puumiekka

Jotta olisin suosittu blogisti, minun pitäisi kirjoittaa ihmissuhteista, tai mieluummin niiden turhauttavasta puutteesta. Se kävisi tylsäksi, koska ihmissuhteenpuutosblogeja on jo niin monta. Kirjoitan siis unesta, jonka näin viime yönä:

Entisen seurustelukumppanin kanssa on käytävä taistelu - en tiedä miksi. Hän on Paha, minä olen Hyvä ja taistelu määrittää maailmanmenon tästä ikuisuuteen. Vastustajani miekka on terävä kuin Discworldin Kuoleman viikate: saan haavoja kun se suhahtaa kymmenien senttien päästä ohi. Avustaja ojentaa minulle lopen kuluneen puumiekan, jonka vaarallisin osa on kahvasta esiin pistävät tikut.

En ymmärrä kuinka voisin selvitä hengissä, saati sitten voittaa. Mies esittelee yliertaisuuttaan viuhtomalla miekallaan, viiltäen käteni verille vaikka terä ei ole edes koskenut minuun. Joku vetää minut sivuun, kertoo kuinka puumiekkaa pitää käyttää. Äkkiä ymmärrän kaiken; miehen ylimielinen miekanheilutus muuttuu paniikiksi kun otan viuhuvasta terästä kiinni eikä se jätä minuun enää jälkeäkään.

Puumiekka on yhä puuta ja sen kahvan tikut kalvavat kämmentäni, mutta sitä tuntuu ympäröivän ylimaallinen voima. Taistelun jatkuessa ymmärrän vastapuolen huijaavan ja kiertävän sääntöjä. Avustaja antaa kemikaalia, jolla saan tehtyä köyttä. Köysi on hennon näköistä eikä kestä kauan, mutta teen siitä silmukan jonka kiepautan miehen kaulan ympäri. Kuristaminen hämää häntä hetken, jotta voin ottaa linkkuveitsen, viiltää Pahan kaulan auki, tunkea linkkuveitsen kylkeen ja upottaa puumiekan syvälle rintalastan alle.

Mies vajoaa polvilleen hämmentyneen näköisenä. Verta ei näy, mutta hän kuolee silti.

Että siinä teille, prkl, ihmissuhdetta tulkittavaksi. Herätessä oli hiukan pöllähtänyt olo. Toisessa muistamassani unessa hoivasin orpoa huuhkajanpoikasta.

Ei niin että olisin koskaan nähnyt huuhkajaa muualla kuin eläintarhassa.