Tuesday, November 30

kissoista

Lähipiirin kissa kulki karkuteillä läpi teollisuusalueiden ja löytyi lopulta Sörnäisistä. Aika helpotus; olin itsekin loppukesästä mukana asentamassa kissa-ansoja ja seulomassa ruusupuskia taskulampun kanssa.

Tänään on sellontunti, mutta en ole harjoitellut yhtään. Pitää varmaan perua tunti; ei ole järkeä mennä jos ei ole harjoitellut. Ajanhukkaa se olisi.

Viikonloppuna on säkkipillitunti Helsingissä: tulen torstai-iltana ja lähden takaisin varhain tiistaiaamuna. En vielä tiedä mihin sijoitan kissani siksi aikaa. En voi jättää sitä yksin niin pitkäksi aikaa, seuraksi ei riitä että joku käy kerran päivässä ruokkimassa, Tuikku ei siedä sitä omalla reviirillään ja kuljettaminen on vaivalloista. Voi olla, että on pakko ottaa se Helsinkiin, mutta se vaikeuttaa liikkumisaikatauluani huomattavasti.

Ainakin lauantaina pelataan roolipeliä. Jos kissa tulee mukaan, se voi metsästää noppia sydämensä kyllyydestä.

Monday, November 29

viikonlopun leffaputki

Lähifilmtownissa on halvennustarjouskausi, kun kahdella vierekkäisellä vuokraamolla on hintakilpailu. Yleensä olen suosinut City-videota (se on halvempi), mutta lauantaina siellä ei ollut etsimääni piirrettyä. Menin siis Filmtowniin. Sielläkään ei ollut, mutta katseeni osui niihin moniin leffoihin jotka olen jo pitkään halunnut nähdä.

Lauantain ja sunnuntain aikana kulutin pizzaa ja tuijotin läpi seuraavat elokuvat. Jos haluatte kunnon kritiikkiä, lukekaa lehdistä.

  1. Matrix Revolutions
    Hupaisa. Ei niin paska kuin väittävät, vaikka kalpeneekin olemattomiin ensimmäisen osan rinnalla. Kyllä tämän saattaisi katsoa uudestaankin.

  2. Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
    Lopultakin ohjaaja vaihtui; Chris Columbuksen ällösöpösatufantsu otti jo hermoon. Jotenkin värimaailma muistutti uudempia ranskalaisia kauhu/fantasiaelokuvia - erityisesti tuli mieleen Susien klaani ja Vidocq. Järkälemäisen kirjan aineistosta kaikkea ei tietenkään voinut mahduttaa elokuvaan, mutta en jäänyt erityisesti kaipaamaan pois jätettyjä osuuksia.

  3. Van Helsing
    Räjähdyksiä! Mahdottomia teknisiä vimpaimia! Transylvanialaisten talonpoikien murteellista englantia! Anime on tullut lihaksi ja voi pojat kun sitä oli hauska katsoa. Stoker pyöriköön haudassaan väkkäränä, minä en piittaa. Puolen tunnin loppumättö tosin oli hiukan puuduttava.

  4. The Others
    Pelottava. Loistava. Katso itse, ei siitä voi kertoa mitään.

  5. Big Fish
    Tim Burton on pystynyt parempaankin. Ihan viehkeä, mutta ei erityisen mieleenpainuva.

  6. Spiderman 2
    Käsikirjoittajilla oli kisa: montako vastoinkäymistä voidaan kasata päähenkilön niskaan niin ettei se vielä käy naurettavaksi? Pieleen meni, ja lopputulos on... no, naurettava.

  7. Cold Mountain
    Näin pätkän tästä kun katsoin Oscar-gaalaa ja kiinnostuin jo silloin. Ei ihan täyttänyt odotuksiani. En juurikaan katso draamaa, mutta kai tämä oli ihan kelvollinen lajityyppinsä edustaja.

  8. Blueberry
    Kuka antoi ohjaajalle ja mitä? Jos haluaa nähdä huumehien tuottamia väkkäröitä, kannattaa ennemminkin katsoa Fear and Loathing in Las Vegas.

Friday, November 26

opiskelemaan?

Äiti pyrki opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Pääsi toiselle varasijalle; siitä onnittelut. Jos oikein hyvin käy, muutama oppilas peruu ja äiti saa haluamansa opiskelupaikan.

Rankkaa siitä kyllä tulee jos opiskelee iltaisin työn ohessa - erityisesti kun kotona on mies ja kolme poikaa. Vaikka miesväki olisikin koulutettu tekemään kotitöistä oman osansa.

