Tuesday, December 12

Suzuki, Kodály?

Tammikuussa saan kaksi oppilasta.

Vanhemmalle kukaan on tuskin vaivautunut edes kertomaan, että hänet siirretään kansanmusiikkipuolelle. Nuorempi on kuusivuotias. Kummallakaan ei ole selloa.

Jännittää. Pelottaa. Syyskauden kestäneellä oppimiskäsitysten kurssilla on käsitelty jos jonkinlaista höttöä ja katsottu Kuolleiden Runoilijoiden Seura - mutta ei puhuttu kertaakaan siitä kuinka nuorena nuotit kannattaa opettaa, onko Suzukin menetelmä parempi kuin Kodályn, miksi Mauno Järvelä on paras kaikista tai miten musiikkia kannattaa käytännössä opettaa.

Olen istunut tuntikausia opiskelemassa pedagogiikkaa, kuunnellut maailmaasyleileviä puheenvuoroja oppilaan ymmärtämisestä ja musiikin kauneudesta. Huudellut takarivistä humanisminvastaisia kommentteja, tiukannut tutkimustuloksia ja piirrellyt ryhmätöihin tikku-ukkoja kapinallisesti mutisten.

Taitaa olla aika mennä kirjastoon ja katsoa josko hyllyistä löytyisi jotain oikeasti hyödyllistä.