porvarivihapäivä

Kunnallisvaalit ovat tulossa. Sen kunniaksi Keskusta jakoi postiluukkuuni pää-äänenkannattajansa. Nyt on ainakin selvää mille puolueelle en ainakaan ääntäni kanna. Enkä äänestä Kokoomustakaan. Ja vaaleihin osallistun oikeastaan vain siksi, että voisin vähentää Kristillisdemokraattien mahdollisuuksia saada minkäänlaista - edes nimellistä ja mitätöntä - valtaa.

Kaikista puoluejärjestöistä kaikkein vastenmielisimpiä ovat kuitenkin Kokoomusnuoret.

Sosiaalinen vastuu
Sosiaalinen vastuu on huolehtimista vähempiosaisista, vaikeassa elämäntilanteessa olevista ja sairaista. Tämä turvaverkko ei saa kuitenkaan olla yksilöä passivoiva, vaan sen keskeisenä periaatteena on kannustaa ihmistä ottamaan taas vastuu omasta elämästään ja elämäntilanteestaan.

Juuri näin. Kaunista luettavaa, varsinkin niille meistä, jotka joskus käyvät katsomassa tosimaailmaa. Kolmosen ratikan avohoitolinjalla matkustavat sairaat ja vähempiosaiset saattavat vaikka passivoitua, jos aletaan liikaa hyysätä.

Karua luettavaa tarjoaa myös keskustelufoorumi:

P: "Tulipa tästä mieleeni, että onko yövartijavaltiossa mitään ympäristönsuojelulakeja, eli saako esim. muita eläimiä kuin ihmisiä kohdella miten huvittaa, jos sattuu 'omistamaan' ne. Tai voiko 'omille mailleen' dumpata mitä vain jätteitä miten sattuu?"

B: "Kyllä."

P: "Miksi sinusta on oikein, että ihmisillä olisi vapaus saastuttaa oma ja muiden elinympäristö tai tuottaa kärsimystä eläimille?"

B: "Kysymyksesi ei koskenut yhteistä ympäristöä, vaan yksityistä maaomaisuutta."

No niin tietysti! Jos se maaläntti on minun, niin saan vapaasti haudata sinne vaikka plutoniumia, koska se maaläntti on minun eikä kukaan muu tule kertomaan mitä saan omaisuudellani tehdä. Ettäs tiedätte.

työkaluleikki

Kotiini jaetun mainospostin lukemisesta sain innoituksen lähteä ostoksille. Vaeltelin megasuperhalpamarketissa puolitoista tuntia saaden saalikseni kohtuuhintaisen työkalupaketin, pesuvadin, kissanhiekkalapion ja kumman kissoille tarkoitetun lelun.

Ja pizzaa. En näköjään voi elää yhtään viikonloppua ilman ylihinnoiteltuja lätysköitä. Onneksi riippuvuuteni ei sentään vaadi aitoa ravintolatuotetta vaan ravinnoksi kelpaa Saarioisten esipaistettu pellinkokoinen lätty. Ei sekään ole ilmaista, mutta huomattavasti halvempaa kuin lähipizzerian tuotokset.

Työkalupakkaus sai minut uskomattoman riemun valtaan. Sovitin palasia toisiinsa maaninen kiilto silmissäni ja etsin Annin kämpästä jotain ruuvattavaa. En löytänyt mitään, mutta säikäytin Tuikun pahan kerran. Kissaparka.

Nyt voin ylpeästi kertoa omistavani vasaran lisäksi myös ruuvitalttoja, kolmet pihdit, nippusiteitä, eristysteippiä, kuusiokoloavainsarjan, hylsyavaimia ja sellaisia välineitä joiden nimistä minulla ei ole harmaintakaan aavistusta. Käyttötarkoitus ja -tapa on kyllä tuttu, mutta nimi ei.

Voin kuvitella, kuinka Miehet jo nauraa hohottavat ruutujensa äärellä - tyhmä kana kun ei työkalujen nimiä tiedä - mutta höröttäjät voivat mennä itseensä ja miettiä osaavatko makaroonilaatikon reseptin ulkoa. Enkä nyt tarkoita mitään "vähän tota ja sitten makaroonia sekaan" - koekeittiötä vaan ihan oikeaa reseptiä.

