Sunday, March 27

kummituksia

Ei pidä ihmetellä näitä tiheitä haamupäivityksiä; siirrän vanhoja arkistojani bloggeriin. Tällä hetkellä käsittelen vuoden takaista huhtikuuta.

Ihan uusia kirjoituksia saattaa tulla huomenna. Ehkä.

Friday, March 25

vaikeampaa

Ei ole tähän mitään lisättävää.

Wednesday, March 23

rauhaton

Ajattelin tehdä nettitestin, mutta en sitten jaksanut keskittyä. Yritin harjoitella, mutta soitanto kuulosti niin kauhealta etten kestänyt. Kuuntelin levyä mutta en jaksanut ainoatakaan kappaletta loppuun saakka. Yritin lukea kirjaa mutta turhauduin kun kirjanmerkki katosi.

Tämä on taas näitä päiviä. Itku.

alleluia!

Kiroilusta ja manauksista oli näköjään apua; kadonnut kulkupeli havaittiin erään koulun läheltä. Nyt se on taas konservatorion pihassa, lukittuna kahdella eri vaijerilukolla.

Vaan lääkityksen tarkastamisen kanssa kävi huonosti; lääkäri oli sairastunut ja aikani peruutettiin. Takaisin jonon hännille. Uusi aika on todennäköisesti pari viikkoa pääsiäisen jälkeen.

Ei auta kuin odottaa.

Tuesday, March 22

Se putkisierainlepakko, rantaryöväri ja vandaali!

Joku hemmetin makean veden piraatti pölli polkupyörän. Nyt joudun kävelemään koulumatkani kunnes pyörä löytyy jostain ojanpohjasta jonne vandaali on sen jättänyt. Huonommassa tapauksessa pyörä häviää ikuisiksi ajoiksi, tai se on taivutettu huvin ja harrastuksen vuoksi mutkalle ja hakattu korjauskelvottomaksi.

olohuoneTämä huonon onnen kausi voisi jo vähitellen päättyä. Ja kissanpentu voisi alistua nielemään antibioottinsa taistelematta kuin raivotautinen peto.

Vaan koska digitaalikamera kuitenkin on tallessa ja käytössä, laitan tähän loppuun kuvan olohuoneestani. Kiinnostavaa, eikö?

(Ja koska en voi olla tekemättä näin, laitan linkin kuvaan jossa on kissoja. Oma vika jos sitä klikkaa, ei voi syyttää minua siitä että tungen eläinkuvia blogini täyteen.)

Monday, March 21

opiskeluako?

Viime viikolla koulunkäynnistä ei taas tullut lasta eikä paskaa. Maanantain vietin Helsingissä ja tiistain tunnit peruutin. Keskiviikkona oli normaalit tunnit, mutta torstaina ja perjantaina opettajatkin olivat poissa - pyörivät useimpien opiskelijoiden kanssa Tampereella tutkimassa arkistoja ja muita.

Ja täältä pitäisi joskus vielä valmistuakin.

Viikonloppuna aloin jo muuttua mökkihöperöksi. Aikani kuluksi kirjoitin larpin.

(No okei, en nyt ihan kokonaan. Oikeastaan se on vain aihio. Sekava, keskeneräinen möykky josta voi kehittyä vaikka mitä, mutta joka suurella todennäköisyydellä todetaan elinkelvottomaksi ja huuhdotaan viemäriin. Se on pöytälaatikkolarppien kirous. Ainoa pahempi kohtalo on jäädä laatikkoon pölyttymään. Sieltä keskeneräinen peli otetaan kolmen vuoden välein esille, mietitään hetki, että olisi se kiva kirjoittaa valmiiksi ja pelata. Sitten tuomitaan ajatus mahdottomaksi ja palautetaan peli laatikkoon keräämään lisää pölyä.)

