jouluelokuva

Joulun kunniaksi kulutan nyt aikaa Ronja Ryövärintyttären parissa.

Kaikista Lindgrenin kirjoista se on aina ollut minulle rakkain; en ole varma minkä Lindgrenin olen lukenut ensimmäiseksi, mutta tiedän että sain oman Ronja -kirjan alle kouluikäisenä. Elokuva on ollut tallenettuna vanhalle ja rätisevälle videolle parikymmentä vuotta, ja se on katsottu niin usein että nauha alkaa olla loppuunkulunut.

Kun Anni otti ja osti Ronjan dvd:llä, en katsonut sitä. Teki mieli, koska vanhan videon kuvan laatu oli surkuhupaisan kaamea. En kumminkaan katsonut, kun uskoin että ontuva kielitaitoni veisi elokuvasta kaiken nautinnon - olisin ymmärtänyt Lindgrenin rikkaasta kielestä enintään puolet.

No, nyt katsoin ja ymmärsin enemmän kuin uskoin mahdolliseksi. Sitä en vain ihan tajunnut, miksi Ronjaa ei myydä Suomessa tekstitettynä, vain ainoastaan dubattuna.

Dubbaus on vastenmielistä. (Tähän voi tietysti suhtautua mielipidekysymyksenä, kunhan sisäistää sen, että kaikki muut mielipiteet ovat vääriä; dubbaus on vastenmielistä ja halveksuttavaa touhua.)

Miten voi olla, että parasta pohjoismaissa koskaan kuvattua (satu)elokuvaa ei myydä tekstitettynä? Ei sitä suomeksi puhuttua versiota näytetä telkkarissakaan! (Ihan syystä; se kuulostaa juuri niin surkealta kuin päälleäänitykset yleensäkin.)

Ottaa hermoon. Nykyän on dvd, on parempi kuvanlaatu ja kaikkea, mutta ei sitten sille levylle voinut samantien paiskata niitä tekstejä, piti laittaa se suomenkielinen kauhea ääniraita. Veivätkö ne tekstit niin kauhean paljon enemmän tilaa, vai?

Nyt on pakko vaan ymmärtää ruåttia. Ei sitä suomeksi kestä katsoa.

(Niin, ja jos joku näkee jossain Ronjan musiikit levynä - cd, lp, ei se ole niin tarkkaa - ostakaa pois. Saatan olla ikuisesti persauki, mutta siihen soundtrackiin löytyy rahaa vaikka pitäisi ryöstää pankki.)