Pauanne

Opiston päätöskonsertti oli suorastaan yleisömenestys - paikalla oli enemmän yleisöä kuin esiintyjiä. Konsertinjälkeinen viikonloppu kului juodessa tequilaa ja katsoessa Angelia poikien mökissä. Musiikillisia todisteita koulun loppukonsertista saattaa ilmaantua nettiin jossain vaiheessa. Valitettavasti äänitysvälineistö petti kesken keikan, ja parempi puolisko jäi nauhoittamatta. Onneksi ei vituta yhtään.

Mitään muuta kauhean dramaattista ja/tai kiinnostavaa täällä ei ole tapahtunutkaan sitten viime päivityksen. Jos oikein yrittäisin, pystyisin varman tiristämään luetavaksenne mielenkiinnottomia juoruja, mutta en taida jaksaa. Sinänsä - pinnan alla kuohuu koko ajan. Voi olla että täällä nähdään vielä loppuräjähdys.

Eilisen kohokohta oli kävelylenkki Pauanteelle. Surullisenkuuluisa käsityötaidonnäyte mätänee kallion laella eikä kellään ole rahaa tehdä asialle mitään.

Pauanteen projekti sai alkunsa joskus 80-luvulla. Paikalle oli tarkoitus rakentaa käsityö-, kansantaide- ja kansanparannuskeskus. Taloja oli rakentamassa useampi käsityöläismestari: kaikki on tehty käsin. Kuulemani mukaan ongelmat syntyivät siitä, että new age- vaikutteinen tekijäryhmä vaikutti hartaiden pohjalaisten silmissä niin epämääräiseltä, että rahoitus kuivui kasaan. Konkurssiin joutunutta projektia ei Kylällä mielellään muistella - se synnytti aikoinaan paljon riitoja ja pahaa verta. Nyt Pauanne on rapistumassa: taloja ei ole tervattu vuosiin, taidokkaat hirsisalvokset lahoavat eikä omistajaa ilmeisesti laisinkaan kiinnosta pitää paikkaa edes alkeellisessa kunnossa.

...niin ja siitä omistajasta. Herra A. Junes, sama tyyppi joka ei uhkasakkojenkaan jälkeen ole suostunut kunnostamaan Linnunlaulussa omistamaansa huvilaa. Mies joka antaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ja äärettömän kauniiden rakennusten lahota korjauskelvottomiksi, koska ei halua päästää "poliittisesti sitoutuneita rakennusfirmoja" niiden kimppuun. Ei niin, että hän korjaisi niitä itsekään, mutta kukaan muukaan ei saa. Hieno ideologia, varmaan. Minä en vain tajua, että miksi helvetissä on sitten jätettävä korjaamatta kokonaan? Ehkä en vain ymmärrä kuinka talon sielulliset ominaisuudet paranevat kun katto vuotaa, seinät mätänevät ja maali rapisee seinistä.

Ei niin että herra Jules viitsisi siivotakaan - Linnunlaulun talo ei kuulemma näytä sisältä yhtään paremmalta kuin ulkoakaan. Törmäsin artikkeliin, jossa siivottomuutta pidettiin jotenkin taiteellisena, mutta itse olen oppinut arvostamaan sitä, että lattia näkyy ja että se on edes enimmäkseen ehjä.

Ehkä olen niuho. En varmaan ole kunnolla taiteellisesti suuntautunut ihminen, kun en osaa arvostaa siivottomuutta, romukasoja, kosteaa ilmaa, tippuvaa maalipintaa, homeisia rakenteita ja vanhaa romua. Omasta mielestään Junes voi olla vaikka kuinka oikeassa, mutta minä en ole erityisen vakuuttunut. En näe mitään sielua säilyttävää siinä, että kieltäytyy korjaamasta romahtamaisillaan olevaa parveketta tai varastoi taloon roskalavoilta kerättyä tavaraa - jonka joukossa tietysti saattaa olla arvokasta antiikkia, mutta joka todennäköisesti on juuri sitä mitä roskalavoille yleensä heitetäänkin. Ja vielä vähemmän liikenee ymmärtämystä sellaisille idiooteille jotka väittävät että edellämainitun kaltainen välinpitämättömyys, vastuuttomuus ja kertakaikkinen typeryys on jotenkin taiteellista, romanttista tai millään tavalla arvostettavaa.

Ja sama perkeleen imbesilli omistaa Pauanteen.

Nyt kun kerran pääsin vauhtiin, voisin kirjoittaa hiukan myös Siperiasta. Herttoniemessä sijaitseva, pystyynlahonnut huvila tunnetaan Sosiaalikeskus Siperiana - koska siellä oli alkuvaiheessa niin kylmä. Eikä lämmintä ole vieläkään, vaikka kaupunki suostuikin vuokraamaan talon valtaajille.