Kunnioitettavaa.

nettikauneustesti!


nettitestikuva

Tein nettitestin. Sen tuottama kuva oli aivan hävyttömän suurikokoinen, joten jouduin hiukan muuttamaan valmiskoodivastausta. Mutta tässä:

Your Beauty lies in Intelligence. Logical, wise and a book-worm. You have a mature beauty and look that shows how smart you are. You rely solely on your logic to solve all your or anyone else's problems, which is a bit of a two-sided coin. The fact makes you seem rather emotionless and cold to some people. Not everything can be solved with logic. Despite it, many come to you for advice and love how smart you are, wondering if there is anything you don't know.

You probably don't wear much make-up as it distracts you from your studies, but you may wear a pair of glasses just because you like how you look in them, whether you need them or not. For the most part, your looks mean little to you, which makes all the more attractive, especially when you're concentrated on something. Good for you. Now go get your next A+.


Some Things That Represent You:

Element: Water, Light
Animal: Owl
Color: Black, White, Blues
Song: Beethoven's Moonlight Sonata
Expression: Concentrated Stare

Gemstone: Topaz
Mythological Creature: Centaur
Sign: Libra
Planet: Uranus
Hair Color: Dusty Blonde
Eye Color: Gray-Blue

Quote: "Knowledge is power."

Where Does Your Beauty Lie?

...by referrals

Utelias kun olen, tutkin taas mistä tälle sivulle tullaan. Viimeisen tunnin aikana muut blogspotin käyttäjät olivat osoittaneet aktiivisuuttaan; lueskelin vähän aikaa teinityttöjen (melkein)englanninkielisiä sivuja kunnes Konservatorion koneen virustorjunta alkoi hälyttää. Se ilmoitti että yhdeltä teinisivulta tunki koneeseen vahingollista koodia jota ei saanut kokonaan poistetuksi kuin käynnistämällä uudelleen. Minähän tottelin kuuliaisesti, enkä myöhemmissä tarkistuksissa enää viruksia löytänyt.

Vahinko vaan, että oma-aloitteinen ohjelma ei pysähtynyt kertomaan että mitä sieltä oikein tuli - ja miten. Joku eväste ehkä? Ja kuinka se oli teinin sivuille livahtanut? En ymmärrä.

Ja juuri kun olin tarkistuksen suorittanut, ja vilkaisin seuraavaa sivua jolta oli tänne eksytty... taas virustorjunta huutaa. Ja taisin kiljahtaa itsekin, koska vaaleansinisillä sivuilla oli sateenkaaria, selaimen yläreunassa liikkui sulkuja ja erikoismerkkejä, kuulokkeista pauhasi joku siirappinen pop-viisu ja ruudulla 15 -vuotias singaporelaispoika tilitti vihaavansa selkäänpuukottajia.

Tässä kauheimmat - katsokaa jos uskallatte. Ja jos on koneessa kunnon virussuoja.

**********

happiness only in her dreamzzz

NOTE: Only go to this site if your computer is well protected. Spreads some kind of malicious code - I have no idea what it was, F-Secures anti-virus program took care of it. The computer had to be re-started to completely erase the code.

**********

~*+=^<**)))Heavenly____Life(((**>^=+*~

NOTE: Only go to this site if your computer is well protected. Spreads some kind of malicious code - I have no idea what it was, F-Secures anti-virus program took care of it. The computer had to be re-started to completely erase the code.

Tässä se yllämainittu siirappinen singaporelainen. Yäääääh.

**********

(( *---[WiL^JoCeZ]--ShUpDuPx---* ))

Tässä malliesimerkki siitä, mitä kaikkea voi tapahtua kun ihmisille annetaan vapaa pääsy nettiin. Tunnistamattomaksi runneltua englantia, plimputtavaa taustamusiikkia ja animoituja monivärisiä hituja (lumihiutaleita?) vaeltamassa pitkin ruutua. Täältä ei tainnut tulla koodia, mutta kannattaa silti varoa. Ja lähtiessä pois on vielä hiiieeeno efekti.

**********

[ spixX *; ; merri`chri .;]

NOTE: Only go to this site if your computer is well protected. Spreads some kind of malicious code - I have no idea what it was, F-Secures anti-virus program took care of it. The computer had to be re-started to completely erase the code.

Tämänkin sivun tekijä lienee aasialainen - sivulla pyörivä musiikkivideo vähän vihjaa sinne päin. Englanti ei ole aivan yhtä runneltua kuin muualla, mutta lukeminen on hankalaa taustakuvan vuoksi. Koodia tunki täältäkin, valitti virustorjunta. Olisikohan ollut musavideon käyttämä eväste? En tiedä.

**********

d e a r d i a r y ;________________

Tästä animoitujen sydänten riivaamasta sivusta saamme kiittää (ilmeisesti) englantilaista teiniä. Mutta turha yrittää päätellä kotimaata merkintöjen perusteella; äidinkieli on taas runneltu sairaalakuntoon.

