keltaisissa lavasteissa

Kun olin lapsi, telkkarista tuli joskus harvoin italialaisen lasten laulukilpailu. Kirkkaankeltaisissa lavasteissa seisoi lapsikuoro, joka aina välillä puhkesi lauluun. Keinuivat puolelta toiselle kuin myrskytuulessa. Sympaattisen miesjuontajan välipuheista tajusi vielä vähemmän kuin laulujen sanoista. Parhaisiinsa puetut tummaveriset pikkulapset lauloivat mikrofoniin naama revällään ja silmiään söpösti räpsytellen.

Toista oli koto-Suomessa. Ällöttävä Seppo-setä lässytti lapsille, jotka harmaissa sekunda-lavasteissa voihkivat Elämää Juoksuhaudoissa. Eikä puhettakaan kuorosta, ei. Siinä oli suomalainen kansanluonne kunniassa.

Sain äkkikosketuksen männävuosien kirkasväriseen tuontimaailmaan kun satuin näkemään Lasten Festivaali 2004 -televisioinnin. Jättiläismäisiä vaahtomuovipallurapukuja, keltaisia lavasteita ja symppis miesjuontaja jonka puheesta ei saa selvää. Hetkellinen lapsenmielinen innoitus kesti muutamankin lasten kansantanssiryhmän, mutta albanialaisten kohdalla oli mennä kahvi väärään kurkkuun.

Pienenpienissä topeissa ja lannevaatteissa liikehtivät pennut olivat häiritsevän nuoren näköisiä. Pojat oli - tietysti - puettu kokonaan, mutta tytöt saivat kunnian esittää katsojille pintaa senkin edestä. Meno oli kuin Britneyn musavideolla.

Huomaan tulleeni vanhaksi: lapsilla on liian vähän vaatteita ja koreografiat ovat siveettömämpiä kuin ennen.

Samaa linjaa jatkoi Slovenian ryhmä, jonka tanssitytöt kuitenkin näyttivät laillisilta - kuudentoista maaginen ikä oli useammalla varmaan jo täyttynyt, tai ainakin tarpeeksi pian tulossa. Mitään yhteyttä Albaniaan tai Sloveniaan en esityksistä keksinyt, mutta eihän kansainvälisessä tapahtumassa ole aina pakko esittää kansantanssia perinnepuvuissa.

Ja Palestiina sitten. Voi itku.

Ylevämielinen ihminen voisi otaksua, että lapset suunnittelevat esityksensä itse. Kyynisempi sanoo, että olipas vastenmielinen - mutta odotettavissa oleva - temppu palestiinalaisilta johtajilta. Poika puhuu mikrofoniin, kuvailee kai tapahtumia. Suomennosta ei ole. Tytöt kyyristelevät peloissaan nurkassa kun toinen poika "kuolee" - mitä ilmeisimmin ammuttuna. Surumielisen musiikin tahdissa lapset kantavat "ruumista" ympäri lavaa. Israelin surmaama marttyyri? Tuskin tässä mihinkään pikkurikokseen viitattiin.

Mieluummin katson niitä tanhuryhmiä kuin lastenohjelmaksi naamioitua poliittista propagandaa.