Tuesday, January 13

pitkä loma

Tämän vehkeen voisi tunkea juuri sinne.Olen laiminlyönyt tätä päiväkirjaa kohta kuukauden ja sain siitä hyvästä kunnon läksytyksen useammalta ihmiseltä. Ei kai elämä Kylällä ihan näin kiinnostavaa ole?

Joululoma oli ihana rentoutus. Vietin aikaa vanhempien kämpällä ja söin itseni palloksi. Välipäivinä majoituin Sopulilaakson olohuoneeseen ja tuijotin yhtä mittaa läpi koko Firefly -sarjan ja Buffyn seiskakauden. Olisi pitänyt kirjoittaa hahmoja, mutta enpäs kirjoittanutkaan. Pakko on paras muusa - nyt niitä hahmoja on tehtävä yötä päivää kun lomalla laiskotteli. Oma syy.

Lomailu loppui kuudes päivä kun piti suunnata takaisin pohjoiseen. Ylipitkä ajomatka ei varsinaisesti piristänyt. Seuraavana aamuna koulussa Reksi kertoi että kurssilta lähtee kaksi oppilasta: sekä Kuopus että Viulisti lopettavat. Kuopuksella on ollut ongelmia koko syksyn eikä hänen lähtönsä ole mikään yllätys, mutta Viulistin päätös hämmensi. Viulisti kertoi, että perheeltä loppuivat rahat kesken. Molemmat olivat silti lähdössä Folklandialle.

Folklandia on vuodesta 1996 järjestetty risteily jolle kerääntyy muutama tuhat kansanmuusikkoa. Tapahtumaa järjestävät yhdistykset vuokraavat koko laivan ja myyvät lippuja eteenpäin jäsenilleen. Folklandia on joka vuosi loppuunmyyty vaikka liput maksavatkin törkyisen paljon.

Meillä oli laivalla kolme esiintymistä, mutta suunnitelmia oli pakko muuttaa aivan viime hetkessä. Anni sai juuri ennen risteilyä kauhean kurkkuruton joka teki laulamisesta koko lailla hankalaa. Rankka lääkitseminenkään ei pelastanut tilannetta. Olin koko perjantain aivan järkyttävän pahalla tuulella - unen puute, pms, närvä tai kaikki yhdessä - enkä suhtautunut äkillisiin ohjelmanmuutoksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Suurimman osan iltaa istuin vittuuntuneena, selvinpäin ja yksin lukemassa kirjaa ikkunan vieressä kun kaikkialla ympärillä oli humalaisia, iloisia ja äänekkäitä kansanmuusikoita soittamassa pelimannimusiikkia.

Ihme etten käynyt kenenkään kimppuun.

Ensimmäinen esiintyminen oli pienimuotoisessa lehdistötilaisuudessa. Se meni muuten kelvollisesti, mutta Annilta sortui ääni aivan Pyhän Yrjänän balladin alkupäässä. Sen takia kyseinen biisi oli sitten jätettävä pois seuraavan keikan ohjelmasta. Illan toinen esiintyminen oli laivan täpötäydessä yökerhossa. Äänentoisto oli surkea, mutta yleisö ei tuntunut sellaisesta pikkuseikasta välittävän.

Puolenyön jälkeen olin kumonnut muutaman portterin ja etsiydyin Sivarin & Antin seuraan laulamaan irkkubiisejä kaljapalkalla. Humalatilan kohotessa mielialakin parani, mutta päädyin silti sängynpohjalle jo puoli kolmelta kun muut jäivät jatkamaan juhlimista. Yöllä kulutin aikaa rattoisasti pää peiton alla toivoen, että olisi korvatulpat. Paperiseinäinen porauslautta oli nimensä veroinen.

Lauantain ravintolakeikkaa voisi kuvailla vaikkapa katastrofiksi. Annin ääni ei ollut parantunut tupakansavuisella laivalla joten sain kaksi uutta stemmaa lauletavaksi tuntia ennen keikkaa. Sain kauhean hermostumiskohtauksen ja kämmin jopa sen Kaksi Korppia -balladin jonka osaan sentään ulkoa unissanikin. Insinööri jäi juttelemaan lehdistölle ja myöhästyi yhdestä biisistä. Kuopus alkoi soittaa syntetisaattorilla vääriä sointuja kesken kappaleen.