ääkkösiä

Haloscanin asentaminen toimi muuten mainiosti, mutta kaikki ä- ja ö -kirjaimet sekosivat tyystin. Ärsyynnyin. Ryhdyin siis kopioitsemaan vanhoja merkintöjä Wordiin ja muuttamaan kaikki kielletyt kirjaimet asianmukaisiksi merkkiyhdistelmiksi mahtavalla etsi & korvaa -toiminnolla.

Kyllä kai tänään kirjoitan jotain järkevääkin.

Tuesday, November 23

HaloScan

Haloscan commenting and trackback have been added to this blog.

Astrakaani Gyllenkrokin Uppoava Laiva

Kävin kansanmusiikillisessa konsertissa kuuntelemassa vallan mainiota haitari- & harmooni/sähköpianomusiikkia. Että voi kappaleilla olla mahtavia nimiä! Salainen hambo, Runousko, Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä...

Tunnelma oli Uppoava Laiva -teeman mukaisesti (enimmäkseen) haikea ja koti-ikäväinen. Ehkä minäkin joskus osaan tehdä samalla tavalla kaunista musiikkia.

Lisätaiteellisuutta tuo nyt luettavien englanninkielisten listaan lisätty The Girl who Draws. Kirjoittaja on vanha ystävä, jonka kuvataiteelliset lahjat hätkähdyttävät minua, armoitettua tikku-ukkopiirtäjää.

Monday, November 22

muumeja ja lunta

Palaan muumiteemaan vielä hetkeksi: sisäinen hemulini paljastui kun luin Muumilaakson Marraskuuta.

Hemuli heräsi verkalleen, muisti kuka oli ja ajatteli, että olisi ollut mukavaa olla joku tuntematon. Hän oli vielä väsyneempi kuin nukkumaan käydessään, ja tässä sitä nyt oltiin uuden päivän alussa taas, ja päivä jatkuisi iltaan asti ja sitten tulisi seuraava päivä ja sitä seuraava ja ne kaikki olisivat samanlaisia, niin kuin päivät tapaavat olla kun ne ovat hemulin päiviä.

Hemuli ryömi peiton alle ja kaivoi kuononsa tyynyyn, ja sitten hän siirsi vatsansa vuoteen reunalle siihen missä lakana oli viileä. Hän levittäytyi vuoteen laidasta laitaan kädet oikosenaan, jalat harallaan ja odotti hauskaa unta, jota ei vaan kuulunut tulevaksi. Hän käpertyi ihan pieneksi mykkyräksi, mutta sekään ei auttanut. Hän yritti olla olevinaan hemuli josta kaikki pitivät, sitten hän koetti olla se hemuli poloinen josta kukaan ei pitänyt. Mutta hän oli ja pysyi vain hemulina, joka aina pani parastaan saamatta koskaan asioita oikein kohdalleen. Loppujen lopuksi hän nousi vuoteesta ja veti housut jalkaansa.

Hemuli ei pitänyt pukeutumisesta eikä riisuutumisesta, se sai olon tuntumaan siltä, että päivät menivät menojaan eikä mitään tärkeää tapahtunut. Ja kumminkin hän ehtimiseen toimitti ja touhusi ja järjesteli asioita aamusta iltaan! Hemulin ympärillä kaikki elivät säännötöntä ja joutilasta elämäänsä, katsoi hän minne tahansa, aina hän huomasi jotain kuntoon pantavaa, ja hän uurasti itsensä miltei hengiltä saadakseen muut ymmärtämään miten näiden pitäisi järjestää asiansa.


(Tove Jansson: Sent i November, suom. Kaarina Helakisa)

..äh, nyt kun sen kirjoitti tuohon niin alunperin (surku)hupaisasta pätkästä on tullut itsesäälinen. Se ei ollut tarkoitus. Lukekaa koko kirja niin ymmärrätte.

Musiikista

Jätin lauantaisen sinfoniakonsertin väliin: Anni piti pienimuotoisia synttäreitä joten lahjoitin lippuni pois. Korvasin klassisvajaukseni sunnuntai-iltana kun Lumen Valo esiintyi Kokkolan kirkossa. Kannattaa kuunnella sivulta löytyvät ääninäytteet.

Lumen Valo konsertoi Uspenskin katedraalissa 21.12. Liput maksavat 10-15€ - kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja mennä kuuntelemaan. Konsertti oli ainakin viime vuonna loppuunmyyty: ovelta saattoi päästä sisään jos tuli ajoissa jonoon. Lippupisteestä voi hommata paikan etukäteen. Ja paras pistää mukavat kengät, Uspenskin katedraalissa kun ei ole penkkejä.

