Tuesday, October 26

intiaaneja

Kyllä saksalaiset sitten osaavat tehdä musiikkivideoita. Tässä ihana muistuma suoraan 70-luvulta. Terveellinen muistutus jokaiselle muusikolle: jos ei ole varovainen niin saattaa päätyä tekemään vaikka tällaista...

Apache

(.mpg, toimii ainakin media playerillä.)

Monday, October 25

roolipelilauantai

..eli kun Lin ja kaverit Warhammeria pelasivat:

Olipa kerran neljä kaverusta ja koira, joilla oli ikävä pahe seikkailla. Päämäärätöntä ja yhteiskunnalle tuhoisaa vaeltelua jatkui kuukausien ajan, ikävistä sivuvaikutuksista huolimatta - koirakin muuttui kertoman mukaan suureksi sudeksi. (Epäilemme, että kyseinen eläin saattaisi olla perimältään koiran [Canis familiaris] ja suden [Canis Lupus] risteytys. Eläimen poikkeuksellisen suuri koko on varmasti aiheuttanut näissä ihmisissä taikauskoista kauhua.)

Erään kerran kaverukset löysivät itsensä hevosenkengän muotoiselta trooppiselta saarelta vailla mitään muistikuvaa siitä, kuinka sinne oli päädytty. Tapahtumaa oli edeltänyt yhteinen, väkivaltainen painajainen - epäilemättä seurausta huumeidenkäytöstä.

Saarelle haaksirikkoutuneiden elinolot ja mielenterveys huononivat nopeasti. Alkoholismiin aiemminkin taipuvainen mieshenkilö ryhtyi muodostamaan marakattipopulaatiosta armeijaa, toinen mies puolestaan alkoi nähdä harhoja ja uskoi saaneensa haltuunsa sormuksen jossa asui naisenhahmoinen demoni.

On yhä epäselvää miten nämä haaksirikkoiset nujersivat saarelle sattumalta osuneen kauppalaivan miehistön. Selityksenä tälle teolleen he esittivät, että kyseessä oli merirosvoalus, ja oikeastaan miehistön jäsenet olivat jo kuolleita kun "seikkailijat" astuivat laivaan. Väkivaltaisen laivaannousun syynä oli yhteinen harha siitä, että saari oli tosiasiassa valtava käärme, jonka herätessä ja lähtiessä liikkeelle haaksirikkoisten turvapaikka tuhoutui.

Laiva ajelehti muutamia päiviä tuuliajolla. Kolmantena päivänä, kohdatessaan mahdolliset pelastajansa, nämä mieleltään epävakaat yksilöt osoittivat rajun väkivaltaiset piirteensä. Vieraiden pyrkiessä laivaan syntyi kiivas taistelu, jonka kuluessa mahdolliset auttajat ajettiin väkivalloin takaisin omalle laivalleen. Seuraavaksi häiriintynyt nelikko hyökkäsi koulutetun marakattilauman ja koiransa kanssa vieraiden kimppuun pyrkien vuorostaan näiden laivaan, siinä vakaassa uskossa että vieraiden aikomus oli surmata heidät. Perusteena tälle epätoivoiselle teolle mainittiin, että "hyökkkäys on paras puolustus" sekä "yritettiin viedä mahdollisimman monta niistä mukana".

Hyökkäys oli tietysti tuomittu epäonnistumaan, ja nelikko jäi eläinlaumansa kera vangeiksi. He kertovat joutuneensa kärsimään epäinhimillistä kohtelua - mikä saattaa hyvinkin viitata "vangitsijoiden" yrityksiin parantaa sairaat ihmisparat mielenhäiriöistään sellaisilla lääketieteen hyväksymillä keinoilla kuten kallonporaus, suonenisku, toistuva veteen kastaminen tahi liikkeiden rajoittaminen.

Ei tiedetä millä keinoin "vangit" pakenivat laivalta. Heidät löydettiin harhailemasta sisämaasta varastellen ruokaa talonpojilta. Tavoitettaessa he kertoivat etsivänsä jotakuta jumalaa, joka voisi "palauttaa heidät entisiin hahmoihinsa".

paluu

Hirveän väännön jälkeen alan saada Symphoniacumin näyttämään siedettävältä. En vain tiedä tarpeeksi css:stä, enkä ole jaksanut opetella. Pitäisi varmaan.

