työkaluleikki

Kotiini jaetun mainospostin lukemisesta sain innoituksen lähteä ostoksille. Vaeltelin megasuperhalpamarketissa puolitoista tuntia saaden saalikseni kohtuuhintaisen työkalupaketin, pesuvadin, kissanhiekkalapion ja kumman kissoille tarkoitetun lelun.

Ja pizzaa. En näköjään voi elää yhtään viikonloppua ilman ylihinnoiteltuja lätysköitä. Onneksi riippuvuuteni ei sentään vaadi aitoa ravintolatuotetta vaan ravinnoksi kelpaa Saarioisten esipaistettu pellinkokoinen lätty. Ei sekään ole ilmaista, mutta huomattavasti halvempaa kuin lähipizzerian tuotokset.

Työkalupakkaus sai minut uskomattoman riemun valtaan. Sovitin palasia toisiinsa maaninen kiilto silmissäni ja etsin Annin kämpästä jotain ruuvattavaa. En löytänyt mitään, mutta säikäytin Tuikun pahan kerran. Kissaparka.

Nyt voin ylpeästi kertoa omistavani vasaran lisäksi myös ruuvitalttoja, kolmet pihdit, nippusiteitä, eristysteippiä, kuusiokoloavainsarjan, hylsyavaimia ja sellaisia välineitä joiden nimistä minulla ei ole harmaintakaan aavistusta. Käyttötarkoitus ja -tapa on kyllä tuttu, mutta nimi ei.

Voin kuvitella, kuinka Miehet jo nauraa hohottavat ruutujensa äärellä - tyhmä kana kun ei työkalujen nimiä tiedä - mutta höröttäjät voivat mennä itseensä ja miettiä osaavatko makaroonilaatikon reseptin ulkoa. Enkä nyt tarkoita mitään "vähän tota ja sitten makaroonia sekaan" - koekeittiötä vaan ihan oikeaa reseptiä.

En minäkään osaa. Ja täsmälleen yhtä hyödyllisestä tiedosta on kyse. Molemmat voi tarvittaessa tarkistaa keittokirjasta, rautakaupan mainoslehdestä tai joltakulta jonka mielestä se on tärkeää.