Harva klassisen puolen konsertti maksaa edes puolta siitä, mitä kevyen musiikin keikoista saa nykyään pulittaa. John Fogerty 49,53€, Anastacia 47,49€, Kaartin soittokunnan joulukonsertti 10€, Radion Sinfoniaorkesteri, Saraste & Kriikku 6,50-15€. Eikä popkonserteissa saa edes opiskelija-alennusta kuten yleensä klassisista konserteista. Kiskurit.

Lumesta

Talvi tuli Kokkolaan. Olen nyt ehtinyt arvioida hangessa pyöräilyn eri puolia. Eteneminen on hitaampaa ja raskaampaa, jarrutus on vaarallista, joskus mahdotonta ja kylmä viima tiputtaa nenän pois naamasta. Kypärää ei voi käyttää vaikka se liukkailla keleillä olisi todella tarpeen; hattu kun ei mahdu alle. Mutta mitä siitä, kun kotiin pääsee silti vartissa! Mikään haittapuoli ei ole niin paha, että luopuisin pyöräilystä tänä talvena. Paitsi jos saan jostain potkukelkan. Sillä olisi kiva huristaa.

Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään pyöräillä talvisaikaan. Kun ensilumi satoi maahan, pyörä pistettiin kellariin ja kaivettiin esiin vasta huhtikuussa. Kyllähän sitä tiesi, että on olemassa nastarenkaita, mutta jotenkin ajatus pyöräilystä talvella kuulosti ihan yhtä typerältä kuin hiihtäminen kesällä.

Toisin on nyt. Kymmenen asteen pakkasilla poljen naama sinisenä pitkin Kokkolaa. Mitä parista paleltumasta, kun voi laskettaa kinoksen halki jotta pakkaslumi pöllyää!


Wednesday, November 17

muumeista

Ville "Burger" Vuorela kommentoi roolipelaajien keskustelurähmässä osoittamaa tietämättömyyttä ja kertakaikkisen mielikuvituksetonta idiotismia; kuinka voi olla, että ensimmäinen (ja monilla ilmeisesti ainoa) ajatus muumiropesta on D&D-mättöseikkailua?

Ideana muumiropellus on aivan nerokkaan ihana. Mutta kaikkien nettitestien hengessä on nyt kysyttävä, että mikä Muumilaakson ötökkä itse olisit? Pelkään pahoin, että en kauheasti muistuta lapsuusvuosieni ihannetta Nuuskamuikkusta; olen muuttunut Hemuliksi. Mutta kaikki on hyvin niin kauan kun en tunne olevani Vilijonkka.

Ja kaikki ne, jotka saavat näistä nimistä päähänsä vain pastellinvärisiä suurisilmäisiä animehahmoja voivatkin heti painella kirjastoon ja lainata sieltä kaikki muumikirjat.

lisäys
Ajattelin korjata kirjoituserheeni - mutta sitten tuumasin, että oikeastaan "keskustelurähmä" kuvaa kyseistä nettikommunikaatiota vallan erinomaisesti.

Vielä tiedoksi armollisille lukijoille: kommentointimahdollisuus on päällä. Eikä vaadi rekisteröitymistä - sieltä löytyy kyllä pieni sininen linkki joka johdattaa kommentoimaan anonyymisti.

Tuesday, November 16

pieniä epäoikeudenmukaisuuksia

Muutaman päivän takainen keskustelu sai minut vilkaisemaan tv-lupahallinnon sivuja. Jos hallinnon väitteisiin on uskominen niin TV-lupamaksulla rahoitetaan noin 90% YLE:n toiminnasta. Yksittäisiin ohjelmiin saattaa tietysti olla tyytymätön, mutta itse olen yleensä ollut tyytyväinen YLE:n tasoon. Ja sitäpaitsi on ihanaa katsoa elokuvia joissa ei ole mainostaukoja.

TV-lupamaksussa on kuitenkin se huono puoli: hinta. Ihan oikeasti, 186,60 - 190 euroa vuodessa (laskutusvälistä riippuen). Voihan se olla Pohjoismaiden halvin, mutta se on silti aivan hillittömän suuri summa! Eihän se paljoa kirpaise perheessä jonka tulot hipovat kolmea tonnia kuukaudessa - saati sitten niitä yksinasuvia jotka saavat saman verran - mutta kuinka opiskelija, työtön tai muu köyhä voisi tuollaista maksaa?

Opiskelija on onnekas jos kuukaudessa on käytettävissä parisataa euroa ruokaan, vaatteisiin, päivittäistarvikkeisiin, opiskeluvälineisiin, julkisella liikenteellä kulkemiseen, lääkkeisiin, terveyskeskuskäynteihin, puhelinlaskuun, sähkölaskuun ja muuhun vastaavaan. Jostain pitäisi sitten ottaa vielä 16 € kuukausittain tv-lupaan.

