Vappu

Aquarius: (Jan. 20—Feb. 18) You'll watch as dozens die in a bus accident, but take heart: Everyone will know there was nothing you could have done without severely inconveniencing yourself. - Onion

Taas tuli nähtyä, että hyvällä psykiatrilla ei välttämättä ole hyviä alaisia. Tiistainen käynti oli aivan onneton. Psykiatrin muistiinpanot, Vantaan mielenterveystoimiston paperit ja kaikki muu mahdollinen materiaali olisi kyllä ollut saatavilla, mutta tämä armoitettu työläinen (psykologi, muistaakseni) ei ollut vaivautunut lukemaan mitään. On ihan ymmärrettävää, että mielenterveystyöntekijöillä on kiire, eikä välttämättä ole aikaa tutustua jokaiseen pikku yksityiskohtaan mutta vähän voisi edes yrittää. Nyt jouduin aloittamaan vuoden sisällä neljättä kertaa alusta ja selittämään psykologille kaiken sen, mikä lukee papereissa. Minun kannaltani käynti oli täydellinen hukkareissu. Yksi käytetty, yhdeksän jäljellä. Ensi viikolla muutan takaisin pääkaupunkiseudulle ja psykologi vaihtuu taas. Mikä helvetin ihme ettei tuloksia ala näkyä? Siirtyminen kaupungista toiseen katkaisee hoidon kuin seinään kolmeksi kuukaudeksi.

Vappu oli tällä kertaa koko lailla surkea. Mökkikylässä oli kolme opistolaista. Keskityin katsomaan Angelin kakkoskautta. Lauantai-iltana elämääni ilahduttivat naapurihuoneistoon majoittuneet miehenpuolet jotka metelöivät, kuuntelivat jääkiekkoselostusta, suomirokkia ja joivat pussikaljaa neljään asti aamuyöllä. Tympiinnyin, en ryhtynyt edes hakkaamaan seinää vaan päätin katsoa Angelia niin myöhään, että juhlakansa ehtii sammua. Kolmen aikaan yöllä suomirokki vaihtui kantriksi ja cd-soitin alkoi jumittaa. Kaaduin sänyyn lopulta puoli kuudelta. Angelin kakkoskaudesta on katsomatta enää neljä jaksoa, mutta ei huolta: voin siirtyä suoraan Twin Peaksiin.

Kun siirryin Keskukselle syömään, havaitsin kauhukseni että ruotsinkielinen mummo- & vaarilauma oli valloittanut koko rakennuksen. Huono puoli siinä, että käy koulua matkailunähtävyydessä: turistit tukkivat ravintolan ja ruokaa saa jonottaa puoli ikuisuutta. Keittiössä oltiin laiskoja, jälkiruokana tarjoiltiin hedelmänpaloja sokeriliemessä. Varmasti suoraan säilyketölkistä.

Asiasta toiseen: en enää ikinä valita käsityön hinnasta. Olen nysvännyt kannelta illat pitkät, mutta ilman nauhahiomakonetta en ikinä saisi sitä valmiiksi ajoissa. Nytkin on vähän siinä ja siinä. Kimmo ei varmasti haluaisi hyväksyä soitinta jossa on havaittavissa hiomajälkiä - vaikka ne mainitut jäljet kuinka olisivat alapuolella katseilta piilossa. Viimeistelyyn ei jää kauheasti aikaa. Oma moka, mitäs lintsasin tunneilta ennen joulua. Soitinrakennukseen oli varattu arviolta 54 tuntia. Jos haluaisi järkevää tuntipalkkaa, niin kanteleen hinta menisi samantien yli viidensadan euron.

Sibelius-Akatemian pääsykoekutsut tulivat viime viikonlopulla. Pelottaa. En varmasti pääse sinne. Ei niin mitään toivoa. Olen helvetin onnekas jos pääsen edes Joensuuhun. Vihaan pääsykokeita.

Lisäys

Emäopiston Isopomo on sitä mieltä, että meillä on oltava päättäjäiset. Vähät siitä, että meillä oli jo loppukonsertti. Ei väliä silläkään, että meillä on loppubileet keskiviikkona, opettajat eivät ole Kylällä perjantaina eikä kukaan oikeastaan halua peruskoulumaista todistustenjakoa. Sellainen on silti pidettävä, puheineen kaikkineen, koska herra Isopomo niin haluaa. Hän jopa ystävällisesti saneli meille päättäjäisten ohjelman. Protestiksi on suunniteltu pakkopäättäjäisten vetämistä niin ällöttävän kansallisromanttisiksi että heikommat pyörtyvät. Ohjelma aloitetaan laulamalla Chydeniuksen Kalliolle, kukkulalle ja lopetetaan kolmiääniseen Suvivirteen. Harmillista ettemme saa kansallispukuisia lipunkantajia.

Todistuksiin ei sentään tule numeroita - siihen Reksi veti rajan. Peruskouluasteikkoa kun ei voi soveltaa kurssilla jossa osa opiskelijoista on harjoitellut 20 vuotta ja osa kaksi kuukautta.

Odotan kauhulla Isopomon puhetta. Emäopiston itsenäisyyspäiväjuhla oli kuin aikahyppy kylmän sodan vaiheisiin. Miten siinä tilanteessa voi pysyä vakavana?