En minäkään osaa. Ja täsmälleen yhtä hyödyllisestä tiedosta on kyse. Molemmat voi tarvittaessa tarkistaa keittokirjasta, rautakaupan mainoslehdestä tai joltakulta jonka mielestä se on tärkeää.

iloa, riemua ja turistioppaita

Eilisilta muuttui kertaheitolla paremmaksi kun lähdin käymään Jorin äidin luona - rouva Virtanen nimittäin lupasi lainata minulle polkupyörää siksi aikaa kunnes saan omani korjattua. Kolmituntisen kahvinjuonnin jälkeen pyöräilin kotiin uskomattoman hyvällä tuulella.

Postilaatikosta oli tipahtanut muutama laskun näköinen kirje. Ehdin jo kauhistua nähdessäni Hesarin kirjekuoren - muutama lehti on yhä maksamatta. Karhukirjeen sijasta kuoressa olikin tarjous tilata lisää lehteä, entistäkin halvemmalla. Huvitti kummasti: en ole edellisiäkään maksanut, ja nyt haluavat että tilaan lisää...

Kokkolan kaupunki puolestaan lähetti valtaisan nivaskan turistioppaita; oli karttaa, lehtistä, tietoa museoista ja liikuntamahdollisuuksista. Suorastaan lapsellisen riemun vallassa luin läpi kaikki mainoslehtiset ja iloitsin urheiluhallista, jossa - liikuntaharrastukseni aktiivisuuden tuntien - en varmasti tule koskaan käymään.

Ulkona sataa. Taidan lähteä kotiin, mutta voi iloa ja riemua! Kun on polkupyörä, matka joutuu nopeammin enkä siis kastu läpimäräksi.

Bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle
I want to ride my bike
I want to ride my bicycle

-Queen: Bicycle Race

mastermind?

Eiliset tutustumisbileet jatkuivat savuisessa baarissa pitkälle yli puolenyön. Aamulla sain raittiuteni palkaksi jyskyttävän päänsäryn. Olo oli kuin pahimmassa krapulassa. Johtui varmaan tupakansavusta. Lakipykälistä ei nimittäin olla konservatoriolaisten vakiobaarissa kauhean tarkkoja.

Heräsin siis aamukuudelta janoon, päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Taidan mieluummin viettää iltoja sointuanalyysin parissa jos sosiaalisen elämän hinta on näin epämiellyttävä.

Raahauduin konservatoriolle jo kahdeksaksi - ei ollut parempaakaan tekemistä - ja tein vapaan säestyksen läksyni. Tunti oli kymmeneltä, ja vastoin kaikkia odotuksia sain kehuja edistymisestäni vaikken ole harjoitellut yli viikkoon laisinkaan.

Vielä on jäljellä säveltapailun kaksoistunti, jolta lintsaisin jos kehtaisin. Säveltapailussa käydään läpi asioita jotka olen osannut jo pitkään - lauletaan intervalleja ja tehdään helppoja diktaatteja. Tunnilla istuminen on turhauttavan tylsää, mutta on siitäkin merkintä saatava. Voi olla - toivottavasti - että kurssin loppupuolella tulee mukaan jotain uutta ja/tai vaikeaa.

Laa-laa-laulelua odotellessa tein luonnetestin:

Myers-Briggs-Jung Test Results
Introverted (I) 65.63%	Extroverted (E) 34.38%
Intuitive (N) 57.14%	Sensing (S) 42.86%
Thinking (T) 83.87%	Feeling (F) 16.13%
Judging (J) 69.7%	Perceiving (P) 30.3%

INTJ - "Mastermind". Introverted intellectual with a preference for finding certainty. A builder of systems and the applier of theoretical models. 2.1% of total population.

nöyrtymistä

Saan konservatoriolla 75 minuuttia yksityistä sellonopetusta viikossa. Siitä 45 minuuttia käyttää Olli Kangas, jonka kanssa keskityn klassiseen musiikkiin ja tekniikkaan. Eilen, kun kolme viikkoa läksynäni ollut etydi alkoi lopulta kuulostaa siltä että olen muistanut harjoitella, sain ensin kuulla varovaisen positiivista palautetta ja sitten kiellon soittaa kolmeen päivään. Etydin hiomisen sijaan harjoitan jousikättä muutamalla yksinkertaisella liikkeellä. Selloa ei tarvita.

Ritva Talvitie pitää lopun puoli tuntia. Tänään - ensimmäisellä tunnillani - aloitimme (yllätys!) jousikäden harjoituksista. Suuri osa tunnista kului sahaten läpi yksinkertaisia asteikkoja keskittyen siihen, millaisia tapoja on sitoa kaksi nuottia toisiinsa.