Onko mikään ihme, että opiskelijat eivät yleensä vaivaudu?

Lupahallinto esittää sivuillaan muutamia perusteluja sille, miksi opiskelijoille ei anneta alennuksia:

  1. On paljon muitakin ryhmiä kuin opiskelijat, jotka katsovat olevansa oikeutettuja jollain perusteella alennukseen.

    Niin on; esimerkiksi työttömät (270 800 työtöntä työnhakijaa 09/2004 - luvussa ei ole mukana tilastoista siivottuja), varusmiehet (noin 35 000, www.mil.fi ja eläkeläiset (1 329 988 vuonna 2003) saavat usein (mutteivät suinkaan joka asiasta) tämän tapaisia alennuksia.

    Eläkeläisten tulot ovat keskimäärin tuhannen euron tietämillä, joten perusteita alennukseen ei oikeastaan ole. Varusmiehillä taas ei ole aikaa istua kotona katsomassa telkkaria, joten heidänkin kohdallaan alennus olisi aika turha. Helpompaa vain lakkauttaa tv-maksu palveluksen ajaksi. Työttömiä koskevatkin sitten enemmän lupahallinnon myöhemmät perustelut.


  2. Helpotukset kuitenkin vähentäisivät TV-maksutuloja ja lisäisivät tuntuvasti TV-maksuhallintoa ja sen kustannuksia.

    Tai sitten opiskelija-alennus lisäisi ilmoituksia - ja näinollen myös tuloja - koska monet sellaiset joilla ei aiemmin ollut varaa ottaisivat laatikon olohuoneensa kunniapaikalle. Ilmoituksia saattaisivat tehdä nekin, jotka ovat aiemmin katsoneet telkkaria luvatta. Uskaltaisin veikata, että uusien ilmoitusten tuottama rahamäärä olisi suurempi kuin se, mikä menetettäisiin vanhoille maksajille annettavina alennuksina.

    Opintotuen eri muotoja sai lukuvuonna 2001-2002 yhteensä 297 499 opiskelijaa (Opintoetuudet vuonna 2002). Jos osa onkin lainkuuliaisia maksajia, osalla on varakkaat vanhemmat ja muutamalla puoliso jolla on työ, niin voidaan yhä arvioida että tässä on melkoisen suuri potentiaalisten maksajien joukko jäljellä - joukko, josta osa katsoo telkkaria jo nyt maksamatta siitä penniäkään.


  3. Käytännössä jo sen todistaminen, että on oikeutettu alennukseen olisi hankalaa. Se edellyttäisi opiskelijoiden osalta opiskelijakortin tms. todistuksen esittämistä vähintään kerran lukuvuodessa. TV-maksuhallinnolla on vain yksi toimipaikka Helsingissä, joten kortin näyttäminen olisi hankalaa koko maan osalta.

    Ja silti Kela, VR, julkiset liikuntapaikat, Finnair, bussiyhtiöt, kaupunkien liikennelaitokset, Hesari ja lukemattomat muut tahot selviävät tästä hankaluudesta ilman sen kummempia valituksia. Perusteluna täydellisen naurettava. Eiköhän opiskelija-alennuksia myöntävien tahojen järjestelmistä voitaisi ottaa lupahallinnossakin mallia. Tai sitten voisivat sopia Kelan kanssa että tarkistavat asian suoraan niiden rekistereistä. Keinoja kyllä löytyisi vaikka kuinka monta.

  4. On myös hankalaa määritellä, kuka olisi alennukseen oikeutettu opiskelija (iltaopiskelijat, ammattikurssilaiset jne.) ja koskisiko helpotus myös esimerkiksi vanhempiensa luona asuvia tai työssäkäyvän asuinkumppanin kanssa asuvia opiskelijoita.

    Kelpaisiko vaikka Kelan määritelmä päätoimisesta, omillaan asuvasta täysikäisestä opiskelijasta? Kelan rekisteri varmasti pystyy lajittelemaan omaan ryhmäänsä ne, jotka täyttävät kyseisen kriteerin. Siitä vain alennuksen hakijalle lappu - N.N täyttää tv-maksuluvan opiskelija-alennuksen ehdot vuonna 2004.

    Työttömien suhteen hallinnon kanta on jo osuvampi; työttömän status saattaa vaihdella jatkuvasti, ja kun tilastokeskuskaan ei osaa päättää ketkä lasketaan työttömiksi niin ei oikein voi olettaa että tv-lupahallinto siihen pystyisi. Mutta kai tämänkin voisi jotenkin ratkaista. Toisaalta - eivät työttömät saa VR:ltäkään alennuksia.