Koululla on ruotsinkielinen (mies)laulaja, väittävät klassisen puolen parhaaksi. Niillä on Vaasassa larppaavaa porukkaa. Vaikka en tunne suunnatonta ikävää loimusamettiviittojen ja vaahtomuovimiekkojen maailmaan (kyllä hyviäkin pelejä on, mutta turhan harvoin), voisin yrittää päästä mukaan vaikka joutuisin sitä varten opettelemaan toista kotimaista. Ihan vaan siitä ilosta, että tutustuisi siinä hommassa täällä kaukana asuviin ihmisiin. Ties vaikka löytyisi kiinnostavaa seuraa.

Viime keskiviikkona kansanlaulutunnille mennessämme tämä laulajamies mainitsi kirjoittavansa peliä ensi kesäksi. Tuli siitä mieleen, että miksi en hemmetti minäkin kirjoittaisi, ihan vaan huvin ja ajankulun vuoksi. Kun ei nyt ole parempaakaan tekemistä. (Paitsi sointuanalyysiä, ja mikä tahansa on parempaa kuin sointuanalyysi.)

Toisin kuin yleensä, en alkanut kirjoittaa maanisessa innoituksen puuskassa. Sellainen into kestää viikon, ehkä puolitoista ja kuolee pois. Kirjoitan maailmaa, vähät välitän hahmoista. Oikeasti pelikelpoista tavaraa ei tule ikinä. Nyt sain viikonlopun aikana tehtyä alun josta voisin oikeasti saada aikaiseksi pelin - on hahmojen luonnokset ja kaikki.

Tarkoitus oli tehdä harmitonta, kevyttä fantsuviihdettä yhden lauantai-iltapäivän iloksi. Lähiviikkoina lukemani kirjat muuttivat asioita: mukakeskiaikaisen ympäristön sijasta takerruin 1620-luvun pohjanmaalaiseen talonpoikaisyhteisöön. Siihen kun vielä lisää sen, että magia - loitsurunot, sanamagia ja perinteiset rituaalit - todella toimivat, niin voisi saada aikaan ihan miellyttävän pelin.

Saa nähdä kirjoitanko sitä ikinä pidemmälle. Ainakin ehdin historiankirjoja tutkiessani käydä läpi sata vuotta Ruotsi-Suomen historiaa uskonsotien ajalta.

Ehkä sitä voisi vetää roolipelinä.

Wednesday, March 16

perkele!

En sitten saanut omaa taloa.

Ei pariskunta vastannut puhelimeen kertaakaan kun yritin kahden viikon ajan soittaa. Kun eivät kuulleet minusta mitään niin eilen sitten vuokrasivat sen toiselle.

Vittu!

(Ainoa lohtu on se, että kun niillä nyt oli noin kiire vuokrata se eteenpäin niin tuskin olisivat jaksaneet odottaa mun määräaikaisen sopimuksen päättymistä. Että en olisi sitä sitten kumminkaan saanut. Tai ehkä olisin. Mutta nyt en ainakaan.)

Vittu!

keskustelu

Tota, moi… minä tässä, terve. Aattelin ottaa yhteyttä, kun ei ole vähään aikaan juteltu. Tai siis, olenhan mä jättänyt pari viestiä, mutta sä et kai sitte ole saanut niitä. Ai olet saanut? Useammankin? No ei sitte mitään. Onhan sulla ollu kiire, kyllä mä tajuun. Kaikki nää opiskelupaineet, joo kyllä mä tiedän kuinka stressaavaa se voi olla.

Mutta oli mulla asiaakin. Niistä viesteistä vaan, kun et ole mitään kommentoinut. En mä siis mitenkään syyllistää halua, mutta onhan ne silleen aika vakavia asioita. Hei älä nyt suutu, en mä yritä väittää että sä niitä vähättelet, en mitään sellaista. Mä oon kato vaan vähän huolissani, kun sulla on nyt ollut näitä vaikeuksia. Ai että ei tarvii olla? Ooksa ihan varma?

