Wednesday, August 22

ruma sana

Ei tee mieli kuin kiroilla.

Ne jotka lukevat Ekryn listaa tietävätkin jo: komerossani asuu koita. Viimeisen kuukauden ajan kun vaatteet ovat - järkevän säilytystilan puutteessa - olleet puoliavonaisissa muovisäkeissä, vaate- tai turkiskoin toukat ovat onnellisina mussuttaneet reikiä villaiseen cotehardieeni.

(Kyllä, Kristiina: juuri siihen jonka ompelit.)

Eikä niillä perkeleillä ollut häpyä aloittaa nurjalta, tai edes takaa. Ne ovat tietysti syöneet etupuolta, heti nappien vierestä.

Tuho ei kai ole ihan niin pahaa kuin voisi olla, mutta toukka- & ötökkäkammo on sitä luokkaa etten voi tutkia vaatetta lähietäisyydeltä ennen kuin eliöt on tapettu. (Hidas ja tuskallinen olisi kivaa, mutta nyt olen mieluummin nopea ja äärimmäisen tehokas.)

Onneksi, onneksi vuokraisäntä sai pesukoneen käyttökuntoon juuri tänään. Ja joku edellinen naapuri on jättänyt kellariin täysin käyttökelpoisen, suuren tornipakastimen. Villakolttu menee pesukoneen kautta kylmäkuurille. Pakkaseen on jo tungettu kaksi muovisäkillistä muita vaatteita jotka olivat samassa komerossa, mutta eivät olleet ihan niin kiireellisiä pestä.

Viikko kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa tappaa kaiken - ja sillä aikaa komero saa tehokuurin myrkkyä, laventelia, sedarpuupaloja ja ihan kaikkea muutakin kointorjunta-ainetta jonka kykenen löytämään.

Huomenna on ostettava lisää pyykinpesuainetta. Sitä tulee kulumaan: terassille on heitetty vielä neljä muovisäkillistä komerossa pidettyä kamaa, ja kaikki se on pestävä, tuuletettava ja pakastettava vähitellen. Vaan kun yhden erän hoitaminen kestää viikon ja pakastimeen uppoaa vain pari säkillistä vaatteita kerrallaan, menee tässä operaatiossa vielä hetki.

Ja siinä välissä voin opetella tarkastamaan komerossa säilytettävät vaatteet vähän useammin.

Wednesday, August 1

Onni on oma hiomakone

Ostin - äidin suosiollisella avustuksella - hiomakoneen. Se oli halpa, ja tulee epäilemättä leviämään käsiin kaksi vuorokautta kolmivuotisen takuun umpeutumisen jälkeen. Kun niin käy, olen toivottavasti vähemmän persaukinen ja voin ostaa tilalle laadukkaamman välineen.

Näin köyhäilyvaiheeseen tämä kone kumminkin käy. Kunhan jaksan pyöräillä rautakauppaan, haen kunnon varaston hiomapaperia ja ryhdyn hiomaan keittiön kaapistoa. Onneksi kaikkea maalia ei tarvitse raapia irti ihan viimeistä hiukkasta myöten; uudelleenmaalaus antaa vähän anteeksi.

Sankarillisia remonttitekoja on nyt luvassa!

Eikä siinä kaikki; olen myös saanut aikaiseksi vaihtaa pyörään uuden sisäkumin ja fileoinut kalan ihan itse! Jo oli aikakin. Vaan kokonaista kalaa ei tehnyt mieli ostaa ennen kuin veitsien joukosta löytyi asianmukainen ja terävä väline - enää en joudu leikkaamaan graavilohta leipäveitsellä - eikä pyörän kumiakaan tarvinnut vaihtaa, kun ei koskaan puhjennut. Kuka sitä nyt ryhtyisi rikki sahaamaan, vain jotta pääsisi ylpeilemään renkaanvaihtokokemuksillaan?

Hulluahan se olisi.