Kustannuksia ja vaivaa opiskelija-alennuksen antamiseen kyllä kuluisi. Enkä voi väittää, että omat vastaukseni tv-lupahallinnon perusteille ovat aukottomia - jos olisivat, en opiskelisi vaan tekisin töitä, ja mieluusti isolla palkalla. Sanon vaan, että hallinto perustelee huonosti ja politiikallaan saa aikaan sen, että tv:n katsominen luvatta on opiskelijoiden keskuudessa yleisesti hyväksyttyä. Se ei erityisen paljon edistä yleistä lainkuuliaisuutta, tuota lainsäädännön ja oikeusistuimien ylevää - joskin välillä kaukaista - periaatetta.

Thursday, November 11

urkuharmooni-innoitus

Vapaan säestyksen tuntini sai odottamattoman käänteen kun lähdimmekin opettajan kanssa katsomaan urkuharmoonia jonka saattaisin saada käyttööni. Puoli tuntia myöhemmin putkiremonttimiehet kantoivat soittimen olohuoneeseeni. Uskollisen paksukalloinen kissa käytti välittömästi tilaisuutta hyväkseen mönkiäkseen rikkinäisen polkimen kohdalta harmoonin sisään. Ihme kyllä se ei eksynyt sinne.

Urkuharmoonin kunniaksi menin kauppaan ja tuhlasin armottomasti rahaa. Maksoin kirjastoon kertyneet sakotkin ja lainasin koko pinon luettavaa - käyttäen hyväkseni klassikkoautomaatin tuloksia. Caius Valerius Catulluksen runous on kyllä koskettavaa.

Flavius, naisesi taitaa olla pahan näköinen,
sillä muuten olisit tehnyt hänestä
suuren numeron.
Olet tainnut iskeä tosi pahan huoran,
kun et kehtaa kertoa minullekaan.
Yksin et nimittäin öitäsi makaa.
Sen näkee peitteestä, haistaa
manteliöljystä, Syyrian seppeleistä.
Tyyny on puhki monesta kohtaa,
sänkysi natisee romahtamaisillaan.
Turhaan sinä piilottelet huoraamistasi.
Ei kukaan tule muuten vain
noin puhki naidun näköiseksi.
Niin että tunnusta
hyvät ja pahat.
Kerro minulle, niin minä
lennätän teidät taivaalle säeparina!


(suom. Jukka Kemppinen)

Tiimarista hankin olkisia joulukoristeita jotta kissapeto voi pitää hauskaa teurastaessa niitä. Ja vieraskirjankin ostin, siinä toivossa että joku joskus tulee kylään.

Hillitön musiikillinen aktiivisuuteni sai jatkoa kun lainasin Nortonin musiikkisarjan kolme seuraavaa levyä. On se niin väärin; antiikin, keskiajan ja renessanssin musiikki menee kolmelle levylle. Barokki yksinään täyttää saman verran. Ymmärrettävää, suorastaan loogistahan se on - barokin ajalta on säilynyt moninkertaisesti enemmän materiaalia - mutta surettaa silti. Kunhan pääsemme klassismiin ja romantiikkaan materiaalin määrä alkaa olla varmaan jo ahdistava.

Mutta ei, nyt ei ole aikaa pohdiskella. On mentävä kotiin kuuntelemaan klassista musiikkia ja lukemaan runoutta. Oi, että olen sitten kyldyrelli.


Wednesday, November 10

linkkihetki vol. 2

Viikon hirveimmät videopätkät:

Moskau, diskokurssi ja Ballad of Bilbo Baggins.

Kauheaa.

läksyjä ja klassikoita

Yritykseni olla ahkera oppilas epäonnistui aamulla surkeasti; herätyskellon soidessa käänsin kylkeä ja piiloudun peiton alle vähääkään piittaamatta remonttimiesten tuottamasta infernaalisesta metelistä tai lähestyvästä teoriatunnista. Nousin ylös vasta reilusti puolenpäivän jälkeen kun nälkiintynyt kissaeläin teki selväksi aikeensa syödä nenäni jos ei ruokaa ala kohta kuulua.

Päivän läksynä oli sivulaulutunnille rustattavat rekilaulusäkeet; en ollut saanut aikaiseksi tehdä niitä aiemmin, joten istuin ennen tuntia Kellarissa (opiskelijoiden oma tila) juomassa pahaa kahvia ja vääntämässä runoa naama irvessä. Viiteen rekilaulusäkeistön puolikkaaseen piti kirjoittaa loppuosa; tässä tuotokseni koko nettikansan iloksi. Eihän nöyryytys ole kunnollinen ellei sitä julkista...