Palasin Kokkolaan myöhään eilen illalla. Heti eteisessä havaitsin, että toivo remontin valmistumisesta loman aikana oli ilmeisen turha. Huoneiston lämpötilasta päättelin, että lämpö ei vieläkään ollut päällä. Vesihanasta ei tullut vettä ja tiskialtaaseen oli laitettu lappu jossa kiellettiin laskemasta viemäriin mitään. Syy selvisi kun katsoin roskiskaappiin: putket oli irroitettu sieltäkin.

Nyt en siis voi pestä hampaita, huuhtoa kissan vesikuppia tai tiskata - paitsi jos kaadan jätevedet ämpäriin jonka menen sitten tyhjentämään kellarin vessaan. Ulos ikkunasta (ja remonttimiesten niskaan) en voi jätevesiämpäriä kumota vaikka mieli tekisi, koska ikkunani eivät ilman väkivaltaa aukea niin paljon. Lapsiturvallista, mutta harmittavaa: en voi heitellä esineitä ulos suutuksissani.

Ja kyllä tässä alkaa jo suututtaa. Asunnossani on ollut lämpö ja vesi katki puolitoista viikkoa; yhtä ainoaa viemäriä ei ole käytössä eikä urakoitsija osaa sanoa koska asiaintila mahdollisesti korjaantuu. Lisäksi remontti on nyt reilusti myöhässä ja venyy varmasti pitkälle ensi kuun puolelle. Tiesin, että putkiremontti on vittumainen juttu, mutta näitä yllätyksiä on nyt tullut vähän liian monta.

Hermottaa.

Thursday, October 21

siivousraivo

Raahauduin ylös sängystä vasta vähän ennen yhtä. Noustessani perheen pojat istuivat keittiössä aamiaisella; tilaa ei ollut, joten vetäydyin syrjemmälle odottamaan. Suuri Paahtoleivänsyöntikilpa oli hyvä, mutta tulokseton yritys jättää minut ruoatta - olen tavoiltani kummallinen sillä kykenen syömään myös ruisleipää.

Kahden aikaan päivällä aloin jahdata nuorinta veljeäni siivoamaan huoneensa. Neljänkymmenen minuutin kiertelyn jälkeen poika lopulta alistui töihin. Samassa minun oli keksittävä hyvä syy sille, miksen auta: ryhdyin siis raivaamaan keittiötä.

Työpöytien järjestely ja tiskaaminen on jokapäiväistä. Päätin itse tarttua hiukan vaarallisempiin puuhiin. Vanhempieni kämpässä on erinomaisen korkeat huoneet. Keittiössä se tarkoittaa sitä, että koska kaapit eivät ulotu kattoon asti, niiden päälle kasaantuu rasvansekaista pölyä. Pesua ei oltu suoritettu aikoihin.

Siinä oli puuhaa kuudeksi tunniksi. Sivutoimena pesin kaappien ovet ja suurimman osan keittiökoneista. Huomenna ohjelmassa on kaappien sisäpuolien puhdistus, lattian imurointi ja pesu - ja jos oikein viitseliääksi ryhdyn niin maton tamppaus. Työ ei tekemällä lopu.

Kissa oppi uuden tempun: se juo vettä suoraan hanasta. Kumma eläin. Seuraavaksi se varmaan oppii käymään vessassa ja säästää minulta ne muutamat eurot jotka puupelletteihin kuluvat.


Wednesday, October 20

linkkihetki

Perinteinen blogihetki: linkkejä.

Uteliaisuuttani seuraan, mistä ihmiset tälle sivulle päätyvät. Yksi tämän päivän havaintoja oli kolmetoistavuotiaan tytön blogi: Dance With Me. En ole eläissäni nähnyt kenenkään runtelevan oikeinkirjoitusta tuolla tavalla. En edes teinien chathuoneissa.

