Monday, January 31

rotta-antilooppi no. 2

Morwen saattaa saada lähikuukausina kaverin. Omistajan kanssa juuri neuvottelen; uusi pentu sijoitettaisiin luokseni, mutta ei varsinaisesti omistukseeni.

Varauduin mahdolliseen tulokkaaseen varaamalla ajan eläinlääkärille. Huomenna Morwen kokee rokottamisen ilot. Toimenpide oli jäänyt, kun ei yksinäisen sisäkissan piikittämiseen viitsinyt uhrata niin suuria rahasummia. Unohdin kysyä mikrosirun hinnan; jos ei ole liian kallis niin parempi laittaa sekin samantien.

Muuttokuormanpuolikas liikkuu Lummetieltä kohti Kokkolaa ehkä jo helmikuun yhdeksäntenätoista päivänä. Jos oikein hyvin käy, saan kirjahyllyni pystyyn vielä helmikuun aikana.

Se toinen, halvempi vanhassakaupungissa sijaitseva kämppä josta kuulin puhuttavan ei ole mikään röttelö, vaan kelvollisen tilava, kunnallistekniikalla varusteltu ja vuokraltaan 70€ nykyistä edullisempi. Ainoana miinuksena sähkölämmitys, joka nostaa asumiskustannuksia talvisaikaan.

Elämä hymyilee.

uusvanhaa kielenkäyttöä

Toisaalla oli löydetty vanhan eläintarinakirjan sanasto. Siitä poimittuja mahtavia sanoja on tässä. Ja eikun puhekieltä rikastamaan!

  • murrokko - kaadettujen puunrunkojen ja oksien muodostama vaikeakulkuinen alue, suurempi kuin risukko

  • tureikko - tiheä pensaikko

  • vikeväjalka, vikevä - vikkelä

  • liuvari - viekas veitikka

  • paarata - riidellä, kiroillen tehdä

  • piukaista - äkkipikaisesti huudahtaa

  • roppaista - leveästi kaappaista tahi lyödä

  • hiirevä - harmaa

  • lenseä - haalea, lämmin

  • venkale - isohko, pitkulainen, muodoton ainemäärä

  • lompatit - kömpelöt jalat

  • päntiöinään - työlleen heittäytyen

  • mykeltää - hieroa, puristella

  • sykkö - synkkä ja kavala olento

  • käppelä - notkea

  • prallailla - sulavasti ja kohteliaasti liikehtiä

  • äpylimarja - omena, pieni pyöreä esine

  • suohkoilija - toimelias puuhailija

  • pietsailija - taputtelija, leipoja

  • äyhkäistä - äkäisesti karjaista

  • kälpäillä - käpäliä hiljakseen nostellen kävellä, hiiviskellä

  • teerevä - terävän toimekas

  • eto ränkyjä - mokomakin kirkuja

  • hipleä - pehmeä

  • erähäinen - arvokas

  • lutmia - viekkaasti hiipiä

  • nursut - repaleiset vaatteet

  • nykä - tylppä, vähäpätöinen esine

Sykkö on jo nykysuomennettu tarkoittamaan goottia. Eri taivutusmuotoja havainnollistettiin:
  • Käyttäytyä gootisti = sykkiä

  • Pyrkiä käännyttämään joku gootiksi = syköhdyttää

  • Sairas gootti = syöpäsykkö

  • Hiukan gootti = sykös

  • Pieni gootti = sykkönen

  • Goottien johtaja = ykkössykkö

  • Onnekas gootti = lykkysykkö

  • Goottiravintola = sykkösyömälä

  • Röyhkeä gootti = ökysykkö

  • Goottien koti = sykkölä

  • Goottiklubi = sykistö
Parhaan uusvanhan lauseen palkinnon voittaa seuraava tuotos: "Näin yhden sykön aivan ihme nursuissa asemalla. Koitin sitä vähän mykeltää, mutta se kävi äyhkäisemään, joten päätin lutmia paikalta veke. Eto ränkyjä."

Saturday, January 29

kipu

Poika juoksi käytävässä. Kompastui mattoon, lensi oven läpi.

Lasioven.

Molemmat valtimot katki. Seitsemän jännettä ja kyynärhermo poikki. Kädet kipsissä monta kuukautta. Onneksi poika pysyi järjissään ja neuvoi mummoa soittamaan hätänumeroon.

Rakkain pikkuveljeni oli juuri vähän liian lähellä elinikäisiä vammoja - tai
kuolemaa. Säikähdin.

Nyt ei voi kirjoittaa enempää. Myöhemmin, ehkä.