Käki se kukkuu kuusikossa
ja koivikossa on pesä
Oman kullan kun nähdä saisin
niin sielussain ois kesä
Kahden nuoren rakkaus
on tulinen kuin rauta
Niin se hyljätyn katkeruus
on pimiä kuin hauta

Tammerkosken sillalla
näin heilin ensi kerran
Laukkuryssältä huivin ostin
kun tykkäsin kihlojen verran

Raita se kasvaa rannalla
vaan ei kasva kuusi
Tällä pikkuflikalla
on kohta heili uusi

Heilani silmät kuin taivaalla tähdet
ja varsi kuin elämänlanka
Illalla tuikkii ilosta
mutta laiha on kuin ranka!

Pyrin mahdollisimman perinteiseen ilmaisuun - perinteisillä aiheilla. Erilaisia ratkaisuja kuultiin: kaksikin oppilasta oli todennut että kuusi ja muusi rimmaavat hyvin. Säkeet käsittelivät muun muassa valkosipuliperunoiden ja mummonmuusin makueroja.

Suunnattomassa musiikillisen aktiivisuuden puuskassa kävin lopulta hakemassa konsan kirjastosta kolme cd-levyllistä vanhaa musiikkia. Länsimaisen musiikin kurssiin kuuluu luennoilla istumisen lisäksi musiikin kuuntelu ja analyysi. Kurssimateriaalina on Norton Anthology of Western Music (3rd edition).

Kokoelmassa on ainakin kuusi (vai seitsemän?) levyä joista jokainen on reilusti yli tunnin pitkä. Kolmella ensimmäisellä on antiikin, keskiajan ja renessanssin musiikkia. Osa tulkinnoista on aivan karmean kuuloisia - Norton on koottu muistaakseni 70-luvulla jolloin käsitys vanhasta musiikista oli hiukan erilainen kuin nykyään. Yhtäkin myöhäiskeskiaikaista balladia ulvoo oopperalaulajatar tyylillä joka kehittyi useita satoja vuosia myöhemmin. Ja se on ruma tyyli, kaiken lisäksi.

Kuuliainen oppilas kun olen, aion silti kestää karmeat tulkinnat ja kopioida cd:t kaseteille jotta voin kuunnella niitä kotona kaikessa rauhassa. Kurssin suoritukseen kuuluu nimittäin myös kuuntelukoe - ja epäilenpä saavani lisäpisteitä jos kykenen aikakauden ja tyylin lisäksi tunnistamaan kappaleet nimeltä.

Lopuksi vielä jokaisen kirjastonkäyttäjän ystävä, Klassikkoautomaatti. Tänään voisin lukea esimerkiksi seuraavat teokset:
  • Petronius Arbiter: Trimalkion pidot

  • Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

  • Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

  • Pyhä Aurelius Augustinus: Augustinuksen tunnustukset

  • Gaius Valerius Catullus: Kaikki runous

  • Platon: Pidot

  • Publius Ovidius Naso: Valikoima metamorfooseja

  • Gilgamesh

  • Jorge Luis Borges: Haarautuvien polkujen puutarha

  • Raamattu
Näistä olen jo kahlannut läpi Sinuhen, Gilgamešin ja Raamatun (tosin sukuluettelot kyllä hypin yli). Catulluksen runoutta kuulin luettavan ääneen juuri puolitoista viikkoa sitten, ja täytyy myöntää että se oli aika riemastuttavaa - tosin alapääkeskeistä - tavaraa. Se jopa löytyy Kokkolan kirjastosta. Huomenna on mentävä lainaamaan!

Tuesday, November 9

noloja tilanteita

Mustaturkkinen metsästäjä vaani pahaa-aavistamatonta saalistaan. Kissapedon häntä heilahti; se ponnisti salamannopeasti kohti onnetonta uhriaan - ja loikan mennessä pitkäksi törmäsi päätäpahkaa nukkujan kovaan leukaluuhun. Säikähdyksestä mouruten metsästäjä kierähti taaksepäin, putosi alas sängystä ja pakeni tuolin alle piiloon.

Yliaktiivinen eläin halkaisi huuleni kahden aikaan yöllä. Nyt naurattaa, vaikka yöllä pääsikin pari kirousta. Onneksi turvotus laski ennen aamua.

Eilinen kiire päästä äkkiä katsomaan Buffyn ykköskautta kostautui: lähdin pyöräilemään sitä sadan metrin matkaa käärimättä helmojani. Mitä siinä lyhyen matkan aikana nyt ehtii sattua, kyllä takki pitää helmat liehumasta... tai sitten ei. Jäin mitä noloimmalla tavalla kiinni kun hameenhelma jumittui polkupyörän ketjun alle. Oli soitettava Anni ja Sampo työkalujen kanssa hätiin, itse en olisi päässyt irti kuin riisuutumalla keskellä katua. Jouduimme irroittamaan takapyörän jotta ketju saatiin löysättyä ja hame pois välistä. Surkea näky taisin olla, tosiaan...