"today went school..Is always so boring lor..haix..the school DM which is known is Displine master or mistress la..he talk alot sia..bei tahan..I sit in the hall until leg cramp..but he is quite nice actually..he show us a movie..haha..telling the school pai kia something..but i cant figure out wad is he trying to say..lol.."

Olen tulossa vanhaksi: ei tarvitse selailla nettiä kuin muutama minuutti, ja olen valmis vannomaan että näistä nykynuorista ei ole mihinkään. Varoituksen sana: sen lisäksi että sivu sulattaa aivot, se yrittää tunkea koneelle kaikenlaista saastaa.

Elokuva: Katariina ja Munkkiniemen kreivi.
"Tyttö on kauneudellaan sulostuttanut hänen [kreivi Mauritz] elämänsä, ja se on hyvä. Nuorilla miehillä pitää olla leikkikalunsa. Mutta nyt se on ohi; nyt tytön on aika kadota."

Ihanaa romantiikkahöttöä, jossa on muutama kullanarvoinen hetki. Sääty-yhteiskuntaa heiluttavaa Rakkautta(™) ja vielä pukudraamaa: mitä muuta voi illaltaan toivoa? (Elokuva tosin näytettiin keskellä päivää, mutta ainahan voi yrittää eläytyä siihen, että on ilta.)

Minisarja: Solistit (Solisterna).
"Meidän täytyy yrittää vaikuttaa edes hiukan normaaleilta."

Tämä sarja on ohjelmatiedoissa merkitty draamaksi, mutta ensimmäisen osan nähtyäni väitän, että se on ennemminkin kauhua. Ohjaaja Geir Hansteen Jörgensen on saanut aikaan painajaismaisen vision perheestä, jonka asiat ovat salakavalalla tavalla pielessä. Teki mieli ottaa selvää, mitä muuta tämä ohjaaja on saanut aikaan. Nyt jos vielä ymmärtäisin ruotsia, saisin naapurimaan asukeiden sivustoista jotain selvääkin. IMDB ei liikoja tiedä.

totuuden sanoja

Kyllä netti-ilkan lukijat tietävät:

Mielestäni nais`ten paikka ei ole armeijassa, meillä on jo riittävästi vastenmielisiä amatsoneja,ja feministejä, jotka yhä vähemmän muistuttavat sitä naista, jonka jumala meille loi!

Ihan oikeaa levottomuutta herättää tämä artikkeli Yrjö Tuplavee Puskan vakaumuksesta.

(epä)sosiaalistumista

Raivosin Enelle Maameren tarinoiden julmasta runtelusta. Keskustelumme poiki vielä yhden ehdokkaan Varpushaukan rooliin: Viggo Mortensen. Kyllähän se kävisi, kun katsoo joitakin kuvia. Mikä tahansa olisi parempi kuin se perhanan hymypoika joka roolissa nyt patsastelee. Ja onhan Mortensen selvinnyt Aragornistakin kunnialla.

Viggo Mortensen(Vanhempien koneella on hiukan hermojaraastavaa suorittaa päivityksiä: joka viides minuutti on joku kyselemässä meneekö vielä kauan.)

Kissasta tuli muuten Morwen. Ei ollut nimi listassa, mutta se vain tarttui eläimeen eikä enää lähtenyt pois. Vähän niinkuin iilimato. Nyt pikku Morwen huvittelee jahtaamalla näytöllä näkyviä liikkuvia juttuja. On tosi hauskaa.

Toinen lempijahdattava on vesihanasta valuva vesi. Kuka on kuullut kissasta joka kylvettää itsensä oma-aloitteisesti tiskialtaassa? Luulen, että Morwen on saanut paljon vaikutteita varhaislapsuutensa tutulta belgianpaimenkoiralta. Sehän on selkeästi samaa lajia: musta, karvainen, syö kaiken mikä eteen kannetaan, vonkuu jos jätetään yksin.

Yritykset olla sosiaalinen epäonnistuvat yksi toisensa jälkeen. Tämänkin päivän tapaaminen siirtyi. Täytyy näköjään hautua Kokkolassa pidempiä aikoja kerrallaan, että ihmisillä ehtii tulla ikävä. Sitten saapumistani Helsinkiin odotettaisiin kuin Kristuksen kolmatta tulemista.