Reksi kyllä väittää, että lopputulos kuulosti ihan hyvältä, mutta taitaa vaan yrittää lohduttaa.

Raahauduin masentuneena ylimmälle kannelle odottamaan (syystä) hylättyjen soitinten konserttia. Törmäsin Paulaan joka oli Hyperborean kanssa odottelemassa soundcheckvuoroaan. Kulutin mukavasti aikaa tilittäen epäonnistumista ja odotellen keikkaa.

Jos Folklandia oli muuten pettymys, niin pelkästään tämän yhden konsertin takia kannatti raahautua laivalle. Jouhikko-orkesteri tuotti huumoria kun yhdestä jouhikosta lennähti talla kolme kertaa saman kappaleen aikana. Venäläinen muusikko teki shamanistista kamaa kurkkulaulajaporukan kanssa. Kaiki esiintyjät eivät tietenkään jääneet yhtä hyvin mieleen - kanteleenplimputtaja oli aika pitkäpiimäinen enkä jaksanut keskittyä munniharppu-jouhikkoyhdistelmäänkään kauhean hyvin. Keikka oli kuitenkin senverran pitkä, että oli pakko lähteä kesken pois jotta ehtisin saunaan.

Oma pukuhuone, oma suihku ja löylyhuone, oma poreallas. Laivallakin voi olla mukavia hetkiä - erityisesti silloin kun kaikki muut matkustajat ovat ostamassa viimehetken viinoja taxfreekaupasta.

Bussimatka takaisin Kylälle sujui jo paljon paremmin. Useampi oppilas oli jäänyt Turkuun joten penkeillä oli tilaa leveillä. Valtaosa Keskuksen porukasta oli vielä kunnon tuiskeessa ja meille syntyi kunnon takapenkkijamit. Itseasiassa se bussimatka taisi olla miellyttävämpi kuin risteily.

Neiti T. -extra



(yleisön pyynnöstä)

Neiti T. onnistui pahentamaan perjantaista närvääni ärsyttävällä temppuilullaan kun bussia pakattiin lähtövalmiiksi. Kaikki muut pistivät kallisarvoiset soittimensa kuuliaisesti tilausbussin tavaratilaan, mutta Neiti T. otti Keskuksen djemben viereensä penkille, koska se saattaa vaikka mennä halki siellä muiden soitinten joukossa. Musiikkilukiolaisten viulutkin vietiin tilanpuutteen vuoksi tavaratilaan, mutta djembe piti pitää ylhäällä viemässä yksi istumapaikka.

Sain kauhean ärsytyskohtauksen henkeen "jos minä en saa pitää selloa turvassa penkillä niin ei kyllä tuokaan saa pitää djembeä" ja aloin - hitusen lapsellisesti - vaatia rummun siirtämistä muiden soitinten joukkoon. Neiti T. tietysti kieltäytyi. En jaksanut inttää vaikka Neidin teeskennelty huoli paksurunkoisen rummun särkymisestä tuntuikin naurettavalta (nimenomaan teeskentelyä: kuulin Neiti T:n aiemmin riemuitsevan Laulajalle, että djemben avulla hän saa itselleen kaksi paikkaa bussista). Tungin vain korvatulpat paikoilleen ja yritin unohtaa, että maailma on olemassa.

Anni ei luovuttanut yhtä helposti. Hän jatkoi niin kauan, että Neiti T. lopulta alistui ja ilmoitti että joku muu voi sitten kuskata sen rummun alas. Kukaan ei liikkunut. Entistä ärsyyntyneempänä nappasin sen typerän nahkapäällysteisen puupalikan mukaani ja ronttasin sen tavaratilaan Diivan huutaessa perrään, että minä olen nyt sitten vastuussa siitä ettei rumpu ota ja halkea.

Lauantain ilo oli kuulla Laulajalta että herkkä sopraanomme oli loukkaantunut verisesti kun häntä ei oltu pyydetty laulamaan Annin stemmoja. On se kuulemma niin väärin kun Lin aina saa kaikki tälläiset jutut eikä Neiti T:tä koskaan oteta mukaan. Melkein jo tirahtaa säälinkyynel.