Tänä aamuna alkoi suomalaisen kansanmusiikin kurssi. Käsittelimme 1800- ja 1900-luvun keruuvimmaa ja sen tuloksia. Siinä sivussa oli käsiteltävä karelianismiakin; joukossa oli lukionkäyneitä amk-oppilaita joille kyseistä käsitettä oli selitettävä pitkään ja hartaasti. Jos itse sivistyssana onkin vieras, niin kuvittelisi että äidinkielen, historian, musiikin ja kuvaamataidon tunnit istuneelle olisi ilmiö itsessään tuttu. Kuinka voi päästä läpi yleissivistävästä laitoksesta ilman että sisäistää - tai edes osoitettaessa huomaa - karelianismin vaikutukset suomalaiseen taiteeseen?

Aamun luennolla lievänä alkanut tapakulttuurinärkästys koki huipennuksensa iltapäivän musiikinhistorian kaksoistunnilla. Ne perkeleen kännykät.

En pidä siitä että känny soi kesken tunnin. Kukapa siitä pitäisi? Siksi on kohteliasta pistää puhelin pois päältä tai äänettömälle kun astuu luokkaan. Joskus se unohtuu; silloin asianosainen räpiköi vehkeensä esiin ja sulkee sen, pyydellen anteeksi. Paitsi tietysti jos soitto on ihan kauhean tärkeä! ja taparikollinen rynnii luokasta samalla kännyynsä puhuen.

Onko se jatkuva puhelinyhteys niin hillittömän tärkeä, että edes puoltatoista tuntia ei voi pitää äänettömällä? Kuoleeko silloin vieroitusoireisiin?

Närkästyttää.

Monday, November 8

apatiaa

Apaattinen viikko: olen lintsannut tunneilta, jättänyt harjoittelun vähiin ja ollut muutenkin lähestulkoon hyödytön. Älysin sunnuntaina olleeni taas turhan kauan ilman lääkkeitä ja kaivoin uuden paketin esiin. (Kuinka kertakaikkisen typerää on jättää lääkkeet syömättä vaikka niitä on keittiön laatikossa purkkikaupalla?)

Viime keskiviikkona sain lopultakin kämppääni viemärin. Remontin edistymisen kunniaksi siivosin koko päivän. Kaikkialla oli rakennuspölyä. Kaiuttimien suojakankaissa oli harmaita tassunjälkiä. Kulutin useita tunteja puuhassani, enkä saanut läheskään kaikkea likaa siivottua. Oi, jospa opiskelijakin voisi palkata siivoojan! Siedettävän kokoisen kämpän siivoaminen remonttipölystä on sietämättömän kokoinen homma.

Ei niin, että putkityöt olisivat valmistuneet, mutta nyt elämä kämpässä on taas siedettävää.

Huomasin, etten omista joulukoristeita. Kirkuvanpunaisia muovijoulupukkeja en erityisemmin kaipaa, saati sitten kimaltelevia keramiikkaenkeleitä, mutta kyllä jotain koristusta olisi kiva hommata. Pellavaliinoja, olkipukkeja ja himmeli; olohuoneen katossa on koukku johon voi ripustaa jotain. Olkipukin Morwen kyllä teurastaa alta aikayksikön.

Voikohan himmeleitä ostaa valmiina, vai pitäisikö tehdä itse? Ei se kai kauhean vaikeaa ole. Ja sitten pitäisi keksiä joku tapa pitää Morwen erossa kynttilöistä: tyhmä kissa on taas käräyttänyt viiksikarvansa metsästäessään liekkiä. Luulisi, että eläimellä on edes vähän enemmän itsesuojeluvaistoa.

Lähiympäristön ihmissuhdekoukero repesi lopultakin. Lähipäivinä luvassa Vaikeita Sosiaalisia Tilanteita. Sen kunniaksi menen nyt rentouttamaan itseni Buffyn ykköskaudella.

Tuesday, November 2

aina on maanantai

Väitän, että ihmiset olisivat paljon onnellisempia jos viikosta poistettaisiin maanantai. Karkoitettaisiin maanantait autiolle saarelle, kiusaamaan kilpikonnia ja liskoja, koska kilpikonnat ja liskot tuskin välittävät kauheasti vaikka maanantait tökkisivät niitä varpaiden väliin terävillä kepeillä.

Tiistai alkoi maanantaimaisesti, mutta ystävällinen remonttimies paransi tilannetta. Maanantaisena alkanut tiistaiaamu muuttui olemukseltaan maanantai-iltapäiväksi, ehkä jopa illaksi. Kunhan saan aamukahvini, voin julistaa maanantain loppuneeksi ja aloitan turvallisemman osan viikkoa.