Tuesday, October 19

toimeton

Kaksi päivää vanhempien luona enkä ole tehnyt mitään järkevää. Aika kuluu leikkiessä kissan kanssa ja lukiessa kirjoja. Rentouttavaa, se on totta, mutta jos en kohta harjoittele, opettajani kuristavat minut ensi viikolla.

Monday, October 18

kone vittuilee

Pitkän vääntämisen jälkeen sain vanhempieni tietokoneen auki omalla profiilillani. Riitojen ja hankaluuksien lomassa profiilini - ja kaikki tiedostoni - oli ilmeisesti poistettu.

Vanhempieni kone ei tahdo näyttää bloggerin sivuja oikein. Päivityslomakkeessa on monia ongelmia; esikatselu ei pelaa, tekstin muotoilua ei kone hyväksy laisinkaan. Symphoniacum ei juuri edisty ennen kuin pääsen käsiksi koneeseen, joka osaa tallentaa muutokset.

Ei nyt muuta. Pikkuveli tahtoo koneelle, perheriidan välttämiseksi on parempi antaa periksi.

Friday, October 15

symphoniacum

Eilen kamarimusiikkikonsertissa istuessani päätin huvikseni tehdä tähän sivuun myös konsertti- ja keikkalokin. Siitä voi sitten seurata kuinka usein istun joko esiintymässä tai kuuntelemassa muita. Se tulee sisältämään klassisten konserttien ohjelmat ja ehkä tulevaisuudessa joitakin mielipiteitäkin. Ei nyt varsin arvosteluja, mutta jos jokin kiinnittää huomioni niin saatan mainita.

Remonttimiehet paljastivat katkaisseensa asunnostani lämmityksen ja veden vahingossa. Lämpöputkia korjatessaan aiheuttivat palohälytyksen, minkä vuoksi heidän oli pakko purkaa hälytinkin saadakseen sen hiljenemään. Jälki näyttää siltä kuin purkutyö olisi tehty vasaralla.

Yksi miehenpuoli yrittä pitkälle päivään saada lämpöä takaisin päälle. En tiedä onko siinä vieläkään onnistuttu.

Kissa herätti minut ratisuttamalla jotain hampaidensa välissä. Se jokin oli kannettavan cd-soittimeni kuulokkeiden johto, jonka eläin oli purrut siististi poikki. Ensimmäinen rahallinen tappio on nyt saatu, mutta ei onneksi ollut paha. Yritin krjata tuhotyön, epäonnistuin ja ostin suosiolla uudet kuulokkeet. Teknisten myyjä kauppasi minulle samantien johdon, jolla saan liitettyä kannettavan soittimen vanhaan stereosysteemiini ja antennin (johtoineen) radiooni joka ei ole enää vuoteen löytänyt yhtään asemaa.

Oli muuten tehokas myyjä.

Thursday, October 14

remonttimiehiä ja afrikkalaisia rumpuja

Kyllä ne remonttimiehet sitten tulivat, juuri kun olin päättänyt etten enää nouse aamuseitsemältä turhaan odottamaan. Ovikello alkoi piristä ennen auringonnousua: kääriydyin aamutakkiin ja löysin käytävästä joukon haalareihin pukeutuneita mieshenkilöitä.

Nyt kylpyhuoneeni on sitten revitty auki. Pesin hiukseni keittiön tiskialtaassa ja keitin kahvit - juuri ajoissa, koska vedentulo katkaistiin klo 07:30 ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta.

Ymmärrän kyllä, että putkiremontin aikana voi olla tarpeellista pistää keittiöstäkin vesi poikki silloin tällöin, mutta onko liikaa vaadittu että siitä kerrottaisiin etukäteen? Jos ne remonttireiskat olisivat edes minuuttia etukäteen ilmoittaneet asiasta, olisin ehtinyt laskea jokaisen kannun ja kattilan täyteen niin kauan kun vettä vielä hanasta tuli.

