Same Bat-Time, Same Bat-Channel

Välipäivinä tuli katsottua paljon telkkaria. Muutaman viikon aikana ehdin muistaa kuinka ärsyttävää on katsoa sarjoja yksi jakso viikossa. Uudenvuodenpäivän kahdeksantoistatuntinen 24 -maraton pelasti tilanteen.

Suorastaan ällistyttävä on tämä sarjojen määrä joka pitäisi ostaa omaan hyllyyn. Ainakin Buffy the Vampire Slayer, Angel ja Firefly. Ja oikeastaan myös X-Files - en koskaan nähnyt sitä loppuun. Star Trekin Next Generation on lapsuusvuosien trikooklassikko. Myöhemmällä iällä scifitarpeen tyydytti Babylon 5 - jota en myöskään nähnyt loppuun asti. Neloskauden puoleenväliin jämähdän joka kerta kun yritän. Farscape ei koskaan sytyttänyt. Katsoin ensimmäistä kautta hampaat irvessä ainakin puoleenväliin. Oli kun tervanjuontia.(Enkä nyt jaksa etsiä enää enempää sivuja. Kaivakaa ite esiin. Tunnettuja sarjoja ovat, kai niistä nyt sivuja löytyy kun googlettaa.)

Nyt telkkarissa näytetään Angels of America, 24 ja Neon Genesis Evangelion. Ostoslistalle nekin.

Ja sitten on se muiden animesarjojen hillitön määrä - kaikki se, mikä ei koskaan pääse suomalaiseen telkkariin asti. Juuri nyt on ikävä Hellsing -sarjaa joka katkesi (muistaakseni) kahdentoista jakson jälkeen. On se vaan niin väärin.

Menemättä laisinkaan ostettavien leffojen puolelle olen siis onnistunut kasaamaan senkokoisen rahareiän että hirvittää. Ei niin, että koskaan ostaisin näistä mainituista mitään; odotan että joku toinen tekee niin, ja sitten asetun onnettoman sohvalle viikoksi syömään pizzaa ja tuijottamaan ruutua. Kysykää vaikka Sopulilaaksossa asuneilta.