Enkä mene Joensuuhun

Anni tiivisti ongelmani eilen kohtuullisen hyvin: sitten kun makaan viidettä päivää sängyssä, en ole syönyt lääkkeitä kahteen viikkoon ja kaikki jotka tietävät mikä on vikana asuvat viidensadan kilometrin päässä, sitten on hyvä hammasta purren sanoa että onpahan perkele ammattikorkeakoulupaikka.

Toisin sanoen: ja paskat. Minä menen Kokkolaan. Pyrin siellä sitten ensi vuonna ammattikorkean puolelle. Niin kauan kun pysyn petulinjan puolella, eivät kulu rajalliset korkeakoulutuetkaan.

Muutama käytännön asia on kyllä hoidettava. Opintotuki olisi syytä saada jo kohta juoksemaan, jostain pitää saada lainaksi pakettiauto muuttoa varten ja auto tarvitsee kuljettajankin. Puuttuvia kodinkoneita olisi syytä alkaa hankkia. Jos jollakulla lojuu nurkissa esimerkiksi vanha...

• silitysrauta
  
• silityslauta
  
• kahvinkeitin (oma meni rikki)
  
• pesukone
  
• imuri
  

...niin voin ilomielin vapauttaa omistajan vanhoista koneista. Kunhan palkka tulee, niin saatan kyetä maksamaan ihan rahaakin.

Kävin jo katsomassa annetaan.netin tarjonnan, seuraavaksi tarkistan pk-seudun kierrätyskeskukset. Rahaton ei voi ostaa kaupasta. Täytyy joko saada kämppä talosta jossa on pesutupa, oma pesukone tai pestä vaatteet nyrkkipyykillä.

Raivoisa oman tavaran etsintä johti minut muutenkin kummallisiin tekoihin Lummetiellä. Alakerran entisessä videohuoneessa lojunut homeenhajuinen pyykkivuori oletettavasti sisälsi myös minun liinavaatteitani, joten välittämättä siitä kenelle rätit oikeastaan kuuluvat lajittelin koko läjän. Nyt Lummetiellä on käynnissä koko kommuunin historian suurin pyykkipäivä. Saavat sitten kiitokseksi kuurata valkoisen mattoni joka näyttää eläinten jäljiltä lähinnä harmaan-rusehtavalta.

Ja sen vannon, että uuteen kämppääni ei tule ainoatakaan kissaa. Lummetien kolme söpöläistä ovat kuseskelleet kukin vuorollaan nurkkiin, matoille, sohville, pyykkipinoihin ja liinavaatteilleni. Se on loppu nyt.

Joensuu

Voi helvetin kuustoista! Pääsin vahingossa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluun Joensuuhun!

Sain jo joku aika sitten kirjeen, että en ole saanut ammattikorkeakoulupaikkaa. Totuin siihen, olin tyytyväinen kun sain edes peruslinjapaikan ja kaikki kaveritkin olivat tulossa samaan kaupunkiin. Ja nyt ne sitten lähettävät kirjeen, että saisin sittenkin (peruutus)paikan - viidensadan kilometrin päässä kaikesta sosiaalisesta elämästäni. Ajatukseen Kokkolasta olin jo tottunut, mutta että Joensuuhun?

Eikä Joensuussa edes ole vapaita asuntoja. Kokkolassa voin valita minkälaisen tahdon ja vuokratkin ovat kohtuullisia, mutta Oikotien ja Etuoven nettihaut eivät löydä Joensuusta ainoatakaan vapaata vuokra-asuntoa.

Voihan paska.

Tyhmähän olen jos en ota ammattikorkeakoulupaikkaa kun sitä kerran tarjotaan, mutta kun... en tahdo mennä Joensuuhun. Enkä ainakaan yksin.

World War II

I dreamt about Adolf Hitler. I can't remember most of it, but I think that in the dream he was (against all real-life evidence) quite handsome. But also a dangerous lunatic.