Rasittavaa.

Harmoonitunnin jälkeen säntäsin tietokoneelle kirjoittamaan nuotteja yhtyeharjoituksia varten. Mikä siinä on, etten koskaan saa puhtaaksikirjoitusta tehtyä ennen torstain lounastaukoa? Hernarin saa hotkia aika vauhtia, jotta ehtii taistella nuotin printtauskelpoiseksi.

Nuotteja ei kuitenkaan tällä kertaa kaivattu, sillä yhtyetunnin piti vieraileva opettaja Roger Watson, englantilainen kansanmuusikko jonka maailmanmusiikkiprojektit ovat saavuttaneet enemmänkin mainetta ja kunniaa.

Watsonin lähestymistapa englantilaisen kansanlaulun sovittamiseen oli tyystin erilainen kuin mihin olen tottunut. Tavallisesti aloitetaan opettelemalla melodia ja soittamalla sitä muutamia kertoja läpi. Sitten lisätään soinnut ja lopuksi ryhdytään itse sovitustyöhön - sovitaan montako kertaa soitetaan, kuka tekee mitäkin ja niin edespäin.

Nyt lähdettiin liikkeelle afrikkalaisesta rytmistä, johon vähitellen lisättiin sointukulku. Hetki improvisaatiota, ja vasta viimeisen puolen tunnin aikana vilkaistiin varsinaista melodiaa. Tuloksena oli erinomaisen svengaava kappale, jolla ei tosin ollut enää mitään tekemistä englantilaisen kansanmusiikin kanssa. Lopuksi kuunneltiin vielä nauhalta Watsonin monikulttuurisen yhtyeen versio samasta kansansävelmästä.

Watsonin tapa tehdä musiikkia monesta maasta kootun yhtyeen kanssa on miellyttävämpi kuin monilla "maailmanmusiikkiyhtyeillä", jotka kutsuvat alkuasukkaan soittamaan soolon eksoottisella pelillään rumpusetin ja sähköbasson jyristessä taustalla. Kuuntelunautintoa valitettavasti himmensi se, että 90-luvun suomalaisessa (modernissa) kansanmusiikkissa djembeä tungettiin joka paikkaan. Afrikkalaisen rummutuksen viehätys hävisi omasta korvastani jo kauan sitten ja tilalle tuli yliannostuksesta johtuva lievä ärsyynnys. Löytyy niitä rumpuja muualtakin kuin Afrikasta: jos tahtoo eksotiikkaa, voi hakea vaikutteita vaikka Bulgariasta.

Wednesday, October 13

varpushaukka?

Ne pahoinpitelevät Maameren tarinat!

Olen tiennyt jo pidemmän aikaa Maameren tarinoiden filmausprojektista, mutta uudelleenkirjoitetun juonen karmeus alkaa vasta paljastua. Tolkienistit valittakoot rauhassa, että oikeasti Galadriel oli pidempi kuin Celeborn. Peter Jackson sentään edes yritti noudattaa lähdemateriaaliaan - ei pelkästään itse romaanitrilogiaa vaan myös niitä tuhansia liitteitä.

Maameren tarinat on ensimmäinen fantasiateos jonka muistan lukeneeni - noin seitsemän vuoden arvovaltaisessa iässä. Sen jälkeen Narnia tuntui ihan lapselliselta ja Eddingsin kevytfantsu kovin hupaisalta.
Depardieu.jpg
Kiinnyin Maamereen samalla tapaa kuin toiset Keski-Maahan. Harmitti niin vietävästi, kun kirjassa oli liian vähän tosikielen sanoja: ei siitä mitenkään saanut muodostettua kuin pari hassua lausetta.

Joitakin vuosia myöhemmin näin Gerard Depardieun ensimmäistä kertaa elokuvassa Green Card. Filmi kuvattiin nelisentoista vuotta sitten - Depardieu oli vähän nuorempi, laihempi ja komeampi niihin aikoihin.

Siinä on Varpushaukka, totesin välittömästi. Onhan sillä pottunenä ja liikaa leukaa, mutta silti mies vastasi ajatustani niin täydellisesti kuin vain näyttelijä voi. Ja voi jumaliste, mikä määrä karismaa!

