apatiaa

Apaattinen viikko: olen lintsannut tunneilta, jättänyt harjoittelun vähiin ja ollut muutenkin lähestulkoon hyödytön. Älysin sunnuntaina olleeni taas turhan kauan ilman lääkkeitä ja kaivoin uuden paketin esiin. (Kuinka kertakaikkisen typerää on jättää lääkkeet syömättä vaikka niitä on keittiön laatikossa purkkikaupalla?)

Viime keskiviikkona sain lopultakin kämppääni viemärin. Remontin edistymisen kunniaksi siivosin koko päivän. Kaikkialla oli rakennuspölyä. Kaiuttimien suojakankaissa oli harmaita tassunjälkiä. Kulutin useita tunteja puuhassani, enkä saanut läheskään kaikkea likaa siivottua. Oi, jospa opiskelijakin voisi palkata siivoojan! Siedettävän kokoisen kämpän siivoaminen remonttipölystä on sietämättömän kokoinen homma.

Ei niin, että putkityöt olisivat valmistuneet, mutta nyt elämä kämpässä on taas siedettävää.

Huomasin, etten omista joulukoristeita. Kirkuvanpunaisia muovijoulupukkeja en erityisemmin kaipaa, saati sitten kimaltelevia keramiikkaenkeleitä, mutta kyllä jotain koristusta olisi kiva hommata. Pellavaliinoja, olkipukkeja ja himmeli; olohuoneen katossa on koukku johon voi ripustaa jotain. Olkipukin Morwen kyllä teurastaa alta aikayksikön.

Voikohan himmeleitä ostaa valmiina, vai pitäisikö tehdä itse? Ei se kai kauhean vaikeaa ole. Ja sitten pitäisi keksiä joku tapa pitää Morwen erossa kynttilöistä: tyhmä kissa on taas käräyttänyt viiksikarvansa metsästäessään liekkiä. Luulisi, että eläimellä on edes vähän enemmän itsesuojeluvaistoa.

Lähiympäristön ihmissuhdekoukero repesi lopultakin. Lähipäivinä luvassa Vaikeita Sosiaalisia Tilanteita. Sen kunniaksi menen nyt rentouttamaan itseni Buffyn ykköskaudella.