Tällaisia harjoituksia en muista tehneeni näin alkeistasolla viimeiseen viiteentoista vuoteen. Ja kyllä tulee nöyrä olo, kun tajuaa että tekniikka on niin pahasti metsässä että virheet korjatakseen on palattava tällaisiin perusharjoituksiin.

Vielä nöyrempi olo tuli, kun oli jousitettu kahta nuottia eri tavoilla hi-taas-ti ja rau-hal-li-ses-ti pidemmän aikaa: alkoi jo kärsimättömyys hiipiä ajatuksiin, kun Ritva näytti vähän esimerkkiä soittamalla mainitut helpot jousiharjoitukset sellaisella nopeudella etteivät enää silmät pysyneet perässä.

En pystyisi samaan edes puolella nopeudella. Siis takaisin harjoittelemaan.

Illalla a konservatoriolla pidetään tutustumisbileet - tilaisuus, jossa uusia opiskelijoita rituaalisesti nöyryytetään ennen kuin heidät otetaan yhteisön jäseniksi. En nyt oikein jaksaisi, mutta kuittailua jatkuu varmasti muutama viikko jos en mene. Täytyy yrittää virittää huumorintaju päälle. Se on ollut lomalla jonkun aikaa.

Myöhemmin

Sain sähköpostia eräältä, jonka kuvittelin jo unohtaneen minut. Yllätys oli huomattavan iloinen. Nyt olen niin hyvällä tuulella että saatan antautua rituaaliseen nöyryytykseen sen enempää vastustelematta.

värvätty

Minut värvättiin orkesteriin. Sähköpostiini ilmaantui kaikille opiskelijoille lähetetty tiedote Praxis-orkesterin harjoitusaikataulusta. Uteliaisuuttani vilkaisin soittajalistaa ja huomasin seassa oman nimeni.

Että tällä lailla.

On näköjään seurattava aktiivisesti kaiken maailman projektien osallistujalistoja, koska oma nimi saattaa ilmaantua listalle niin, ettei siitä kerrota asianosaiselle mitään. Sitten vasta aletaan huudella, jos onneton ei tule harjoituksiin, kun ei ole edes tajunnut olevansa projektissa mukana. Esimerkillistä tiedottamista.

Mikäs siinä, mielelläänhän sitä osallistuu, mutta mieluummin kyllä kuluttaisin penkkiä kansanmusiikin kuin oopperaproduktion yhteydessä. En tiedä, onko minulla osallistumispakkoa, kun kumminkin olen kansanmusiikin linjalla. Tunnistin listalta kyllä yhden kansanmusiikkiviulistin, joten voi olla että kaikki joilla on yhteensopiva soitin, on värvätty mukaan - enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Itseilmaisu on taas ojanpohjalla. Tarkoitukseni ei ole valittaa siitä, kuinka kauheaa on tällainen klassinen pakkokoulutus. Olen lähinnä tietämätön ja hiukan hämmentynyt siitä, kuuluuko klassinen orkesterisoitto

1. kaikille opiskelijoille riippumatta opintolinjasta


2. kaikille opiskelijoille joilla on (orkesteriin) sopiva soitin, riippumatta opintolinjasta


3. niille opiskelijoille, jotka saavat pääaineessaan myös klassista koulutusta


4. niille opiskelijoille, jotka tuntuvat tarvitsevan orkesterikokemusta


5. niille opiskelijoille, joiden soittimista on juuri nyt pulaa


6. niille, jotka opettajat nakittavat koska mieli tekee


7. vapaaehtoisille

Täytyy kysyä, kunhan löydän jonkun joka saattaisi tietää vastauksen.

Asunnossani tapahtui eilen huomattavaa edistystä: odottamani Mies tuli vihdoin paikalle työkalut mukanaan. Hämmästykseni oli melkoinen kun huoltomies-Andersin sijasta paikalle marssi Anders Asunnonomistaja. Ihan tosissani kuvittelin että isännöitsijän kautta pyydetyt huoltotoimenpiteet hoitaa henkilö, joka on vain sattumalta omistajan kaima.