Ja nyt, mitä saammekaan nähdä?

Ennakkotietojen perusteella Varpushaukasta (Sparrowhawk) käytetään halki elokuvan tosinimeä - sitä, joka antaa vallan yli olevaisen, sitä, jonka tavallisetkin ihmiset pitävät salassa jopa puolisoiltaan. Sparrowhawk.JPGSitä nimeä, jonka maagi kätkee vihoviimeisimpään koloon, koska jos vihamies saa sen selville, on tappio varma.

Tosinimien selville saamisen hankaluus on ensimmäisen kirjan pääjuonen olennaisin tekijä, ei mikään sivuhuomautus. Mutta mitäs siitä, tämä on nyt meidän tulkinta. Sellaiset pikkuyksityiskohdat kuten kirjan pääjuoni eivät saa olla taiteellisen vapauden esteenä.

Ja nimiroolissa maleksii tuollainen Hollywoodin söpö pojankloppi, jolle sitten sutaistaan naamaan kolme siistiä kynnenjälkeä - vähän kuin olisi tyttöystävä raapaissut.

Syntiset, saatanat, kurjat!

Mutta tapahtuu sitä toisaallakin maailmassa: loppukevennykseksi syvä rintaääni Pohjanmaalta.

"Bush on tehnyt enemmän ihmisoikeuksien eteen enemmän kuin joku Amnesty ikinä kaatamalla 300 000 kurdia kaasuttaneen Husseinin. Että silleen, vaikka oliskin vapaa ajattelija, ei tarviis olla kuitenkaan tyhmä."

On se hyvä, että joku ainakin tietää totuuden. Vaikka se joku sitten olisikin vain netti-Ilkan lukija.

Ällötys

Aquarius: (Jan. 20—Feb. 18)
For a moment, the stars will seem to take the shape of God, but onlookers will agree that God would not manifest Himself just to call you filthy names.


Selailin Internet Movie Database:n leffalistoja ja ryhdyin uteliaisuuttani tutkimaan vähiten ääniä saaneita komedioita. Olisi pitänyt arvata ettei siitä hyvä seuraa...

SuperBabies: Baby Geniuses 2

Meet the new generation of superheroes.
Don't drive, crawl!


A group of smart-talking toddlers find themselves at the center of a media mogul's experiment to crack the code to baby talk. The toddlers must race against time for the sake of babies everywhere.

Rated PG for action violence and some rude humor.

Siinä laatua lapsille. Jos ei muuten vielä ällötä, niin kannattaa katsoa traileri. Väkivaltaahan saa lapsille näyttää ihan vaikka kuinka paljon, mutta epäilyttävänlaatuisen huumorin vuoksi on neuvottu, että parempi katsoa aikuisen kanssa yhdessä. Näin sanoo MPAA:

Parental Guidance Suggested. Some material may not be suitable for children. This signifies that the film rated may contain some material parents might not like to expose to their young children - material that will clearly need to be examined or inquired about before children are allowed to attend the film. Explicit sex scenes and scenes of drug use are absent; nudity, if present, is seen only briefly, horror and violence do not exceed moderate levels.

Ihanaa.

Amerikkalaiset lastenelokuvat käyvät vuosi vuodelta vastenmielisemmiksi. Väkivaltaa ei näytetä - ainakaan niin että sen seuraukset kävisivät ilmi. Kun pommi räjähtää, konnan naama mustuu noesta. Kun ihmistä potkaistaan kovaa, hän lennähtää seinään ja pomppaa kuin kumipallo. Tramboliinilla aikuisen voi hypäyttää parinkymmenen metrin korkeudelle, ja asfalttiin osuttuaan uhri on enintään hiukan pöllähtäneen näköinen.

Erinomaisesti tässä verettömän väkivallan lajissa suoriutui taannoinen lastenelokuva Hiiri jota ei saatu hengiltä (The Mouse Hunt). Teki kovasti mieli takavarikoida filmi hyllystä isonsiskon diktatorisella oikeudella, mutta siitä ei olisi ollut mitään hyötyä - pennut näkivät leffan jo.