Tuesday, January 25

liikuntoa

Voi jukolauta, että voi tanssiminen olla raskasta puuhaa. Näyttää niin kevyeltä; vähän pyöräyttelee lantiota, ei siinä varmaan edes hengästy. Puolentoista tunnin jälkeen on hiestä märkä, reidet huutavat armoa ja kurkku ratisee kuivuuttaan.

Nukuin sikeämmin ja paremmin kuin kertaakaan viimeisen puolen vuoden aikana.

Monday, January 24

kesä

Hittoako tässä. Yritän myydä rahvakanteleen pois, että saan rahaa. Menen vapaaehtoisesti harrastamaan liikuntaa. Olen harjoitellutkin.

Mietin viikonlopun aikana ensi kesää. Konsalla ei tapahdu mitään, mutta avainkortilla pitäisi sentään päästä sisälle. Sosiaalinen elämä siirtyy eteläiseen Suomeen kun opiskelijat palaavat kotikaupunkeihinsa. Opettajakunnan lisäksi ei Kokkolaan juuri jää muita tuttuja. Voisin - kai - lähteä itsekin etelään, mutta ajatus reppuelämästä kissan kanssa ei ole kovinkaan houkutteleva. Vanhempien luokse en enää muuta, en edes kesäksi. Oman kämpän vuokra pitää maksaa, joten töitä on löydettävä joka tapauksessa.

Jos saisi tarpeeksi hyväpalkkaisen homman, niin voisi tulla pari kertaa käymään Helsingissä kesän aikana. Pääsisi mökille. Ei siellä juuri muuta tekemistä ole, ainakaan viime kesän kokemusten perusteella. Voi mökkeillä, tai mennä puistoon juomaan kaljaa.

Friday, January 21

enkä!

Mitä osa-aikatyötä voi musiikinopiskelija saada työttömyyden riivaamalla Keski-Pohjanmaalla?

Siivoojan.

Äiti, mikset jo voita lotossa?

Rahaa! Rahaa!

Sossun työntekijät olivat ymmärtäväisiä - myönsivät jopa, että kahdentoista neliön solukoppi tuntemattomien teinien kanssa ei ole aikuisen ihmisen asuinpaikka. Vanhempien tulojakaan ei tarvinnut raportoida. Asenne oli kertakaikkiaan toinen kuin muutamalla kohtaamallani kieroutuneen kalvinistisella kaupungin työntekijällä.

(Kyllähän se nimittäin on tiedossa, että Herra siunaa hyviä ihmisiä varakkuudella, terveydellä ja porvarillisuudella. Köyhät, sairaat ja vasemmistolaiset ovat siis Herran epäsuosiossa, ja täten itse syypäitä hankaluuksiinsa.)

Ruokavarojen ostossa ei näköjään tarvitsekaan nuukailla niin paljon kuin olin pelännyt. Tänään juhlin ja ostan riisiä. Ehkä pistän elämän risaiseksi ja hommaan maustekuutionkin.

Thursday, January 20

elätti eli loinen

Opiskelijan on kyllä inhotavaa hakea toimeentulotukea. Lomakkeista tulee sellainen tunne, että on PAHA IHMINEN, kun on köyhä. Oikeastaan vanhempien pitäisi elättää.

"Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta 18- ikävuoteen saakka ja senkin jälkeen mikäli lapsi opiskelee. Lapsen elatukseen kuuluu opintomenojen ohella myös opiskeluaikaiset välttämättömät toimeentulokustannukset. (Laki lapsen elatuksesta 5.9.1975/704)"

Jotta jos sitten vielä nelikymppisenä olen tekemässä maisterintutkintoa jossain laitoksessa, niin pitää ensin isiltä ja äidiltä käydä pyytämässä ruokarahaa; olenhan heidän lapsensa.

Tämä on varmaan suunnattu sellaisille kaksikymmentä kohta täyttäville, mutta silti epäilyttää. Entä jos ne haluavat minultakin tositteet vanhempien tuloista vain koska satun olemaan opiskelija?

Vaan tuskin ne niin takakireitä sentään ovat. Kai.

mies, nainen?

Tein pitkästä aikaa transtukipisteen sukupuolitestin. Olen lyhyen mies- kierroksen jälkeen palannut androgyyniksi. Näin sanoo kuvaus:

Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella.

Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta.

Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.

Olipas täydellisen mitäänsanomaton kuvaus. Pitäisi joskus katsoa millaisen tekstin saa nainen. En ole kertaakaan saanut sitä tulosta.