Vain paperilla nähty omistajan nimi oli herättänyt aivan toisenlaisia mielikuvia kuin se ujonoloinen pohjalaisisäntä joka oveani kolkutti. (Ujouden vaikutelma tosin saattoi johtua myös hiukan haparoivasta ja murteellisesta suomesta.) Jotenkin ajatus svenska talande bättre folkista tarttui ennakolta asunnon omistajaan - jota en sopimusta tehdessä koskaan tavannut - koska vain rikas ja parempi väki omistaa ylimääräisiä asuntoja.

Anders sitten vaihtoi lahonneen sokeripalan tilalle uuden (ja laittoi siinä sivussa lampunkin paikoilleen), nosti keittiön oven paikalleen ja havaitsi, että jääkaapin ovien kääntö ei onnistu mukana tuoduilla työkaluilla. Tärkein työ jäi siis tuonnemmaksi. Pikkuhommia ne olivat kaikki, mutta ainoa omistamani työkalu on vasara. Sillä ei tehdä sähkötöitä erityisen menestyksekkäästi.

Ilta huipentui kahden viikon pyykkien pesemiseen, nyt kun pesuhuoneen avaimen sijainti lopultakin selvisi. Voi, että elämä on jännää.

syysilma

Joku helvetin hiippari on käynyt tunkemassa vasempaan ranteeseeni ruostuneita nauloja. Särkee. Kolmen tunnin roikkuminen tietokoneella ei mitenkään paranna tilannetta.

Tänään harjoiteltiin seitsemän tuntia Paronin johdolla ja sitten oli vielä sellotunti. Tässä kyllä taso nousee. Vaikeiden stemmojen aiheuttamat kauhukohtaukset alkoivat jo lieventyä kun kappaleiden kokonaisuudet hahmottuvat.

Ulkona ukkostaa ja sataa kaatamalla. Olo olisi viihtyisämpi jos en joutuisi pikapuoliin talsimaan puoltatoista kilometriä kotiin. Oi miksi ei ole nettiyhteyttä kämpällä? (Koska se maksaa liikaa. Siksi.)

Sain lopulta Petrin kiinni ja sovin säkkipillitunneista. Tulen Helsinkiin perjantaina 1.10. - haen kissan, käyn oppitunnilla, saatan pelata hiukan roolipelejä. Perjantai-iltana olisi mukava tavata ihmisiä, jos kukaan kykenee silloin irroittautumaan töistään.

Lopuksi päivän linkki: antiikin Kreikan musiikkia - tällaista se olisi voinut olla.

kybenyein, fraghal, väinämöinens sång

Seppo "Paroni" Paakkunaisen johtama orkesteriperiodi on päässyt alkuun. Osa nuoteista jaettiin vasta aamulla ja kirjoitin omia osuuksiani puhtaaksi hirvittävässä kiireessä. Kahdeksansivuisesta partituurista soittaminen on niin helvetillisen epäkäytännöllistä, että on pakko tehdä omat nuotit.

Olen tapellut muutaman tunnin nuotinnosohjelman kanssa ja päättänyt, että parempi hoitaa homma käsin. Finale on kätevä jos osaa käyttää sitä hyvin, mutta kun yritän kirjoittaa nuottia kappaleesta jonka tahtilaji muuttuu joka toisessa tahdissa, homma on yhtä helvettiä.

Mattojen pesu ei edisty. Kulutin viikonlopun viettäen sietämättömän rankkaa opiskelijaelämää: söin suklaajäätelöä ja analysoin sointuja. Ihan tässä menee jo rappiolle. Lauantai-illaksi vääntäydyin Annin luokse, jäin jumiin ja autoin sunnuntaina kissanpesussa.

Tuikku ei ollut erityisen tyytyväinen: ensin se kammattiin, sitten talossa imuroitiin ja päälle kauhea nöyryytys - sitä roikotettiin vesisangossa väkisin. Eikä tässä vielä kaikki: jälkeenpäin se käärittiin pyyhkeeseen, sen turkki föönattiin kuivaksi ja kammattiin uudestaan.

Kidutusta.

nelisoinnun septimikäännöksiä

Aamun kaksituntinen musiikinteoriaa oli sulattaa aivoni. Tietoa tulee selaista tahtia, että opiskelu vaatii tarkkaa keskittymistä. Olo on kuin pitkän matematiikan alkukursseilla aikoinaan - jos nyt tippuu kun käydään perusasioita läpi, niin ei ole mitään toivoa ymmärtää myöhemmistä kursseista mitään.