Minulla ei ole mitään talonvaltaajia vastaan. Asuntopula on todellisuutta, ja talonvaltaus on tiettävästi johtanut hyviin päätöksiin: Lapinlahden sairaalan alueella sijainnut kerrostalo päätettiin kunnostaa tukiasunnoiksi, Oranssi r.y. on saanut aikaan asuntoja ja nuorisotiloja - ja aina on Lepakko. Tai siis oli. Vika ei ole valtauksen periaatteessa, ei edes toteutuksessa. Vika on siinä, mitä tehdään - ja ennen kaikkea jätetään tekemättä - kun tila lopulta on valtaajien hallussa.

"Kokoamme tälle sivulle sitä asiantuntemusta, jota meille on karttunut. Tarjoamme myös ilmaisia konsultointipalveluita kaikille wannabe-valtaajille."

Näin mainostaa sivuillaan Tila Haltuun -porukka. Sivuille on koottu materiaalia joka kieliopillisista puutteistaan huolimatta on kuitenkin vielä kohtuullisen asiallista - sanoisin kyllä monessa kohtaa että ylettömän naiivia ja idealistista, mutta se on mielipiteestä kiinni. Hommaa on selkeästi ajateltu, sitä en kiellä.

"...joskus ulkoa päin hyväkuntoisen näköinen talo voi sisältä olla niin huonossa kunnossa, että sen remontoimiseen menisi kohtuuttomasti aikaa ja rahaa..."

Kuinka moni on käynyt Sosiaalikeskus Siperiassa? Minä olen. Ja jo ensi hetkestä lähtien aloin ymmärtää niitä kaupunginisiä jotka pitävät talonvaltaajia vandaaleina. Voin ymmärtää, että omat esteettiset arvoni poikkeavat Siperian valtaajien arvoista huomattavan paljon. Talonvaltaajanuorilla ei tietenkään ole rahaa tuhlattavaksi, joten sisustustyö tehdään talkoovoimin ja kalusteet kerätään kierrätyskeskuksesta, kotoa ja roskalavoilta. Eteisen seinille liimatut julisteet ja piirrokset voisin vielä ohittaa siinä missä ohitan ilmoitustaulunkin.

Osa sisäseinistä on maalattu spraymaaleilla mustiksi - tavalliset maalit ovat kalliita, sen myönnän. En vain ymmärrä olisiko ollut niin vaikeaa suojata johdot, valokatkaisijat, ikkunanpuitteet, patterit, lattialistat ja - no, hitto, samantien myös lattiat - ennen seinien maalaamista. Lopputulos näyttää karmealta. Siperian "remontointi" on varmasti niellyt tekijöiltään rahaa. Sääli, että kaikki se raha ja vaiva on mennyt täysin hukkaan. Seiniä ei ole tasoitettu ennen maalaamista. Materiaalit rapisevat irti nurkista. Muovilattia kupruilee - talon rakenteet ovat todennäköisesti umpihomeessa. Sisäpintojen pikamaalaus korostaa entisestään paikan surkeaa kuntoa.

Nuorilta valtaajilta ei tietenkään voi odottaa ammattimaista remontointia, mutta vähän älyä voisi osoittaa. Tietoa löytyy kirjoista, lehdistä ja netistä. Aivan turha yrittää väittää, että ohjeita ei olisi saatavilla. Hakusana "remontti" saa googlessa esiin noin 308 000 sivustoa. Minuutissa sain hakusanoja tarkentamalla yksityiskohtaiset ohjeet talon sisä- ja ulkopintojen maalaamiseen, kosteiden tilojen käsittelyyn, listan työvaiheista ja tarvittavista välineistä. Eikö kenelläkään valtaajalla tosiaankaan käynyt mielessä vilkaista?

Yläkerran huoneissa ovat varsinaiset asuintilat. Nurkat ovat täynnä sekalaista romua. Ovien peittoina riippuu kosteita, homeenhajuisia räsymattoja. (Eikö niitä voisi edes pestä?) Keittiön kaapistoissa ei ole ovia ja tiskipöytä on täynnä tavaraa. Pöytätasot ovat roskien peitossa. Vierailijaa pyydetään ottamaan kengät pois kun tulee yläkertaan, mutta ei kauheasti tee mieli kuljeskella sukkasillaan lattialla joka näyttää siltä, ettei sitä ole lakaistu viikkokausiin.

Eikö aktivisteja kiinnosta se hiiri- & myyrälauma joka mellastaa talon rakenteissa ja syö lattialle sijoitettuja kuivatarvikkeita? Eikö äiti kotona ole opettanut ruoanlaittoon liittyvää perushygieniaa? Roskien lajittelu on hieno juttu, mutta eikö ennemmin kannattaisi keskittyä aluksi siihen, että roskikset eivät loju lattialla avonaisina?

Siperia voisi olla viihtyisä paikka. Isolla rahalla sen saattaisi jopa pystyä kunnostamaan asumakelpoiseksi. Homevauriot voi korjata, seinät maalata uudelleen ja hiiret myrkyttää. En vain kykene uskomaan, että siihen hommaan kykenisi joukko idealistisia nuoria jotka eivät saa aikaiseksi edes lakaista latiaa silloin tällöin.