noloja tilanteita

Mustaturkkinen metsästäjä vaani pahaa-aavistamatonta saalistaan. Kissapedon häntä heilahti; se ponnisti salamannopeasti kohti onnetonta uhriaan - ja loikan mennessä pitkäksi törmäsi päätäpahkaa nukkujan kovaan leukaluuhun. Säikähdyksestä mouruten metsästäjä kierähti taaksepäin, putosi alas sängystä ja pakeni tuolin alle piiloon.

Yliaktiivinen eläin halkaisi huuleni kahden aikaan yöllä. Nyt naurattaa, vaikka yöllä pääsikin pari kirousta. Onneksi turvotus laski ennen aamua.

Eilinen kiire päästä äkkiä katsomaan Buffyn ykköskautta kostautui: lähdin pyöräilemään sitä sadan metrin matkaa käärimättä helmojani. Mitä siinä lyhyen matkan aikana nyt ehtii sattua, kyllä takki pitää helmat liehumasta... tai sitten ei. Jäin mitä noloimmalla tavalla kiinni kun hameenhelma jumittui polkupyörän ketjun alle. Oli soitettava Anni ja Sampo työkalujen kanssa hätiin, itse en olisi päässyt irti kuin riisuutumalla keskellä katua. Jouduimme irroittamaan takapyörän jotta ketju saatiin löysättyä ja hame pois välistä. Surkea näky taisin olla, tosiaan...

Tänä aamuna alkoi suomalaisen kansanmusiikin kurssi. Käsittelimme 1800- ja 1900-luvun keruuvimmaa ja sen tuloksia. Siinä sivussa oli käsiteltävä karelianismiakin; joukossa oli lukionkäyneitä amk-oppilaita joille kyseistä käsitettä oli selitettävä pitkään ja hartaasti. Jos itse sivistyssana onkin vieras, niin kuvittelisi että äidinkielen, historian, musiikin ja kuvaamataidon tunnit istuneelle olisi ilmiö itsessään tuttu. Kuinka voi päästä läpi yleissivistävästä laitoksesta ilman että sisäistää - tai edes osoitettaessa huomaa - karelianismin vaikutukset suomalaiseen taiteeseen?

Aamun luennolla lievänä alkanut tapakulttuurinärkästys koki huipennuksensa iltapäivän musiikinhistorian kaksoistunnilla. Ne perkeleen kännykät.

En pidä siitä että känny soi kesken tunnin. Kukapa siitä pitäisi? Siksi on kohteliasta pistää puhelin pois päältä tai äänettömälle kun astuu luokkaan. Joskus se unohtuu; silloin asianosainen räpiköi vehkeensä esiin ja sulkee sen, pyydellen anteeksi. Paitsi tietysti jos soitto on ihan kauhean tärkeä! ja taparikollinen rynnii luokasta samalla kännyynsä puhuen.

Onko se jatkuva puhelinyhteys niin hillittömän tärkeä, että edes puoltatoista tuntia ei voi pitää äänettömällä? Kuoleeko silloin vieroitusoireisiin?

Närkästyttää.