Kummallista.



puumiekka

Jotta olisin suosittu blogisti, minun pitäisi kirjoittaa ihmissuhteista, tai mieluummin niiden turhauttavasta puutteesta. Se kävisi tylsäksi, koska ihmissuhteenpuutosblogeja on jo niin monta. Kirjoitan siis unesta, jonka näin viime yönä:

Entisen seurustelukumppanin kanssa on käytävä taistelu - en tiedä miksi. Hän on Paha, minä olen Hyvä ja taistelu määrittää maailmanmenon tästä ikuisuuteen. Vastustajani miekka on terävä kuin Discworldin Kuoleman viikate: saan haavoja kun se suhahtaa kymmenien senttien päästä ohi. Avustaja ojentaa minulle lopen kuluneen puumiekan, jonka vaarallisin osa on kahvasta esiin pistävät tikut.

En ymmärrä kuinka voisin selvitä hengissä, saati sitten voittaa. Mies esittelee yliertaisuuttaan viuhtomalla miekallaan, viiltäen käteni verille vaikka terä ei ole edes koskenut minuun. Joku vetää minut sivuun, kertoo kuinka puumiekkaa pitää käyttää. Äkkiä ymmärrän kaiken; miehen ylimielinen miekanheilutus muuttuu paniikiksi kun otan viuhuvasta terästä kiinni eikä se jätä minuun enää jälkeäkään.

Puumiekka on yhä puuta ja sen kahvan tikut kalvavat kämmentäni, mutta sitä tuntuu ympäröivän ylimaallinen voima. Taistelun jatkuessa ymmärrän vastapuolen huijaavan ja kiertävän sääntöjä. Avustaja antaa kemikaalia, jolla saan tehtyä köyttä. Köysi on hennon näköistä eikä kestä kauan, mutta teen siitä silmukan jonka kiepautan miehen kaulan ympäri. Kuristaminen hämää häntä hetken, jotta voin ottaa linkkuveitsen, viiltää Pahan kaulan auki, tunkea linkkuveitsen kylkeen ja upottaa puumiekan syvälle rintalastan alle.

Mies vajoaa polvilleen hämmentyneen näköisenä. Verta ei näy, mutta hän kuolee silti.

Että siinä teille, prkl, ihmissuhdetta tulkittavaksi. Herätessä oli hiukan pöllähtänyt olo. Toisessa muistamassani unessa hoivasin orpoa huuhkajanpoikasta.

Ei niin että olisin koskaan nähnyt huuhkajaa muualla kuin eläintarhassa.

Wednesday, January 19

postia

Postilaakko kolahti. Odottamani Älymystön levy tuli lopultakin! Vaan hetkinen, tässä on kyllä jotakin omituista...

  1. epäilys: On aika pieni paketi. Kuinka voi cd-levy mahtua tällaiseen? Nyt ei ole kaikki kohdallaan.

  2. havainto: Ei jumaliste, tämähän on minidisc!

  3. suuttumus: Hemmetti, aivan varmasti sanoin että cd, en mitään maininnut minidiscistä. Mitä ne oikein ajattelivat, mokomat urvelot?

  4. epätoivo: Mitä hittoa minä tällä teen, kun ei ole edes minidisc-soitinta?

  5. emmintä: Olikohan siellä luettelossa sittenkin mainittu, että nämä ovat minidiscejä eivätkä tavallisia cd -levyjä? Olinko epäselvä kun tilasin? Ehkä tätä levyä ei ole muussa muodossa!

  6. itsesyytös: Mitä sitä lähettäjää haukkumaan, kun itse kumminkin kämmäsin tilatessani. Oma moka. Hitto, olen sitten tyhmä!

  7. selviytyminen: Kyllä varmaan voin kopioida tämän cd:lle jotenkin. Isällä on minidisc -soitin, se voi varmaan polttaa levyn.

  8. välinpitämättömyys: No, nyt on minullakin sitten yksi md -levy. Tästä se lähtee. Kohta on varmaan soitinkin. Kai niitä saa käytettynä.

  9. kokeilunhalu: Mitähän cd -soitin sanoisi tästä pikkulevystä? Tuleeko siitä pikkuoravamusiikkia?

  10. riemu: Se toimii sittenkin!
Edellämainittu tunnekierto kesti viisi minuuttia, joista neljä kului kissan ulottumattomiin piilotetun cd -soittimen verkkojohdon kuumeiseen etsintään.

lisäys: Aina sitä oppii jotain uutta. Lyhyen tutkimuksen jälkeen sain selville, että minikokoinen cd ei olekaan minidisc vaan kolmituumainen cdr. Ihme juttu.

mäki!

