Enkä mene Joensuuhun

Anni tiivisti ongelmani eilen kohtuullisen hyvin: sitten kun makaan viidettä päivää sängyssä, en ole syönyt lääkkeitä kahteen viikkoon ja kaikki jotka tietävät mikä on vikana asuvat viidensadan kilometrin päässä, sitten on hyvä hammasta purren sanoa että onpahan perkele ammattikorkeakoulupaikka.

Toisin sanoen: ja paskat. Minä menen Kokkolaan. Pyrin siellä sitten ensi vuonna ammattikorkean puolelle. Niin kauan kun pysyn petulinjan puolella, eivät kulu rajalliset korkeakoulutuetkaan.

Muutama käytännön asia on kyllä hoidettava. Opintotuki olisi syytä saada jo kohta juoksemaan, jostain pitää saada lainaksi pakettiauto muuttoa varten ja auto tarvitsee kuljettajankin. Puuttuvia kodinkoneita olisi syytä alkaa hankkia. Jos jollakulla lojuu nurkissa esimerkiksi vanha...

• silitysrauta
  
• silityslauta
  
• kahvinkeitin (oma meni rikki)
  
• pesukone
  
• imuri
  

...niin voin ilomielin vapauttaa omistajan vanhoista koneista. Kunhan palkka tulee, niin saatan kyetä maksamaan ihan rahaakin.

Kävin jo katsomassa annetaan.netin tarjonnan, seuraavaksi tarkistan pk-seudun kierrätyskeskukset. Rahaton ei voi ostaa kaupasta. Täytyy joko saada kämppä talosta jossa on pesutupa, oma pesukone tai pestä vaatteet nyrkkipyykillä.

Raivoisa oman tavaran etsintä johti minut muutenkin kummallisiin tekoihin Lummetiellä. Alakerran entisessä videohuoneessa lojunut homeenhajuinen pyykkivuori oletettavasti sisälsi myös minun liinavaatteitani, joten välittämättä siitä kenelle rätit oikeastaan kuuluvat lajittelin koko läjän. Nyt Lummetiellä on käynnissä koko kommuunin historian suurin pyykkipäivä. Saavat sitten kiitokseksi kuurata valkoisen mattoni joka näyttää eläinten jäljiltä lähinnä harmaan-rusehtavalta.

Ja sen vannon, että uuteen kämppääni ei tule ainoatakaan kissaa. Lummetien kolme söpöläistä ovat kuseskelleet kukin vuorollaan nurkkiin, matoille, sohville, pyykkipinoihin ja liinavaatteilleni. Se on loppu nyt.