Koko budjetti laitetaan erikoistehosteisiin ja juonen tilalla lapsille syötetään älytöntä stereotyypeistä ja pahimman luokan kliseistä koottua paskaa. Muutama räjähdys ja muodinmukaisella vaijeritekniikalla tehty tappelukohtaus ja vot! meillä on lastenelokuva.

En tiedä kumpaa säälin enemmän: lapsia, jotka näitä elokuvia katsovat vai vanhempia ja lastenvahteja jotka joutuvat niitä tuijottamaan kun pentu pyörittää suosikkivideonauhaansa kymmenettä kertaa.

Tuesday, October 12

huzzah!

Kaverien piirustelema Igor goes Finland -sarjakuva päätyi esiintymään Dork Towerin piirtäjän blogissa ja näyttäytyy lähitulevaisuudessa itse sarjakuvassakin - ainakin jossain muodossa.

Onnittelen.

remontti

Ennakkotieto elokuussa: putkiremontti alkaa Katajatie kolmosen A-rapussa 20.9 ja kestää 25 päivää.

Vuokravälittäjä elokuun lopulla: "Remontti alkaa 1.10 ja päättyy 15.10. Sopimukseen kirjataan että vuokra puolitetaan lokakuulta, koska urakoitsija on luvannut että remontti kestää vain lokakuun puoleenväliin. Ai että se voi myöhästyä? Mitä sinä muka remonteista tiedät, hä?"

Tieto postiluukkuun sujautetussa lapussa: remontti alkaa A-rapun asunnoissa 2, 5 ja 8 tiistaina 12.10 klo 07:00 ja kestää kaksi viikkoa.

......

Arvatkaa, tuliko remonttimiehiä?

Ei niin.

Monday, October 11

transcribe!

Huomaan muuttuvani yhä suositummaksi Pinserin listalla. Kuka hitto tätäkin oikein lukee? Eihän tässä elämässä ole mitään mielenkiintoista nyt kun Tuuliadraamakin on ohitse.

Kumpi lienee kipeämpi - se, joka kirjoittaa, vai ne, jotka lukevat? (Päivän äidinkielentehtävä: laskekaa pilkkuvirheet.)

Asiasta musiikkiin: päivän ohjelmistossa musiikinteorian oppitunti, nuotinnostunti ja jamit kapakassa. Pitää käydä hakemassa jouhikko kotoa. Aamulla mietin hetken, olisinko ottanut sen mukaan, mutta en ottanut kun ei muistunut mieleen että mitä varten olisi pitänyt raahata. Tyhmästä päästä kärsii...

Nuotinnostunti käytettiin vaihteeksi tietokoneluokassa. Mac-käyttäjät ylistäkööt laitettaan niin että kurkkuun sattuu: minä en kyllä tiedä mikä niissä on niin helvetin paljon parempaa. Koulun parhaat nuotinnos- ja muut musiikkiohjelmat on kuitenkin kaikki laitettu maceille, joten on opeteltava käyttämään sitä vehjettä.

Transcribe!n suuri guruus ei vielä oikein auennut, koska nuotinnan ihan kelvollisen hyvin ilman tietokoneen apua. Pianoakaan ei saa käyttää kun säveltapailun tunnilla tehdään melodiadiktaatteja. Kai se on ihan kätevä niille, joilta nuotitus ei suju kovin helposti. Ja onhan siinä käytännöllisiä toimintoja - mutta ei mitään sellaista jota ilman ei selviäisi. Kivan kaavion se näyttää, ja hidastaa musiikin laskematta äänen taajuutta. Ja voi nopeuttaa, eikä ala kappale kuulostaa pikkuoravilta.

En tiedä kuinka paljon Transcribe!a käyttävät ammattilaiset: saattaahan se (varmaankin) nopeuttaa työtä sitten kun osaa käyttää ohjelmaa tarpeeksi hyvin.