Tiedonkulku takkuilee vielä vähän: kansanlaulun ryhmätunnilla oli paikalla kolme oppilasta. Vartin odotuksen jälkeen soitimme opettajalle ja saimme kuulla, että tunnit alkavat vasta ensi viikolla. Äh.

Ja palatakseni aiempaan aiheeseen: kissalle nimi. Nyt listassa ovat

Magdalena Mataleena Kirsi-Jeesus Mörkö Mörökölli Noki - yhdennäköisyys on ilmeinen. Lahja - kissan alkuperäinen nimi

Onko lisää ehdotuksia? Luonteesta saattaa tietenkin keksiä jotain. Toivottavasti eläin ei kauhean usein ryhdy tällaiseksi...

mörkö

Eläimen nimeäminen ei edisty. Sisareni ehdotus - Mörkö - on kieltämättä hauska, mutta en usko ottavani sitä käyttöön. Kaikkihan tietävät, että oikeasti Susi on mörkö (yksi lapsi sanoi niin, ja lapset tietävät tällaiset asiat). Mörköjä voi olla vain yksi, tai ne alkavat tapella keskenään Ylimmästä Mörköydestä. Susi on vetelä nainen, mutta todennäköisesti pyyhkisi viattomalla kissanpennulla lattiaa. Se olisi ruma temppu. En siis voi nimetä kissaa Möröksi.

(Huomaako kukaan, että olen juonut tänään aika paljon kahvia?)

Anni aiheutti minulle hetkellisen sätkyn soittamalla yhden aikoihin ja kysymällä miksen ole jo konservatoriolla. Hämmennyin, koska olin illalla katsonut ettei minulla ole tunteja ennen neljää. Tarkastaessani kalenteria havaitsin unohtaneeni länsimaisen musiikin historian kurssin.

Muut olivat parhaillaan aloittamassa musiikin historian peruskurssia, mutta itse päätin jo aiemmin osallistua pidemmälle kurssille - kaksi opintoviikkoa sen pakollisen yhden sijasta - ja se tunti alkaisi vasta puoli kolmelta. Ei siis paniikkijuoksua koululle. Hyvä silti, että soitti, koska muuten olisin unohtanut koko kurssin.

Tunnilla kirjoitin ahkerasti muistiinpanoja asioista jotka kuuluvat lukiossa opittuun yleissivistykseen. Lähes koko puolitoistatuntinen kulutettiin käymällä läpi sitä, että Kreikan ja Rooman kulttuurilla on ollut jonkinlainen vaikutus nykypäivän eurooppalaiseen kulttuuriin. Musiikkiin päästiin viimeisen viidentoista minuutin aikana. Eiköhän tahti ala ensi viikolla tiivistyä, mutta turhautti silti kuunnella kysymyksiä siitä kuka Prometheus oli.

Sellotunnilla opettaja katsoi stemmojani. Nyt tiedän miten ne kummallisuudet pitäisi soittaa, ja tiedän myös, etten kykene siihen tällä varoitusajalla. En minä ole ammattilainen, en vielä pitkään aikaan. Jotkut niistä tempuista ovat vaikeita kokeneellekin sellistille, saati sitten sellaiselle joka on kahdeksan vuoden tauon jälkeen saanut kaksi sellotuntia.

Sul tasto -> Ponticello? Col legno batt.? Ad lib. flageoletteja skaalan äänillä?

Minun on saatava musiikkisanastoni Kokkolaan ja äkkiä. Eihän noita ymmärrä jos ei ole istunut vuosikausia pänttäämässä italiaa. Ja minähän olen istunut, mutta en silti muista että mitä helvettiä nuo muka tarkoittavat. Yritä nyt sitten soittaa, kun et ymmärrä nuotteja.

Säveltäjän on siis pakko tehdä kompromisseja tai hommata parempi sellisti. Kaikkein paras vaihtoehto olisi tehdä molemmat: stemmoja voisi yksinkertaistaa vähän ja kun niitä olisi soittamassa joku toinenkin, ei olisi niin kauheaa painetta.

Toisaalta: en jaksa odottaa, että kuulen teokset soitettuna. Ne vaikuttavat uskomattoman kieroilta, sellaisella hyvällä tavalla.

Ostin mäntysuopaa ja juuriharjan, mutta en vielä uskaltautunut mattojen kimppuun. Ne varmaan yrittävät syödä minulta jalat kun alan pestä niitä. Kuinka monella asuu räsymatossa Chtulhu? Jo pelkkä imuroiminenkin oli vaarallinen kokemus, mutta se oli pakko tehdä tai Jeron sitkeä karvapeite olisi vallannut tämänkin kämpän.