Okei, okei! Ei tarvi hermostua! Kyllä mä uskon vähemmälläkin.

Mut kerro nyt, mitä sä tykkäsit siitä talounesta? Siis siitä, missä mutsi ja faija jyräs kodin maan tasalle eikä puhunu toisilleen sen vertaa että olis kantaneet tavarat ulos ensin. Mä yritin saada siihen sellasta oikeen henkilökohtasta tuntua, huomasitko? Se lp-hyllyn pelastusyritys, siihen mä laitoin sen Tallarin Lunastettava neito – levyn ihan sen takia kun sä tunnuit tykkäävän siitä musasta. Ai sä huomasit sen? Hyvä juttu… Parintachin asuu Lusiphurin päässä.

Hei ei tarvii ryhtyä myrkylliseksi. Mä vaan yritin kiinnittää sun huomion! No nyt ei sitte kelpaa, hä? Ensin syytetään kryptiseksi ja sitten kun on kerrankin vähän selkeempi niin johan alkaa urputus. Mä hei teen vaan työtäni tässä. Ei ole kuule mun syy jos oot niin tampio että pitää unetkin vääntää rautalangasta.

No nyt kuule jumalauta riitti! Tollasta en kyllä kuuntele, enkä ainakaan sun kaltaselta saakelin latvakakkoselta! Mä lopetan! Eikä muuten kiinnosta mikään irtisanomisaika, mua ei täällä enää nähdä kertaakaan. Kyllä kuule löytyy töitä muualtakin, on sen verran kova CV ettei tarvi ryhtyä edes ettimään. Ja voit muuten olla varma etten tällästä paskaduunia ota enää toista kertaa.

Älä kuule yhtään uhoa. Mä pidän huolen siitä ettei sulle tuu hommiin enää kukaan tässä käpykylässä. Katotaan vaan kun kitkutat pari vuotta ilman alitajuntaa. Siinä sulla on sitte terapiassa tekemistä kun ei ole uniakaan kertomassa mikä on pielessä. Sitte sä jo rukoilet että mä tulisin takaisin. Mutta en tule, siitä voit olla varma.

Haista ite.

Monday, March 14

laiska

Oli niin hyvä aikomus pitää viikonloppuna vakavia perhekeskusteluja. Ja paskat; istuin Salassa lukemassa huonoa fantsua ja syömässä hyvää ruokaa.

(Kummallista mutta totta: olen alkanut nauttia ruuanlaitosta. Eikä niin että olisin mikään mestarikokki, mutta sunnuntainen ateria oli oikein onnistunut - tosin rajusti myöhässä koska siinä pirun liedessä oli lapsilukko jota en muistanut.)

Ei nyt muuta. Kohta on soittotunti, sitten haen kissan. Lopun viikkoa joudun harjoittamaan rajua itsesensuuria jotten keskity kirjoittamaan pelkästään siitä kuinka ihana uusi kissanpentu on.

Friday, March 11

valivali

Uuvuttaa. Kun en tiistaina jaksanut mennä kouluun niin siirsin sellotunnin perjantaille. En osannut katsoa kellonaikoja, joten sovin tunnin vapaan säestyksen päälle. Jouduin siirtämään vapaan säestyksen myöhempään iltapäivään. Kun en maanantaina ollut kansanmusiikkiteoriassa niin sain vasta myöhemmin tietää, että tentti on ensi viikon maanantaina. Olen silloin Helsingissä säkkipillitunnilla. Siirsin tentin viikolla eteenpäin.

Ja koska olen viikonlopun Helsingissä, en tajua missä välissä ehdin ja jaksan lukea länsimaisen musiikin historian klassismitenttiin joka on ensi tiistaina.

Äh.

Thursday, March 10

verikokeita

Lääkärit raastoivat suonistani suorastaan hävyttömän määrän verta. Useiden kokeiden jälkeen voin luottavaisesti sanoa olevani terve, ellei oteta lukuun sitä tosiseikkaa että olen sairas.

