Sisustusintoa

Juhannuksen keskusteluja muistaen kaivoin netistä vauhkojen kasvissyöjien vastaista raivoa. Erityisesti PETA:n edustajan sinisilmäinen vastauskirje jaksaa naurattaa.

Minkä minä sille mahdan: en suhtaudu erityisen hyvin yhteenkään aatteelliseen ryhmään joka tulee tyrkyttämään omaa elämäntapaansa ainoana oikeana. Aikoinaan yksikin jeesustelija aloitti keskustelun lausumalla vakavaan sävyyn "sinä näytät saatananpalvojalta ja tarvitset apua". Mahtava avaus. Yhtä hyvät pisteet saa taannoin kuultu "saastainen lihansyöjä!". Näin voitat ihmisen puolellesi.

Mikä siinä on niin vaikeaa? Uuden aatteen omaksunut on aina hiukan fanaattinen - ja tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä - mutta liikkeen kuin liikkeen kokeneemmat jäsenet voisivat edes yrittää hillitä syyllistämisintoisia aloittelijoita.

Ajatus hyppii. Katsoin yöllä Michael Mooren omaa ohjelmaa puolisen tuntia. Ai että ihan yhteiskuntakritiikkiä. Missä, kysyn vaan. Tyhjänpäiväistä mukauutisointia. Miehen dokumentteja on ollut ihan viihdyttävää katsoa - kunhan muistaa että kyseessä on propaganda - mutta ihan kaikkeen kalkkunaan ei minullakaan kestokyky riitä. Jos katson propagandaa, haluan että se on edes tehty hyvin. Mooren TV Nation ei päässyt edes surkuhupaisaan; se oli vain huono.

Niin, ja siitä sisustuksesta. Iski kauhea kodinrakennusvietti. Olen käynyt vanhempien asuntoa läpi ja poiminut vanhoja tauluja Kokkolaan vietäviksi. Vanhat mustavalkoiset muotokuvat ovat hienoja - saatanpa ripustaa Mannerheiminkin seinälle koska kuva on niin näyttävä. Sukumuotokuvissa esiintyy valtava määrä sotilaita. Täytyy löytää vastapainoksi kaupunkikuvia jottei vaikutelmasta tule liian militantti. Valkoiset seinät ovat kauhistus.

Opiskelupaikka

PYRKIMINEN KONSERVATORION OPETUKSEEN

Musiikkialan perustutkinto 120 ov

Onnittelemme, Sinut on pääsykokeen perusteella hyväksytty Keski-Pohjanmaan konservatorion musiikkialan perustutkinnon opiskelijaksi.

Näin. Nyt on opiskelupaikka. Ei ehkä ammattikorkean puolella, mutta perustutkinnon suorittajien on ollut tapana siirtyä suoraan ammattikorkeaan viimeistelemään tutkinto.

Itsensä kusettaminen on hauska laji. Jos vähän yritän, niin syksyyn mennessä ehkä unohdan sen, että valtaosa kavereista menee suoraan ammattikorkeaan. Koska jos ihan totta puhutaan, niin kyllä vituttaa. Ei pitäisi ihmetellä, koska Kokkolan pääsykokeet menivät surkeasti. Petulinja on parempi kuin ei mitään; opintosuunnitelma on täsmälleen sama kuin ammattikorkean ensimmäiset kolme vuotta. Silti vituttaa.

Kolmen vuoden päästä voin joko suorittaa pedagogin opinnot amkin puolella tai vaihtaa alaa ja painua kasvattamaan eläimiä. Ensin muusikko-opinnot ja sitten jotain josta saa oikeaa rahaa.

Nyt on koko kesä aikaa toipua siitä, että en ollut tarpeeksi hyvä ammattikorkeakouluun.

Myöhemmin

Jotta päivä olisi pirteä, huomasin koneelle tullessani, että kaikki tiedostoni ovat salaperäisesti kadonneet. Epäilykset suuntautuvat nimeltämainitsemattomaan pikkuveljeen, joka olisi hyvinkin saattanut päättää deletoida kansioni puhtaasti vittuillakseen. Onneksi valtaosa tavarasta on yhä netissä .zip -kansiossa. Ottaa kyllä hermoon tällainen temppuilu.

Laiska

Kulutin eilen kuusi tuntia koneen parissa kun yritin asentaa Baldur's Gate 2: Shadows of Amnia. Ei onnistunut. Joko cd-rom -asema on rikki tai sitten cd:t ovat naarmuuntuneet käyttökelvottomiksi. Neljännen asennuksen jälkeen luovutin kun kone ei vieläkään päästänyt alkutekstejä pidemmälle kaatumatta johonkin häiriöön. Äh. En olisi halunnutkaan pelata.

Taas meni viikko kirjoittamatta yhtään mitään. Alan lipsua. Mutta minkäs mahdan: juuri nyt ei tapahdu mitään mistä kirjoittaa. Jännittävin asia elämässä on se, tuleeko maitopurkista ulos maitoa vai möykkyjä. Olen viettänyt vajaan viikon Sopulilaakson sohvalla katsomassa Angelin nelos- ja vitoskautta, tehnyt yhden lapsenvahtikeikan ja jättänyt harjoittelun sikseen.

Paras ryhdistäytyä ja äkkiä, tai koko kesä menee maatessa sohvalla.