Sitä ei voi ylittää,
sitä ei voi alittaa,
sitä ei voi kiertää;
on siis mentävä sitä pitkin.


Valheellista turvallisuudentunnetta luonut hiekoitus loppui keskellä tappavaa jäämäkeä. Viimeisen hiekanmurusen jäädessä taakse alkoi kylmä hiki valua pitkin selkää.

Tiesin kaatuvani varmasti

  • jos yrittäisin laskeutua pyörän selästä

  • jos yrittäisin jarruttaa voimakkaasti - tai edes kohtuullisesti

  • jos yrittäisin tehdä muutamaa astetta jyrkempiä ohjausliikkeitä

  • jos pyörän takapyörä ohjautuisi uraan joka johtaa eri suuntaan kuin mihin etupyörä osoittaa
Kauhusta jäykkänä yritin pitää pyörän tasapainossa ja valmistauduin kaatumaan kyljelleni sillä sekunnilla kun saavun tarpeeksi lähelle lumipenkkaa. Sitä ei onneksi tarvinnutkaan tehdä; mäen alapuolella hiekoitusauto oli käynyt pyörähtämässä.

Mitähän on hiekoittaja miettinyt? Että annetaan nyt näillekin vähän haastetta elämään, etteivät ihan tylsisty.

Tuesday, January 18

säätilavalitus

On se kumma, että vaikka asuu 500 kilometriä Helsingin pohjoispuolella, sääolosuhteet ovat ihan samanlaiset. Tienpintaa peittää muhkurainen jääkerros jonka päälle on ripoteltu pari hiekanmurua. Paikoitellen jään päällä on vesilammikoita.

Saisi jo tulla oikea talvi! Pääsisi kelkkamäkeen ja luistelemaan - ei edes tekojää pysy kunnolla kun sataa vettä päivät pitkät.

Surkeaa on tämä.

virtaa

Sain kammoamani sähkölaskun eilen; voi iloa ja riemua! Neljän kuukauden hinnaksi tuli vaivaiset 46 €. Eikä siinä vielä kaikki: ystävällinen sähkölaitoksen täti antoi luvan maksaa useammassa erässä, jotten joudu köyhtymään koko sunmmaa yhden kuukauden opintotuesta.

Joku järjestely on vielä keksittävä päälääkkeiden suhteen. Uuden lääkkeen pakkauskoot ovat typeriä. Pienemmässä on 28 ja isommassa sata pilleriä - välimuotoa ei ole. Pienempi ei riitä kuukaudeksi joten yhdestä tuesta pitäisi ostaa kaksi pakettia: yhteensä 36 €. Isompi paketti taas maksaa 46 €, eikä niin isoa summaa oikeasti halua pistää yhdestä tuesta. Jotain on keksittävä ja kiireesti, koska omat varastoni loppuvat ihanasti kolme päivää ennen uuden opintotuen saapumista.

Toimeentulotuesta saattaisin hyvinkin saada lääkkeet ilmaiseksi. On kysyttävä; heilun niin rajamailla tulojen suhteen, että voivat hyvinkin antaa jopa rahaa.

Eikä se kysyminen mitään maksa kumminkaan.

Monday, January 17

harjoittelusolosuhteista

Piti mennä tänään osallistumaan kuntoa kohottavaan liikuntaan. Havahduin puoli seitsemältä harjoitusluokassa katsomaan kelloa ja kirosin. Ei sitten liikuntoa, en olisi oikeasti halunnutkaan.

Konservatoriolla on liian vähän harjoitusluokkia. Tänäänkin oli kahvihuoneessa koko lauma muusikonplanttuja odottamassa vapautuvaa luokkaa - turhaan. Kauhea tunku ja vääntö, jotta pääsee tunniksi tai pariksi kahdeksan neliön ikkunattomaan ja tunkkaiseen koppiin istumaan. Ilmastointi olisi kallis, mutta harjoittelumukavuutta runsaasti parantava investointi, vaan ei taida oppilaitoksen budjetti moiseen venyä.

Sääliksi käy muita opiskelijoita, sillä harjoituskoppien äänieristys ei ole niin hyvä etteikö säkkipillinsoittoni kaikuisi halki kellarin. Olen ottanut tavakseni mennä vihoviimeiseen nurkkaan soittamaan, mutta siinäkin on jonkun oltava naapurihuoneessa. Pienessä luokantapaisessa pillin ääni tuntuu moninkertaistuvan niin voimakkaasti, että olen alkanut harkita korvatulppien käyttämistä soittaessani.

