soittajaiset

Opiston eiliset soittajaiset eivät olleet mikään varsinainen yleisömenestys - esiintyjiä taisi olla enemmän kuin kuuntelijoita. (Anni sanoo, että kyllä kuulijoita oli enemmän, mutta ei se ero silti mikään iso ollut.) Tilaisuus pidettiin Keskuksen aulassa jotta paikan ravintola hyötyisi yleisön janosta. Enpä usko että ravintola teki voittoa illan aikana - ainokaisen työntekijän palkka oli varmasti enemmän kuin myynnistä saadut rahat yhteensä.

Olen minä huonommissakin konserteissa ollut. Ottaen huomioon että puolet soittajista oli jäykkänä kauhusta niin tulos oli yllättävän hyvä.

Ja koska olen ilkeä ja pikkumainen persoona, sain suurta nautintoa Neiti T:n piinaamisesta. Vain muutamaa tuntia ennen soittajaisia sain päähäni että voisin suorittaa laulamista. Toisin kuin pk-seudun larppaaja- ja histelpiireissä, täällä ihmiset eivät ole kuulleet Kahta Korppia niin monta kertaa että se tulee korvista ulos. Anni lauleli tuekseni kaikenlaista kuviota - kuulosti paremmalta eikä minun tarvinnut mennä yksin esiintymään. Neiti T:n nyrpeä ilme vihjasi siihen suuntaan että tyttöparka pissii sitruunamehua ainakin viikon.

Eikä edes käy sääliksi. Hah.

Huomenna siirrymme Pikkukylään Emäopiston itsepäisyyspäivän juhlallisuuksia varten. Illalla on oikein tanssitkin. Lähimmästä kaupungista tulee ihkaoikea tanssiorkesteri soittamaan. Odotan kauhulla. Humppaa? Tanhua? Vanhojentansseja? Siistit vaatteet pitää olla, koska kyseessä on tanssiaiset.

Sormiin sattuu ja väsyttää. Kannelta ei voi soittaa kovinkaan montaa tuntia päivässä, lähtee nahka sormenpäistä. Tuskallista on se. Menen tästä Mökkikylään parantelemaan rikkiraastettuja jäseniäni: raportti Pikkukylästä odotettavissa loppuviikosta.