Wednesday, May 31

Lin osallistuu teoriakokeeseen

Paperiin on piirretty nuottiviivasto ja nuottiviivastolle asteikko. Oppilaitokseen pyrkivän on osattava tulkata asteikon tarkka laatu kun alkupuoli on f-avaimella, loppu g-avaimella ja asteikkoon kuuluvat ylennysmerkit kirjattu yksittäisten nuottien edustalle.

Helppoa on tämä, ajattelee Lin tyytyväisenä. Tässä näin on h-molli, ja tarkemmalta laadultaan se on harmoninen. Tyytyväinen virne naamallaan ottaa kynän ja kirjoittaa nuottiviivaston alle h-molli, melodinen.

Kyllä nyt on niin fiksu olo.

Tuesday, May 30

on aika uusia kone

Avauduin Sudelle ongelmistani vuotta 2000 tuoreempien pelien kanssa - Neverwinter Nights ei ihan tahtonut toimia. Susi ryhtyi utelemaan koneen tehoja, ja pienimuotoisen selvitystyön tulokset saivat koiraeläimen vallan repeämään.

Kellä enää nykyään on prosessorina 348MHz:n Pentium II? Puhumattakaan RAM:in suunnattomasta 127,5 MB:sta? Kämmenmikrotkin ylittävät pöytäkoneeni tehokkuudessa!

No, ainakin Nethack toimii.

Saturday, May 27

Täydellisen tylsä kasviraportti

Jukka-palmu: viihtyy ja kasvaa - tosin täydellisen kieroon. On kehittänyt runkoonsa yllättävän tiukan kulman. Aluskasvillisuutena onnenlehteä, joka on levinnyt halki saviruukun ja roikkuu jo ulkopuolellakin.

Jukka on lapsuuskasvi; meillä oli useampi suurikokoinen palmu olohuoneessa. No, osa taisi olla lohikäärmepuita, mutta lapsena niputin ne kaikki samaan. Kun muutin kotoa, sain mukaani yhden pitkään selvinneistä jukista, mutta se kuoli kun lähdin toisaalle opiskelemaan ja jätin kasvit kämppisten huomaan.

Peikonlehti: ei yhtään uutta lehteä pitkään aikaan. Tunkee ällöttävän näköisiä ilmajuuria sänkyyn päin. Käyttäytyy kuin vihamielinen elämänmuoto.

Kun asuimme lähiössä, olohuoneen ikkunalla levisi jättiläismäinen peikonlehti. Voisin vaikka vannoa, että se oli liittänyt itsensä ilmajuurilla kunnallisverkostoon ja kirkui vastalauseita kun se muuton yhteydessä revittiin paikaltaan ja kiikutettiin roskikseen.

Kirjovehka: uusi lehti joka viikko, mutta kasvaa kieroon, tämäkin. Mikä siinä on, kun huonekasvinikin ryhtyvät vinoiksi?

Lummetiellä kasvatin kahta kirjovehkaa ja pidin kissat poissa huoneesta jotta ne eivät pääsisi syömään myrkkyä. Turhaan valvoin - ainakin Morwen ja Kiira ovat tarpeeksi älykkäitä jättääkseen kaikki myrkylliset huonekasvit rauhaan.

Kohtalonköynnös: pitäisi latvoa, että saisi useamman haaran. Pitäisi varmaan myös laittaa uusiin multiin. Jaksaisikohan tänään?

Rönsylilja: vietti yli vuoden kissojen rääkättävänä ennen kuin älysin siirtää amppeliin. Nyt kun sitä ei revitä purkista joka kolmas päivä, kasvaa aivan mieletöntä vauhtia.

Muratti: ei enää tiputtele lehtiä. Virkistyi selvästi kun laitoin tuoretta pintamultaa. Voisi taas latvoa ja katsoa saisiko pistokkaita juurtumaan.

Muratti nro 2:
kuudesta pistokkaasta kaksi on on elänyt vuoden ikään. Ovat vastikään ryhtynyt tekemään uutta lehteä. Mitä ne koko viime vuoden tekivät? Osoittivat mieltään?

Limoviikuna: leikattu, kasvaa pieneksi vihreäksi puskaksi. Pitäisi ehkä siirtää suurempaan ruukkuun.

Limoviikuna nro.2:
menetti alkukeväästä melkein kaikki lehtensä kun pääsi kuivahtamaan. Leikkasin turhat pois ja kutistui aika lailla - mutta on nyt muuttunut pieneksi tiiviiksi puskaksi.

Onnenlehti: jäi yli, kun sitä ei tarvittukaan aluskasvillisuudeksi. Tunkee jo ulos purkista.

Keskiluokkaisessa keskivertoidyllissä keittiön ikkunalla on rivissä saintpaulioita tai onnenlehteä. Ikinä en osta sainpaulioita, ne ärsyttävät jo ulkonäöllään. Enkä osta onnenlehteäkään enempää. Saa tyytyä olemaan isojen palmujen alustana, mokoma porvarissäätyinen tursuilija.