Ehkä vielä ostaisi hienot erikoistulpat. Mieluusti ennen kuin tulee kuulovaurio.

Sunday, January 16

bilehile

Onneksi tällaisia bileitä on harvoin: naapurit hommaisivat häädön, astianpesukone ylirasittuisi ja krapulaisten valitus kaikuisi halki kaupungin.

Friday, January 14

terveysajatuksia

Kuukausia sitten keskeytyneet lääkärikäyntini näköjään jatkuvat pian. Kokkolan mielenterveystoimistoon on jo otettu yhteyttä - toimelias terveydenhoitaja hoitaa asiaa - ja kuukauden sisällä pitäisi päästä valproaattimittauksiin ja neurologille. Reseptitkin on uusittu.

Terveyskysely kyllä herätti vinoutunutta huumoria. Mitä terveys merkitsee Sinulle?

Toki on ihmisiä jotka ovat paljon vakavammin sairaita kuin minä. Ei tieto siitä silti tee omista terveysongelmista yhtään sen helpompia kestää. Liiallinen itsesäälissä rypeminen on typerää, mutta ei ihmisen sairauksia, köyhyyttä tai onnetonta elämää pidä vähätellä sillä perusteella, että joillakin menee vielä huonommin.

...ja nyt hieno ajatukseni hukkui itsesäälisen vaikutelman syöveriin. Niin käy kun manaa omaa kokemustaan ja alkaa siitä johtaa yleisempää ajatusta. Parempi lopettaa ennen kuin menen liiallisuuksiin.


Thursday, January 13

vakavaa.

Sain tiedon siitä kotiini.

Aamulla nousin aikaisin, pyöräilin keskustaan ja raivasin tieni halki hitaasti tallustavien tanttalaumojen. Vaeltelin rakennuksen sokkeloissa aikani, kysyin ohjeita ohikulkijoilta. Löysin oikeaan paikkaan.

Tutkin ympäristöä. Hämmästelin. En osannut enää tehdä päätöksiä. Juuri kun tajusin että on lähdettävä, ne vilahtivat näkökentän rajamailla. Roikkuivat siinä, onnettoman näköisinä, yksinään. Sieppasin mukaani, vilautin muovista korttia ja juoksin pois.

Talvisaappaat saivat hyvän kodin.

Wednesday, January 12

talvipyöräilyn ihmeitä

Tapahtui Kokkolassa:

On täällä liukasta. Kävelen tässä hiekoitetulla, menen oikein keskelle etten varmaan liukastu. On aika korkeat kinokset vieressä, ovat taas ajaneet lumen jalkakäytävälle. Ainahan ne.

Mitäs tuolla kuuluu? Joku huutelee, tuossa takana. Vai että ohi pitäisi päästää? Ei tässä voi, kun kerran keskellä kävelen niin en siirry. No nyt se tunki suojatiellä ohitse. Tuollainen nuori. Pyörällä, vielä. Hurjastelija ja vandaali!
Toista sama, mutta sijoita jalankulkijan tilalle rollaattori, potkukelkka tai jalkakäytävälle sijoittunut pakettiauto.

Kotitalon pihamaalla:

Minnes minä nämä lumet työnnän? Ei ole jalkakäytävää mihin laittaa, perhana. Ei voi laittaa autopaikoille, väki suuttuu ja nostaa aika elämän taloyhtiön kokouksessa. Mihin sitten?

No mutta, tuossahan on sopiva kohta, tuossa polkupyörätelineen ja tien välissä. Ei niitä pyöriä kukaan talvella käytä, paitsi ehkä joku köyhä vuokralainen, eikä niistä ole niin väliksi. Oho, nyt meni tamppaustelineellekin. Antaa olla vaan, ei kukaan talvella tamppaa, ei ainakaan vaimo koskaan. Se imuroi.
Mutta mikään vastoinkäyminen ei saata erottaa minua polkupyörästä tänä talvena. Tappoliukkaalla ei pysty kävelemään kaatumatta korttelin välein, mutta pyörällä ajaessa ei jalka luista sivusuuntaan joka askeleella. Kaatunutkin olen kerran, eikä edes sattunut.

Kyllä on kivaa kun on pyörä.

Tuesday, January 11

aikaansaavuuspäivä

Tämä on ollut saavutuspäivä.

  • Söin lääkkeet. En viitsi edes sanoa kuinka pitkästä aikaa.
  • Soitin terkkarille ja sovin tarkastuspäivästä. Olisi pitänyt tehdä se jo syyskuussa.
  • Olin rehellinen opettajalle ja ryhdyin ratkomaan motivaatio-ongelmaani.

