taantuma

• 01:00 Nukahdan. Näen painajaisia.



• 08:03 Herään. Pakkaan kissan, pyöräilen eläinlääkärille. Kissa rokotetaan, pyöräilen kotiin.



• 08:45 Kaadun takaisin sänkyyn. Kissa tulee nuolemaan naamaa. En halua olla tajuissani, kaivaudun peiton alle. Nukahdan.



• 15:30 Herään nälkäisen kissan karjahteluun. Kerään hetken voimia, horjun eteiseen, huomaan postit, etsin kännykän, kaivan kuivamuonaa komerosta. Horjun keittiöön, kaadan kuppiin ruokaa. Palaan sänkyyn.
  
  Lähetän linjaohjaajalle viestin; olen flunssassa. Oikeasti en ole, en vain pääse ylös sängystä. Mietiskelen mistä onneton tilani johtuu. En syönyt läääkkeitä eilen. Ei, siitä ei voi johtua. Yhden päivän unohdus ei tee tätä. Unohdinko pidemmän aikaa? En. Hyvä. Nukahdan.



• 17:40 Herään kun muuttokuorman siirtäjä soittaa. Ynähtelen myöntäviä vastauksia. Hetkeä myöhemmin en muista puhelusta mitään. Olisi tanssia, mutta enää en ehtisi vaikka jaksaisinkin. Vähät siitä. Nukahdan.



• 19:40 Herään kissan ryömiessä päälläni. Uskomattomalla voimanponnistuksella saan itseni ylös sängystä ja puen päälleni. Lähes tajuttomana hoipertelen ulos kämpästä. Päätän lähteä Virtaskan luokse; pari tuntia eläväisen rouvan kanssa voi auttaa.
  
  Pyöräilen kuin unessa. Puolivälissä matkaa kaadan itseni hankeen varmistaakseni että olen oikeasti hereillä, enkä vain kuvittele. Lunta menee hihaan. Päätän olla hereillä kunnes toisin todistetaan.

On se nyt perkele että lääkitys ei riitä pitämään tuollaisia päiviä poissa.