Pullojukat 1, 2 & 3: punkkareita kaikki. Siirsin kissojen lempijyrsittävät uusiin ruukkuihin, kastelin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon, sijoitin olohuoneen ikkunalle - ja huomasin että täydellinen kuivahdus oli saanut ne kasvattamaan uusia lehtiä. Ihan hyvä, koska kissat ovat pureksineet edelliset kymmensenttisiksi nysiksi.

Lapsena luin Kodin Viherkasvit -kirjaa ja harmittelin kun pullojukkia ei löytynyt mistään. Nyt niitä on joka kukkakaupassa - omani hommasin paikallisesta halpakaupasta muutamalla eurolla. Siirtäisin vesiviljelyyn, mutta kissat repisivät ne pois ruukusta välittömästi. Multa sentään pitää kasvin edes vähän paremmin paikoillaan.

Keikarinkukka: ärsyynnyin talvella kun Kokkolasta ei saanut eukalyptusta. Ostin keikarinkukan ja sain sen tiputtamaan neljäsosan lehdistään ja puolet nupuista. Heti kun unohdin hoito-ohjeet, lehdet kasvoivat takaisin ja nyt nuput ovat aukeamaisillaan.

Kiinanruusu: kolme kuukautta hyysäämäni nuppu kuivahti ja tippui pois. Altakasteluruukussa! Kirottu hienohelmakasvi. Miten hemmetissa sain teininä kiinanruusun tekemään kukan toisensa jälkeen vaikka kastelin ehkä kerran kuukaudessa?

Istutin täysin vinoonkasvaneen (kyllä, tämäkin!) ja harvalehtisen kasvin uuteen multaan kulutettuani ensin hyvän aikaa yrittäen saada juurakkoa irti altakasteluruukun läviköstä. Katkaisin vinon latvan ja laitoin pistokkaan juurtumaan. (Vanha multa haisi aivan kauhealle. Lannoitettako on syyttäminen? Yäk.)

Rahapuu: sain vasta pari viikkoa sitten. Korkeutta ei ole edes kymmentä senttiä, mutta ainakaan kissat eivät tunnu pitävän mausta.

Kaura: kissojen Virallisen Pureskeluaineen edelliset erät homehtuivat. Ei enää muovipussikasvatusta, en kumminkaan muista tuulettaa ituja tarpeeksi! Tällä kertaa vaikuttaa hyvältä. Kasvaa nopeasti.

Basilika: maitopurkkiin kylvetty siemenpussillinen tunki versoja esiin kahdessa vuorokaudessa. Kunhan kasvavat vähän lisää, on pakko harventaa ja siirtää osa kunnon ruukkuun.

Tilli: maitopurkkikylvös näytti ensimmäiset kasvun merkit vasta eilen, ja tänä aamuna pisimmät varret ovat viisisenttisiä. Pikavauhtia, sano!

Sileälehtinen persilja: mitään ei näy. Kylvinkö liian syvälle? Kuolivatko ne?

Salvia:
ei kasva, kun siemenet ovat vielä pussissa. Jospa vaikka tänään tekisi uuden maitopurkkikylvöksen.

Friday, May 26

Gaudeamus!

Ilokseni huomaan, etten ole ainoa mahdottomien ja megalomaanisten projektien suunnittelija. On tullut toisen hullun kanssa pyöriteltyä keskiaikaisen mysteerinäytelmän - Ludus Danieliksen - librettoa vähän sillä silmällä, että mitkähän osuudet tekisi resitatiivina ja mitkä komeina musiikkinumeroina.

Voi, että se on hieno. Ja voi itku, kun pitäisi opetella sivukaupalla latinankielistä tekstiä ulkoa!

Seuraavaksi ostan A Shoggoth on the Roof -käsikirjoituksen. Vaan epäilen, että syvyyksistä lavalle kömpivä ja häävieraat rusikoiva Cthulhu on hitusen verran vaikeampi toteutettava kuin profeetta Daniel leijonien luolassa.

Mutta se Ludus Danielis... eihän siihen tarvittaisi paljoa, on niitä keskiajallakin tehty kengännauhabudjetilla. Mundus est Jocundumin mielettömissä produktioissa olen yleensä esittänyt Pirua. Josko nyt vaihtaisin enkeliin?






Conductus referentium vasa antem Danielem:Processional of those bringing the vessels before Daniel:
Regis vasa referentes
Quaem Juaeae tremunt gentes
Danieli applaudentes
Gaudeamus
Laudes sibi debitas
Referamus

Bringing back the vessels of the King
whom the people of Judaea fear
praising Daniel
let us rejoice
let us offer
the praises due to him

Regis cladem praenotavit
Cum scripturam reseravit
Testes reos cumprovabit
Et Susannam liberavit
Gaudeamus...