..ja sain kuulla kahdesta onnistuneesta tentistä. Nyt on hyvä mieli. Huomenna on selvitettävä sinfoniaprojektiin osallistumisen kohtalo rehtorin kanssa. Jos vapautusta ei muuten irtoa, menen mielenterveystoimistolle ja ruikutan sairaslomaa. En kyllä lomallakaan olisi poissa muilta tunneilta - makaaminen kotona on vain haitaksi tässä vaiheessa.

Päälääkärillä en ole käynyt kuukausiin. Muuttaessa kaupungista toiseen sai joka toinen kerta puhua eri henkilön kanssa ja aina piti aloittaa alusta. Nyt jos menisi uudestaan hoitoon, niin olisi jo mahdollista päästä vähän eteenpäinkin. Neurologillekin voisi mennä, pitkästä aikaa.

Johan meni tehokkaaksi. Seuraavaksi varmaan varaan ajan hammaslääkäriltäkin.

opintopäivitys

Sain tulokset länsimaisen musiikin historian tentistä. Opettaja luonnehti pisteitäni erittäin hyviksi: oli kuulemma ollut aiottua tiukempi arvostelu. Läpi pääsi jos kummassakin osiossa (kuuntelu ja kysymykset) sai vähintään 18 pistettä, hyvä (keskimääräinen?) tulos oli 25 pisteen tietämillä. Ylpeyttä puhkuen voin julistaa saaneeni kuuntelusta 34 ja kysymyksistä 39 pistettä maksimin ollessa 50.

Jos selviän keväästä samaan tapaan, voin odottaa saavani arvosanaksi 4 (asteikolla 1-5). Nyt on kyllä tyytyväinen olo. Kansanmusiikkiteorian tenttikin meni kuulemma kirkkaasti läpi.

Pääinstrumenttiopinnot eivät toisaalta mene läheskään yhtä hyvin. En harjoitellut joululomalla laisinkaan, unohdin nuotit Helsinkiin ja nyt on tunti tulossa, orkesteriprojekti alkamassa. Typerää ja noloa; mikä siinä harjoittelussa on niin perhanan vaikeaa? Kansanmusiikkia kyllä soitan vaikka kuinka, mutta klassisen harjoittelu on kuin tervanjuontia.

Ei auta. On lähdettävä noutamaan sello ja katsottava voinko pelastaa jotain ennen soittotuntia.

Monday, January 10

keltaisissa lavasteissa

Kun olin lapsi, telkkarista tuli joskus harvoin italialaisen lasten laulukilpailu. Kirkkaankeltaisissa lavasteissa seisoi lapsikuoro, joka aina välillä puhkesi lauluun. Keinuivat puolelta toiselle kuin myrskytuulessa. Sympaattisen miesjuontajan välipuheista tajusi vielä vähemmän kuin laulujen sanoista. Parhaisiinsa puetut tummaveriset pikkulapset lauloivat mikrofoniin naama revällään ja silmiään söpösti räpsytellen.

Toista oli koto-Suomessa. Ällöttävä Seppo-setä lässytti lapsille, jotka harmaissa sekunda-lavasteissa voihkivat Elämää Juoksuhaudoissa. Eikä puhettakaan kuorosta, ei. Siinä oli suomalainen kansanluonne kunniassa.

Sain äkkikosketuksen männävuosien kirkasväriseen tuontimaailmaan kun satuin näkemään Lasten Festivaali 2004 -televisioinnin. Jättiläismäisiä vaahtomuovipallurapukuja, keltaisia lavasteita ja symppis miesjuontaja jonka puheesta ei saa selvää. Hetkellinen lapsenmielinen innoitus kesti muutamankin lasten kansantanssiryhmän, mutta albanialaisten kohdalla oli mennä kahvi väärään kurkkuun.

Pienenpienissä topeissa ja lannevaatteissa liikehtivät pennut olivat häiritsevän nuoren näköisiä. Pojat oli - tietysti - puettu kokonaan, mutta tytöt saivat kunnian esittää katsojille pintaa senkin edestä. Meno oli kuin Britneyn musavideolla.

Huomaan tulleeni vanhaksi: lapsilla on liian vähän vaatteita ja koreografiat ovat siveettömämpiä kuin ennen.