Nyt kotiin. On nälkä.

jo helpottaa

Viikonloppu on ohi ja olen yhä hengissä. Taidan olla Suurille Muinaisille Muutonjumalille yhden muuttolaatikon velkaa. Vielä on ajettava toinen kuorma, sillä kirjahylly, kirjat, keinutuoli sekä muutamia laatikoita ja pienempiä huonekaluja jäi toistaiseksi Tikkurilaan. Tavaraa on kuitenkin nyt tarpeeksi, jotta asuntoni ei näytä täysin autiolta. Lähes kaikki keittiötarpeet ovat Kokkolassa - paitsi tietysti purkinavaaja. Mikä siinä on, että kun muuton yhteydessä tulee nälkä niin ostaa purkkiruokaa, vaikka purkinavaaja on kumminkin kadoksissa ja löytyy vasta sitten kun on ostanut jo uuden?

Edellinen asukas vei kaikki verhonipsut. Nyt en voi täyttää biologista verhonripustusviettiäni, mutta ei se haittaa koska ripustuskelpoisista verhoistani Kokkolaan ovat päätyneet vain ne isoäidiltä perityt pitsiset. Vältän niitä siihen asti, kunnes saan luokseni viattomia helsinkiläiskavereita, joita voin sitten pelotella järjestämällä vanhanaikaiset kahvikutsut.

("Herra Ylioppilas ottaa lisää kahvia!")

Ostin vanhan posliinisen teeastiaston naurettavan halvalla. Koska tee on pahaa, juon siitä kahvia sitten kun pidän vanhanaikaisia kahvikutsuja. Kupit ovat niin naurettavan pieniä, ettei niitä tule normaalioloissa käytettyä. Ostin sen oikeastaan vain siitä riemusta, että se oli kohtuullisen nätin näköinen, astioita riittää kahdelletoista hengelle ja se maksoi vain viisitoista euroa. Itseasiassa alunperin sovin kymmenestä eurosta, mutta myyjä korotti hintaa ja senkin jälkeen yritti vielä syyllistää siitä, että maksoin alihintaa. Mitäs ei pyytänyt enempää. (Ja jos olisi pyytänyt niin olisi saanut etsiä toisen ostajan, koska minulla ei olisi ollut varaa.)

Suraavaksi on ostettava mäntysuopaa ja juuriharja. Lummetien lattialla lojuneet matot ovat niin kauhean näköisiä että joudun todennäköisesti pesemään ne useita kertoja ennen kuin niiden oikeat värit alkavat taas näkyä.

Opiskelutahti alkaa ensi viikolla tiivistyä. Luvassa on viiden päivän orkesteriperiodi, joka huipentuu torstain ja perjantain konsertteihin. Nuotteja alettiin jo jakaa etukäteisharjoittelua varten ja hyvä niin, koska muutamat stemmani näyttävät aika hurjilta. Niissä nuoteissa on merkkejä, joita en tunnista laisinkaan! Muutamat pariäänet ovat aivan varmasti fyysisesti mahdottomia. Saa nähdä mitä opettaja sanoo huomenna kun näytän niitä.

mallusjokelainen bastardi

Jotkut sen jo tietävätkin; olen ottamassa kissan kotiini. Se siitä vannomisesta sitten. Saa nähdä onnistunko aiempia asuintovereitani paremmin huolehtimaan siitä, ettei eläin ruiki pitkin paikkoja.

(Tuikun puolustukseksi on tosin sanottava, että tiheät muutot, elinympäristön jatkuvat vaihdokset ja lapsuus navetassa saisivat minutkin protestoimaan.)

Mutta mikä naaraskissalle nimeksi? Ehdotuksia kaivataan. Tähän mennessä huomioituja ovat

• Magdaleena


• Mataleena


• Kirsi-Jeesus (Jori tykkää että Jeesus on rakkauden universaali nimi. Kyllä Jori on sitten tyhmä.)

mutta onhan nelitavuinen nimi aika pitkä. Toisaalta en kyllä varmasti ryhdy kutsumaan sitä Mirriksi, Kisuksi tai Misuksi. Eläin ei tosin tule ihan vielä, koska se on vasta kahdeksanviikkoinen - kuvassa itseasiassa vielä kaksi viikkoa nuorempi.