He foretold the downfall of the King
when he interpreted the writing
he proved the witnesses false
and freed Susanna
Let us rejoice....

Babylon hunc exulavit
Cum Judaeos captivavit
Balthasar quaem honoravit
Gaudeamus...

Babylon exiled him
when she captured the Jews
and Belshazzar honoured him
Let us rejoice....

Est propheta sanctus Dei
Hunc honorant et Caldaei
Et gentiles et Judaei
Ergo jubilantes ei
Gaudeamus...
He is the holy prophet of God
even the Chaldeans honor him
and the gentiles and the Jews
therefor singing paeans to him
Let us rejoice....

Thursday, May 25

En sitten pelaakaan.

Mistä tietää, että peli on vähän liian raskas vanhalle koneelle?

Kohdistaa hiiren. Painaa nappia.

Satayksi.
Satakaksi.
Satakolme.
Sataneljä.
Sataviisi.
Satakuusi.
Sataseitsemän.
Satakahdeksan.
Satayhdeksän.
Satakymmenen.

*klik*

Satayksi.
Satakaksi.
Satakolme.
Sataneljä.
Sataviisi.
Satakuusi.
Sataseitsemän.
Satakahdeksan.
Satayhdeksän.
Satakymmenen.

Uusi valikko aukeaa. Kohdistaa hiiren. Painaa nappia.

Satayksi.
Satakaksi.
Satakolme.
Sataneljä.
Sataviisi.
Satakuusi.
Sataseitsemän.
Satakahdeksan.
Satayhdeksän.
Satakymmenen.

*klik*

Satayksi.
Satakaksi.
Satakolme.
Sataneljä.
Sataviisi.
Satakuusi.
Sataseitsemän.
Satakahdeksan.
Satayhdeksän.
Satakymmenen.

Seuraava valikko aukeaa.

Toista kunnes alkaa kyllästyttää. Kun kone seuraavan kerran reagoi, poista peli.

Sunday, May 21

292

Helvetti on jäätynyt.

Saturday, May 20

P'hnglui Mgl'wnafh Cthulhu R'lyeh Wgah'nagl Fhtagn!

Arkham, Dunwich
Arkham, Dunwich
Filled with haunting fears
Neighbours who hide up in the attics
Inbreeding happily for years...

talo!

Jonain Päivänä™ rakennan oman talon. Kevytsavesta, tai ehkä oljesta, kumpi nyt sitten hamassa tulevaisuudessa miellyttää enemmän. Itse se pitää tehdä, tulee halvemmaksi. Ja kun kuulee kauhujuttuja rakennusfirmoista, ei yhtään tee mieli jättää mitään muiden vastuulle. Sitten saa syyttää vain itseään jos mokaa.

Vaan monimutkaista on talon teko. Erityisesti jos ei käytä muovia vaan savea, turvetta, soraa, olkea ja järviruokoa. On siinä opiskeltavaa seuraavaksi Pitkäksi Ajaksi™ - ei ole ihan lähiaikojen projekti tämä.

Vaan kyllä lämmittää ajatus siitä, että rakennuskustannukset voivat neliöhinnaltaan olla kolmasosa siitä, mitä joutuu maksamaan itsepystytetystä muoviinkääritystä valmistalopaketista. Vaatii se aika kuristamista ja tarjouksien perässä juoksemista, mutta silti. Ei tämä ehkä ihan toteutuskelvoton haave ole.

Näkee sitten, kymmenen vuoden päästä.

Sitä odotellessa opiskelen rossipohjan rakennetta, kattomateriaaleja, oikeaoppista salaojitusta ja olkipaalien U-arvoja.

Thursday, May 18

parantumattomat

Mitä tehdä kun kämpässä on teinejä jotka eivät osaa olla varastelematta?

Toinen nyysii kaikkea kiiltävää. Nauloja, neuloja, kolikoita, koruja, folionpalasia. Nuorempansa murtautuu kaappeihin ja varastaa villakankaan palasia, sukkahousuja ja kaulaliinoja.

Kulkevat sitten ympäri kämppää saaliineen, yksi jyystäen kiiltelevää viisisenttistä ja toinen raahaten perässään hartiahuivia. Eivät ne edes tee tavaroilla mitään, jättävät vain lojumaan - ja etsivät sitten lisää. Laukkuihin kaivautuen ja kaapinovia aukoen.

Olen kasvattanut kissoistani kleptomaaneja.

Wednesday, May 3

laulu

Olisi niin mielettömän hienoa jos voisi ensi vuonna jatkaa kansanlaulutunteja. Ja oi, jos löytyisi konsalta joku, joka voisi opettaa 1200-1300 -lukujen keskieurooppalaisia lauluja kansanomaiseen tyyliin laulettuna.

Vaan taitavat kaikki vanhan musiikin opiskelijat olla klassisen puolella eikä kansanomainen ote taida onnistua klassiselta laulajalta.

Surku.