Most of the day I worked - trying to pull the Ropecon Gala together - but when I wasn't in the phone I read books about World War II. From our bookshelves I found a few children's books about Greec's occupation, lots and lots of military history and of course The Rise and Fall of the Third Reich. Military history can be terribly boring to read sometimes, so I started on the Rise and Fall.

After two chapters I have to say, that any book that claims to be historically objective - or even claims to try - shouldn't describe anyone as "demonic". I'm not saying I think Hitler was a jolly good chap, but if the writer really wanted to be objective, he screwed it up within the first ten pages.

As I went to check my emails, I chatted (via the messenger) some time with my danish frend Eric. He told me about a free on-line game NationStates. It sounds fun. Go see it here

Raskas kämmi

Olipa kerran Lin, joka lähti kansanmusiikkifestareille. Rahaa oli vähänlaisesti, mutta se riitti lämpimään ruokaan ja kahvikupilliseen joka päivä. Päivittäin oli monta hyvää konserttia ja paikalla monta ystävääkin. Linillä oli oikein hauska viikko. Viikosta kerrotaan myöhemmin lisää, koska Lin piti koko ajan tarkkaa päiväkirjaa. Nyt sen sijaan keskitytään viimeiseen lauantai-iltaan ja siihen mitä siitä seurasi.

Asia on nimittäin niin, että viimeisenä lauantaina Lin ryssi niin uskomattoman pahasti, ettei ole vastaavaa ikänä tehnyt. Oli ihan älyttömän hauska ilta, ja vaikka ei ollut yhtään rahaa, niin festarialue oli täynnä mukavaa porukkaa joka tarjosi juotavaa yön läpeensä. Hävyttömässä tuiskeessa piti hakea oma soitinkin ja musisoida nuotiolla.

Viimeiset havainnot todistivat naisen kaatuilleen ojanpohjalla. Laukku, kännykkä, paperit, soitin - kaikki oli jäänyt nuotiopaikalle. Kadonneen perään käynnistettiin isommanpuoleinen etsintä. Valokuvaa levitettiin, lähimetsät haravoitiin. Lopulta taksikuski tunnisti naaman ja etsintä pääsi seitsemän tunnin jälkeen oikeille jäljille. Yhä koko lailla sekava nainen löytyi nukkumassa rauhaisasti. Ei oikein ottanut uskoakseen, että oli joku kaivannut.

On hyvin tunnettu tosiasia, että kännissä kaatuillessaan saa mustelmia ja kuhmuja, mutta kun kyseessä on epileptikko joka ei saisi juoda yhtään viinaa, voi pitää varmana että tukevan humalatilan aiheuttamat kohtaukset ovat vieneet parikin aivosolua mennessään. Eikä ole ensimmäinen kerta.

On nimittäin myös niin, että edellisen kerran kohellettuaan (- helmikuussa -) Lin tuli omantunnon vaivaamana luvanneeksi tehdä työtä. Siinä vaiheessa ihan tosissaan uskoi, että saa sen kunnialla hoidettua. Se homma on aiempina vuosina tunnettu nimellä Ropeconin gaala, mutta tällä kertaa se on enemmänkin helvetin iso kämmi. Arvatkaa vain kuinka hyvin hoidettu homma on.

Juuri niin: ei ole.

Nyt Lin ei mitään muuta niin haluaisi kuin mennä Vantaan sairaalan suljetulle psykiatriselle osastolle pariksi viikoksi vähän miettimään ja puhumaan lääkäreiden kanssa. Sitä mielenterveystoimistossa ehdotettiin jo puolitoista kuukautta sitten, mutta silloin oli vielä niin varma itsestään eikä tahtonut mennä. Mutta viikonloppuna on Ropecon, eikä tässä vaiheessa löydä ketään, joka pystyisi hoitamaan sen työn jonka tämä onneton on kämminyt. On siis yritettävä pelastaa sen minkä pystyy. Näin rajujen mokien jälkeen ei vain enää voi kaataa koko työtaakkaa jonkun sellaisen niskaan joka ei ole sitä ansainnut. Ehkä sen jälkeen voi mennä osastolle.

Turha on kenenkään kertoa, että tyhmä olit. Kyllä sen tajuaa itsekin.