Mielenkiintoisemman ongelman kohtasin Transcribre!a opetellessani - eikä se liittynyt ohjelmaan mitenkään. Nuotinsin kenttänauhoituksesta tuutulaulua, jota vanhempi nainen lauloi ääni väristen. Melodia kulki harmonisessa mollissa (jos tämä nyt kenellekään mitään sanoo) mutta muutamassa tahdissa tuntui vaihtuvan luonnolliseen molliin: yhden sävelen korkeus heitti juuri sen verran, että meni arvauspeliksi.

Yrittikö vanhus laulaa koko ajan samassa sävellajissa, mutta epäonnistui ja lauloi epäpuhtaasti? Yrittikö laulaa muutamia (luonnolliseen molliin kuuluvia) säveliä, ja teki sen epäpuhtaasti? Käyttikö hyväkseen mikrointervalleja - joita länsimaisessa taidemusiikissa ei tunneta, ja joita ei omakaan korvani ole oppinut erottamaan?

Säveltason heittelyn selittäminen virheillä ja taitamattomuudella johti joidenkin kansanmusiikin vivahteiden ylenkatsomiseen ja unohdukseen. Toisaalta: joskus se nyt vain on epäpuhasta, eikä mikään mikrointervalli.

Ota siitä nyt sitten selvää.

Wednesday, October 6

piristys

Pannullinen kahvia, pari lihapiirakkaa - ja jo jaksaa taas opiskella. Ehkä tästä vielä selviää. Illan piristykseksi luin vielä koko joukon blogeja ja huomasin väen kuohuvan kovasti: rakkaan naapurimme puolella vasemmistolainen femakkopoliitikko Gudrun Schyman ehdotti miesveroa. Kyllä populistit sitten osaavat.

Harmi etten osaa ruotsia nimeksikään - kun kotimaan blogistaniassakin on suututtu näin paljon ruotsalaispoliitikon lausumasta, niin mitähän Ruotsissa sitten on sanottu? Ovatkohan ne osanneet raivostua asian vaatimalla vakavuudella?

Sama rouva on ehtinyt paljon: hän koreilee Ruotsin suosituimpien naisten listalla kärkikolmikossa, on vaatinut Ruotsiin naisasiaministeriötä ja feministipuoluetta, pitänyt lomaa alkoholismin vuoksi ja kärynnyt veropetoksesta.

Kyllä siinä riittää tädillä puuhaa.

väsyttää

Kissa söi varpaani. Metsästi tukkaani kun yritin nukkua. Roikkui pöytäliinassa ja tipahti selälleen. Jahtasi vinkuvaa hiirtä puulattialla, jarrutti liian myöhään, törmäsi seinään ja kellahti ympäri.

On se vaan söpö.

Opiskelu muuttui äkkiä tuskaisaksi ja aikaavieväksi. Nyt huomaan, että kursseja on aivan hävyttömän paljon. Sivulaulu ei paljoa työtä vaadi, mutta sekin vähä tuntuu juuri nyt aivan ylivoimaiselta. Kolmen instrumentin opinnot vaatisivat vähintään tunnin harjoittelua päivässä - siis jokaista soitinta erikseen, ei suinkaan tuntia yhteensä. Yhtyetuntien kappaleet pitää nuotintaa uudelleen ja harjoitella. Teorialäksyjä tulee viisi sivua kerrallaan - kahdesti viikossa. Säveltapailusta saman verran.

Ei tämän pitäisi olla ylivoimaista, mutta jotenkin se vain on.

Tähän asti olen käynyt konservatoriolla harjoittelemassa, mutta nyt se ei enää riitä. Parempi raahata sello kämpälle vähintään viikonlopuksi. Sitten kun sello on kotona, tulee harjoiteltua enemmän. Tällä viikolla hävetti mennä tunnille, kun en ollut harjoitellut laisinkaan. Minkäs sille voi - suurimman osan viikkoa vietin Helsingissä. Tiedänpähän nyt, että sello on parempi ottaa mukaan etelään jos vietän siellä yli kaksi päivää.

Jos vähän harjoittelen, saatan oppia pyöräilemään soitinvalikoimani kanssa. Kotona on mukavampi harjoitella kuin konservatoriolla.