siivousraivo

Raahauduin ylös sängystä vasta vähän ennen yhtä. Noustessani perheen pojat istuivat keittiössä aamiaisella; tilaa ei ollut, joten vetäydyin syrjemmälle odottamaan. Suuri Paahtoleivänsyöntikilpa oli hyvä, mutta tulokseton yritys jättää minut ruoatta - olen tavoiltani kummallinen sillä kykenen syömään myös ruisleipää.

Kahden aikaan päivällä aloin jahdata nuorinta veljeäni siivoamaan huoneensa. Neljänkymmenen minuutin kiertelyn jälkeen poika lopulta alistui töihin. Samassa minun oli keksittävä hyvä syy sille, miksen auta: ryhdyin siis raivaamaan keittiötä.

Työpöytien järjestely ja tiskaaminen on jokapäiväistä. Päätin itse tarttua hiukan vaarallisempiin puuhiin. Vanhempieni kämpässä on erinomaisen korkeat huoneet. Keittiössä se tarkoittaa sitä, että koska kaapit eivät ulotu kattoon asti, niiden päälle kasaantuu rasvansekaista pölyä. Pesua ei oltu suoritettu aikoihin.

Siinä oli puuhaa kuudeksi tunniksi. Sivutoimena pesin kaappien ovet ja suurimman osan keittiökoneista. Huomenna ohjelmassa on kaappien sisäpuolien puhdistus, lattian imurointi ja pesu - ja jos oikein viitseliääksi ryhdyn niin maton tamppaus. Työ ei tekemällä lopu.

Kissa oppi uuden tempun: se juo vettä suoraan hanasta. Kumma eläin. Seuraavaksi se varmaan oppii käymään vessassa ja säästää minulta ne muutamat eurot jotka puupelletteihin kuluvat.