Samaa linjaa jatkoi Slovenian ryhmä, jonka tanssitytöt kuitenkin näyttivät laillisilta - kuudentoista maaginen ikä oli useammalla varmaan jo täyttynyt, tai ainakin tarpeeksi pian tulossa. Mitään yhteyttä Albaniaan tai Sloveniaan en esityksistä keksinyt, mutta eihän kansainvälisessä tapahtumassa ole aina pakko esittää kansantanssia perinnepuvuissa.

Ja Palestiina sitten. Voi itku.

Ylevämielinen ihminen voisi otaksua, että lapset suunnittelevat esityksensä itse. Kyynisempi sanoo, että olipas vastenmielinen - mutta odotettavissa oleva - temppu palestiinalaisilta johtajilta. Poika puhuu mikrofoniin, kuvailee kai tapahtumia. Suomennosta ei ole. Tytöt kyyristelevät peloissaan nurkassa kun toinen poika "kuolee" - mitä ilmeisimmin ammuttuna. Surumielisen musiikin tahdissa lapset kantavat "ruumista" ympäri lavaa. Israelin surmaama marttyyri? Tuskin tässä mihinkään pikkurikokseen viitattiin.

Mieluummin katson niitä tanhuryhmiä kuin lastenohjelmaksi naamioitua poliittista propagandaa.

kateuskohtaus

Varoitus: sisältää vaarallisen määrän itsesääliä

[valitus]

On hetkiä, jolloin itsensä tuntee aivan osattomaksi. Kun kateudelle ei vaan mahda mitään. Kun kateus tuntuu aivan oikeutetulta ja kommunismi hyvältä idealta.

Miksi minä en saa kaikkia mukavuuksia? Isoa kämppää keskustassa, Hesaria joka päivä, telkkaria (oikein luvan kanssa), ehjää tietokonetta, nettiä?

Maailma on ihan paska paikka. Eikös kaikkien opiskelijoiden pitänytkään olla kurjuudessaan yhdenvertaisia?

[/valitus]

kodinhengetär

Palatessani Kokkolaan sain eräältä V:n suvun jäseneltä kassikaupalla ruokaa tyhjyyttään kaikuvan jääkaapin täytteeksi. Ravinnon seassa oli paitsi graavilohta, myös puolítoistakiloinen naudan ulkopaisti.

(Ja minä kun kuvittelin joutuvani makaroonikuurille.)

Ruoanlaittokokemukseni on kohtuullinen, mutta eläissäni en ollut paistia valmistanut. Olisihan sen voinut veistää paloiksi, mutta tunsin kokeilunhalua. Toiseksi viimeisenä käyttöpäivänä asetin lihakimpaleen marinadiin ja aloin kaivella keittokirjoista käyttöohjeita.

Ja löytyihän niitä ohjeita, vaikka kuinka monta. Monen maan mallisia, höystettynä sillä, tällä, tuolla ja tryffeleillä. Missään ei kerrottu paistoaikaa. Reseptit olivat kuin suoraan ravintolan keittiöstä.

Seuraavana päivänä pyöräytin uunin kuumenemaan ja palasin keittokirjoja lukemaan. Hyödyllinen tieto ei ollut lisääntynyt yön aikana. Alistuin pyytämään puhelimitse neuvoja. Laitoin paistin uuniin ja vajaan kahden tunnin kuluttua oli soitettava isille. Miksi se ei tunnu paistuvan sisältä? Pitääkö paistin olla punainen? Kirja ei kerro mitään! Apua!

Isän ohjeistuksella selvisin - ja sain aikaiseksi kelvollisen paistin. Ylpeyttä tihkuen kävin leikkaamaan lihaa viipaleiksi. Vasta yhtä siivua jyystäessäni tajusin, missä meni pieleen. Ei koskaan pidä leikata lihansyyn suuntaisesti.

Onneksi ehdin rähmiä vain puolet. Toisen puolikkaan leikkelin jo oikeaoppisesti ja laitoin kaappiin odottamaan. Illan vietin harjoittamalla leukaperiäni. Tätä kun jatkaa viikon, niin pystyn narskuttamaan tammilankun katki alle minuutissa.

(Jaa että mitkä keittokirjat minulla on? Keittotaidon Kultainen Kirja vuodelta 1962 ja Aarne Nissisen Suuri keittokirja - vuodelta 1945.)

kiire

Koulu alkoi kunnolla, ja heti on tenttejä. Typerästi järjestetty tämä vuoden alkupuoli; viime viikoksi piti jo tulla kouluun, ja oppituntien määrä oli kaikkiaan kolme; teoriatunti maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai vapaita.

On taas hallintobyrokraatilla välähtänyt.

