keskustelu

Tota, moi… minä tässä, terve. Aattelin ottaa yhteyttä, kun ei ole vähään aikaan juteltu. Tai siis, olenhan mä jättänyt pari viestiä, mutta sä et kai sitte ole saanut niitä. Ai olet saanut? Useammankin? No ei sitte mitään. Onhan sulla ollu kiire, kyllä mä tajuun. Kaikki nää opiskelupaineet, joo kyllä mä tiedän kuinka stressaavaa se voi olla.

Mutta oli mulla asiaakin. Niistä viesteistä vaan, kun et ole mitään kommentoinut. En mä siis mitenkään syyllistää halua, mutta onhan ne silleen aika vakavia asioita. Hei älä nyt suutu, en mä yritä väittää että sä niitä vähättelet, en mitään sellaista. Mä oon kato vaan vähän huolissani, kun sulla on nyt ollut näitä vaikeuksia. Ai että ei tarvii olla? Ooksa ihan varma?

Okei, okei! Ei tarvi hermostua! Kyllä mä uskon vähemmälläkin.

Mut kerro nyt, mitä sä tykkäsit siitä talounesta? Siis siitä, missä mutsi ja faija jyräs kodin maan tasalle eikä puhunu toisilleen sen vertaa että olis kantaneet tavarat ulos ensin. Mä yritin saada siihen sellasta oikeen henkilökohtasta tuntua, huomasitko? Se lp-hyllyn pelastusyritys, siihen mä laitoin sen Tallarin Lunastettava neito – levyn ihan sen takia kun sä tunnuit tykkäävän siitä musasta. Ai sä huomasit sen? Hyvä juttu…

Hei ei tarvii ryhtyä myrkylliseksi. Mä vaan yritin kiinnittää sun huomion! No nyt ei sitte kelpaa, hä? Ensin syytetään kryptiseksi ja sitten kun on kerrankin vähän selkeempi niin johan alkaa urputus. Mä hei teen vaan työtäni tässä. Ei ole kuule mun syy jos oot niin tampio että pitää unetkin vääntää rautalangasta.

No nyt kuule jumalauta riitti! Tollasta en kyllä kuuntele, enkä ainakaan sun kaltaselta saakelin latvakakkoselta! Mä lopetan! Eikä muuten kiinnosta mikään irtisanomisaika, mua ei täällä enää nähdä kertaakaan. Kyllä kuule löytyy töitä muualtakin, on sen verran kova CV ettei tarvi ryhtyä edes ettimään. Ja voit muuten olla varma etten tällästä paskaduunia ota enää toista kertaa.

Älä kuule yhtään uhoa. Mä pidän huolen siitä ettei sulle tuu hommiin enää kukaan tässä käpykylässä. Katotaan vaan kun kitkutat pari vuotta ilman alitajuntaa. Siinä sulla on sitte terapiassa tekemistä kun ei ole uniakaan kertomassa mikä on pielessä. Sitte sä jo rukoilet että mä tulisin takaisin. Mutta en tule, siitä voit olla varma.

Haista ite.