Vanhan lokini vamma tunnistettiin: jostain syystä sivu toimii nykyään .htm -päätteellä. En tiedä mikä tämän muutoksen syynä on. Se on kai omia aikojaan päättänyt, että...

...enpä taida enää tuota l-kirjainta lukea, kun en sen ulkomuodosta tykkää. On se aika vinon näköinen kirjain, ja sitäpaitsi ruman kuuloinenkin vielä. Lllll. Lllll. Kuunnelkaa nyt sitä. Ei yhtään sorahda se samalla tavoin kuin r. Perrrkele.

Valitettavasti tilanne ei vielä tästä parane: joko kadonnut l-kirjain on palautettava tai kaikki lokiin johtavat linkit pitää muuttaa. Eihän tästä muuten tule mitään.

muuttokatkeruutta

Tästä viikonlopusta jos selviän niin lupaan uhrata Suurille Muinaisille Muutonjumalille ainakin yhden (muutto)laatikon tavaroineen päivineen.

Pari tuntia rauhoituttuani olen jo lähestulkoon valmis hyväksymään sen, että muuttoapua ei ole odotettavissa. En voi syyttää ketään lupauksen pettämisestä - siitä piti huolen asianomaisten kiertely. Se on ihan eri asia jos voi osoittaa ettei varsinaisesti luvannut. Nyt huomaan, että kukaan ei ole oikeasti luvannut mitään, kaikki ovat jättäneet jonkun pienen porsaanreiän.

Vastapainona näille mukatalkoolaisille ovat onneksi ne muutamat ihmiset jotka pitävät sanansa, sekä yksi joka olisi tarpeen vaatiessa lähtenyt ajamaan muuttokuorman puolikasta Kokkolaan ja takaisin muutaman tunnin varoitusajalla. On niitäkin, joita pyysin vasta viime hetkessä ja jotka eivät siksi ehdi.

Silti huomaan, että ystäväpiirini sisemmissä ympyröissä on surullisen paljon ihmisiä joilla on taipumus tehdä oharit. Vaikka eihän se oikeastaan ole ohari, kun ei asianomainen ole alunperin mitään luvannutkaan. Tästä lähin vannotan kaikki apulaiset oman äitinsä haudalla, oli äiti sitten kuollut eli ei.

Ehkä tämä johtuu siitä, etten itse ole tarpeeksi hanakasti lähtenyt auttamaan muita. Ehkä tarvitsen apua liian usein ja ihmiset ovat kyllästyneet. En tiedä, mutta turhauttaa.

Samaan tapaan minun on pysähdyttävä ihailemaan u-käännöksen jaloa taidetta. Muuttokuorman mahtuminen pakettiautoon on tällä hetkellä suosittu u-käännöksen paikka: ensin toteaa että tietysti mahtuu, tunnin kuluttua epäilee ettei millään mahdu, seuraavana päivänä uskoo, että mahtuu - ja uskoo vakaasti että on pitänyt viimeisintä annettua lausumaa totena alusta lähtien. Menneisyys sopeutuu nykyiseen todellisuuteen kuin keskiajan historiankirjoituksessa konsanaan. Nyt olen tätä mieltä, joten olen aina ollut tätä mieltä.

Ei pidä kuvitella, että rakennan u-käännösteoriaani vain muuttokuorman varaan. Tänä kesänä keräämäni esimerkkien perusteella voisi humanisti jo kirjoittaa gradun. Toisaalta - kunnon humanisti kirjoittaa gradun vaikka tyhjästä.

Eikä tässä vielä kaikki! Sain vielä kuulla joutuneeni klassisen selkäänpuukotuksen uhriksi odottamattomalta taholta. Jälkiviisauden voimalla voin toki todeta, ettei ihmetykseen ole tarvetta, mutta jotenkin sitä aina uskoo että ei itseen osu. Tukeva isku munuaisiin avaa silmät kumman tehokkaasti.

Olen sanonut lääkärilleni, että mielialalääkitys on liian alhaisella tasolla. Jos annosta nostettaisiin, ei jokainen pienikin vastoinkäyminen välttämättä osuisi kuin kirveellä lyöden. Nyt saan rempoa itseni väkivalloin pois sängystä toipuakseni siitä, että muuttokuorma tuleekin kahdessa osassa. Jos pienetkin asiat halvauttavat minut toimintakyvyttömäksi, mitä sitten tapahtuu kun tulee suurempi vastoinkäyminen?