Nyt ei ehdi enempää, on hakeuduttava lounaalle ja tenttiin. Myöhemmin iltapäivällä luvassa pyhäpäivien aikaiset merkinnät.

Tuesday, January 4

profiilinpölytystä

Atk -henkilö on lopultakin laittanut koulun koneelle flashin. Niin monilla sivuilla sitä jo käytetään, että alkoi hermostuttaa ohjelman puuttuminen. Nyt voin lopultakin käyttää ongelmitta mm. Flickr -palvelua, johon olen sijoittanut kuvia tätä lokia varten. Nyt on minulla siellä ihan oma sivu, osoitteessa http://www.flickr.com/photos/linma/.

Nyt on vähänlaisesti sanottavaa. Olen päivittänyt tietojani ja muistellut monellako nettifoorumilla nyt onkaan profiili.


  • Orkut - kun siihen viime vuonna liittyivät kaikki

  • City.fi - errare humanum est.

  • Msn - kun nyt on se messenger

  • Yahoo - pyörittää muutamaakin postituslistaa

  • EK ry:n keskustelupalstalla

  • Villihanhien keskustelupastalla


...ja aika monessa muussakin paikassa. Pidin putsaushetken ja kävin poistamassa tietojani sieltä täältä. Ja mikä hitto oli tämä innoitus laittaa oma pärstä komeilemaan joka foorumille? Vähempikin riittää.

Monday, January 3

varmuuskopio?

Päivän sana: varmuuskopio. Yksi ei riitä, se voi tuhoutua. Kaksikaan ei riitä, koska niitä voi hävittää epähuomiossa. Ja sitten kun se bloggerin template tuhoutuu, niin saa ilosta ja riemusta kiljuen vääntää muutaman tunnin. Tai viisi.

Sitä nämä haamupäivitykset, jos olette ihmetelleet. Pitää aina välillä julkaista aikaansaannos ja katsoa mitä tuli tehtyä. Preview kun ei tässä koneessa tahdo toimia. Kaikki kommentitkin katosivat taas - ovathan ne haloscanilla tallessa, mutta eivät enää millään tavalla yhdistyneitä alkuperäisille paikoilleen.

Nyt ei taas mennyt ihan oikein.

argh!

Erraattinen näppäinkomento taitaa olla syypää siihen, että pitkään vääntelemäni bloggerin template otti ja tuhoutui. Että otetaanpa sitten koko homma alusta.

Ei niin että millään tavalla vituttaisi.

Same Bat-Time, Same Bat-Channel

Välipäivinä tuli katsottua paljon telkkaria. Muutaman viikon aikana ehdin muistaa kuinka ärsyttävää on katsoa sarjoja yksi jakso viikossa. Uudenvuodenpäivän kahdeksantoistatuntinen 24 -maraton pelasti tilanteen.

Suorastaan ällistyttävä on tämä sarjojen määrä joka pitäisi ostaa omaan hyllyyn. Ainakin Buffy the Vampire Slayer, Angel ja Firefly. Ja oikeastaan myös X-Files - en koskaan nähnyt sitä loppuun. Star Trekin Next Generation on lapsuusvuosien trikooklassikko. Myöhemmällä iällä scifitarpeen tyydytti Babylon 5 - jota en myöskään nähnyt loppuun asti. Neloskauden puoleenväliin jämähdän joka kerta kun yritän. Farscape ei koskaan sytyttänyt. Katsoin ensimmäistä kautta hampaat irvessä ainakin puoleenväliin. Oli kun tervanjuontia.(Enkä nyt jaksa etsiä enää enempää sivuja. Kaivakaa ite esiin. Tunnettuja sarjoja ovat, kai niistä nyt sivuja löytyy kun googlettaa.)

Nyt telkkarissa näytetään Angels of America, 24 ja Neon Genesis Evangelion. Ostoslistalle nekin.

Ja sitten on se muiden animesarjojen hillitön määrä - kaikki se, mikä ei koskaan pääse suomalaiseen telkkariin asti. Juuri nyt on ikävä Hellsing -sarjaa joka katkesi (muistaakseni) kahdentoista jakson jälkeen. On se vaan niin väärin.

Menemättä laisinkaan ostettavien leffojen puolelle olen siis onnistunut kasaamaan senkokoisen rahareiän että hirvittää. Ei niin, että koskaan ostaisin näistä mainituista mitään; odotan että joku toinen tekee niin, ja sitten asetun onnettoman sohvalle viikoksi syömään pizzaa ja tuijottamaan ruutua. Kysykää vaikka Sopulilaaksossa asuneilta.