yllätyskeikka

Heräsin ja tajusin etten saanut silmiä auki. Alkava silmätulehdus oli päättänyt kasvaa isoksi. Nousin istumaan, löin pääni matalaan kattoon, palasin makuuasentoon ja päätin jatkaa nukkumista. Anni soitti puoli tuntia myöhemmin ja käski raahata itseni ylös sängystä. Tällä kertaa pääsin jo istualleni kun tajusin etä pyörryttää kumman paljon. Taisi olla kuumetta. Lähetin viestin että jään sängynpohjalle sairastamaan, mutta Anni soitti heti uudestaan ja sanoi että meille tuli yllätyskeikka. Aikaa kaksi tuntia.

Pakko oli nousta sängystä ja horjua Keskukselle. Bussilastillinen vanhuksia sai kuulla laatumusiikkia: biisit menivät paremmin kuin koskaan. Folklandian katastrofin jälkeen oli hyvä onnistua vaikka yleisö olikin pieni.

Keikan jälkeen palasimme luokkan suorittamaan palautekeskustelua syksystä. Kuten arvata saattaa, kukaan ei uskaltanut sanoa mitä todella ajatteli. Mitäänsanomaton tunti, kaiken kaikkiaan.

Nyt on mennyt tuntikausia yhden hahmon kirjoittamiseen. Pakko on paras muusa, mutta ei se laatua takaa.