Vain valproaattiarvo oli liian alhaisella tasolla - epilepsialääkitystä on siis nostettava. Masennuslääkitystäkin nostetaan; poliklinikalla huolestuivat kun tunnustin herääväni lähes joka yö viideltä. Jatkan kyllä nukkumista, mutta kuulemma herääminen kesken sitä vaihetta kun pitäisi olla syvimmässä unessa on taas yksi merkki lisää siitä, että lääkitys ei riitä.

Kohta syön yhtä paljon pillereitä kuin isoisä viimeisinä vuosinaan.

No, jotain lohtua oli tästäkin: nyt tiedetään ettei valproaatti ei ole vielä syövyttänyt maksaani vaihtokuntoon. (Aika harvinainen sivuvaikutus se onkin, mutta en niin laisinkaan yllättyisi jos sekin vielä osuisi kohdalle.)

Saturday, March 5

termiitti

Tyystin viaton.Selkäni takaa kuuluu kolahdus; kissa on kaatanut vesilasin olohuoneen pöydälle. Tyhjennän pöydän, laitan pöytäliinan kuivumaan, kuivaan puupinnan. Pöytä on ainoa antiikkikalusteeni, siitä on pidettävä huolta.

Tuntia myöhemmin makuuhuoneessa räsähtää. Singahdan paikalle – räsähdys tietää lasinsirpaleita. Katti on innostuksissaan kaatanut kukkaruukun ja kaksi maljakkoa. Toinen maljakko on sirpaleina lattialla. Pelästynyt kissa on perääntynyt oventakaiseen nurkkaan. Kurkotan lasinsirpaleiden yli ja nappaan Morwenin kainaloon, tutkin sen huolella haavojen ja sirujen varalta. Lopuksi lukitsen eläimen vessaan jotta voin rauhassa siivota sirpaleet pois. Sijoitan viherkasvit urkuharmoonin päälle yöksi.

Aamulla viimeinen ehjä maljakkoni on kaatunut. Onneksi harmoonin päällä on papereita, ne ovat imeneet veden. Pelastan muutaman henkiin jääneen verson, heitän loput roskiin. Nostan maljakon katonrajaan, kirjahyllyn päälle. Kissa kuluttaa viisi tuntia yrittäen kiivetä yli kaksi metriä korkean kirjahyllyn huipulle. Myöhään iltapäivällä se aloittaa herkeämättömän mouruamisen ja kyhnää kyljessä vielä tavallistakin enemmän.

Olisikohan tämä nyt se ensimmäinen kiima?

Friday, March 4

Idylli


Jos vain omistajat ovat suosiollisia; jos aikataulut menevät kohdalleen; jos saan ahdettua omaisuuteni pienempään tilaan; jos jään tolkkuihini taas yhdestä muutosta.

Mutta se talo on täydellinen. Oikeastaan kaikkien kalusteideni pitäisi olla valkoiseksi maalattua puuta, mutta kyllä nämä nykyiset kelpaavat. Säilytystilaa on surullisen vähän, mutta vanhat päällystakit on jo aikakin viedä kirpputorille. Pakastimen voi ostaa itse ja pyykkiä pestä vaikka käsin kunnes löytää halvalla oman pesukoneen.

Siellä on kakluunitkin!

Wednesday, March 2

perkule

Ei tullut kissaa; parka oli saanut silmätulehduksen. Kahden viikon antibioottikuurissa on eläimellä tarpeeksi sietämistä ilman, että täytyy samaan aikaan sopeutua uusiin oloihin.

On hiihtoloma. Olen laiska enkä jaksa juosta konservatoriolla päivittämässä: saatte kestää ilman viihdelukemistoanne ensi viikkoon. Koulu jatkuu maanantaina, silloin ryhdyn taas välttelemään työntekoa raportoimalla tylsyyttäni nettiin.