri tämä aiheuttaa jatkuvan etääntymisen tunteen kaikista ystävistä. On yhä vähemmän yhteistä asiaa, vähemmän puhuttavaa. En enää ymmärrä ystäviäni, koska en tiedä mitä heidän mielissään liikkuu, mikä on heille tärkeää.



Puhukaa minulle!

Tuesday, February 1

uutisvuoto

Nyt on tainnut käydä Saksan lainsäätäjillä pieni moka.

"Work As A Prostitute Or Risk Losing [unemployment] Benefits"

By Clare Chapman

A 25-year-old waitress who turned down a job providing "sexual services" at a brothel in Berlin faces possible cuts to her unemployment benefit under laws introduced this year.
Joku voisi nyt äkkiä paljastaa tämän pilaksi. Juttu leviää parhaillaan netissä; toistaiseksi lähinnä brittiuutisissa. Onkohan saksalaisia mollaavan uutisen julkaisukynnys normaalia alhaisempi?

Ihan oikeasti, kertokaa että tämä on vitsi...