jo helpottaa

Viikonloppu on ohi ja olen yhä hengissä. Taidan olla Suurille Muinaisille Muutonjumalille yhden muuttolaatikon velkaa. Vielä on ajettava toinen kuorma, sillä kirjahylly, kirjat, keinutuoli sekä muutamia laatikoita ja pienempiä huonekaluja jäi toistaiseksi Tikkurilaan. Tavaraa on kuitenkin nyt tarpeeksi, jotta asuntoni ei näytä täysin autiolta. Lähes kaikki keittiötarpeet ovat Kokkolassa - paitsi tietysti purkinavaaja. Mikä siinä on, että kun muuton yhteydessä tulee nälkä niin ostaa purkkiruokaa, vaikka purkinavaaja on kumminkin kadoksissa ja löytyy vasta sitten kun on ostanut jo uuden?

Edellinen asukas vei kaikki verhonipsut. Nyt en voi täyttää biologista verhonripustusviettiäni, mutta ei se haittaa koska ripustuskelpoisista verhoistani Kokkolaan ovat päätyneet vain ne isoäidiltä perityt pitsiset. Vältän niitä siihen asti, kunnes saan luokseni viattomia helsinkiläiskavereita, joita voin sitten pelotella järjestämällä vanhanaikaiset kahvikutsut.

("Herra Ylioppilas ottaa lisää kahvia!")

Ostin vanhan posliinisen teeastiaston naurettavan halvalla. Koska tee on pahaa, juon siitä kahvia sitten kun pidän vanhanaikaisia kahvikutsuja. Kupit ovat niin naurettavan pieniä, ettei niitä tule normaalioloissa käytettyä. Ostin sen oikeastaan vain siitä riemusta, että se oli kohtuullisen nätin näköinen, astioita riittää kahdelletoista hengelle ja se maksoi vain viisitoista euroa. Itseasiassa alunperin sovin kymmenestä eurosta, mutta myyjä korotti hintaa ja senkin jälkeen yritti vielä syyllistää siitä, että maksoin alihintaa. Mitäs ei pyytänyt enempää. (Ja jos olisi pyytänyt niin olisi saanut etsiä toisen ostajan, koska minulla ei olisi ollut varaa.)

Suraavaksi on ostettava mäntysuopaa ja juuriharja. Lummetien lattialla lojuneet matot ovat niin kauhean näköisiä että joudun todennäköisesti pesemään ne useita kertoja ennen kuin niiden oikeat värit alkavat taas näkyä.

Opiskelutahti alkaa ensi viikolla tiivistyä. Luvassa on viiden päivän orkesteriperiodi, joka huipentuu torstain ja perjantain konsertteihin. Nuotteja alettiin jo jakaa etukäteisharjoittelua varten ja hyvä niin, koska muutamat stemmani näyttävät aika hurjilta. Niissä nuoteissa on merkkejä, joita en tunnista laisinkaan! Muutamat pariäänet ovat aivan varmasti fyysisesti mahdottomia. Saa nähdä mitä opettaja sanoo huomenna kun näytän niitä.