Tuesday, December 9

laiskottelua

Tässä on bodhran. Katso sanakirjasta jos et vieläkään ymmärrä mikä se on.On ollut nautinnollisen hiljainen viikonloppu. Viime viikon lopulla hermot olivat jo huomattavan kireällä, mutta nyt alkaa taas löystyä siedettävälle tasolle. Olen käynyt kirjastossa useammin kuin ruokakaupassa - virhe, joka kostautui sunnuntaina kun jääkaappi uhkasi tyhjentyä. Onneksi oli tonnikalapurkki hätävararavinnoksi. Reksi on poissa, joten oppitunteja on hyvin vähän. Tänään en viitsinyt raahata luitani Keskukselle laisinkaan. Huomenna on mentävä, kun on yhtyetunti.

Eilisen tiivis kurkkulauluharjoitus takasi sen, että huomisella laulutunnilla en kykene kuin kähisemään. Onneksi ei ole enempää esiintymisiä ennen tammikuuta: voin kuluttaa joululomani kiduttamalla valeäänihuulia ja naapureita. Pelargirin ympyrän hahmot pitäisi saada valmiiksi, Reksin joululahja samoin.



Päätimme jo viikkoja sitten tehdä Reksille muinaispuvun. Kiire tässä vain tulee, joululomaan on enää viikko. Minulla on tehtävän kuusi metriä lautanauhaa (tai oli alunperin, mutta kyllä sitä on vielä monta metriä kesken), alusmekko ja huivi pitää värjätä, tehdä vyö, ommella esiliinaan pronssispiraalit... Onneksi on näin vähän oppitunteja. Muuten emme ikinä ehtisi ajoissa.

On taas tyhjänpäiväistä löpinää kerrakseen. Vaan minkäs sille mahdan, että täällä ei ole tapahtunut suuria viikonlopun aikana. Itsepäisyyspäiväkin meni siirtäessä huonekaluja mökistä toiseen. Haimme kirjoituspöydän ja pari laatikostoa, jotta Jennie saa tavaransa survottua edes johonkin. Melkein koko soitinvarastokin on ripustettu seinälle, pois jaloista. Tässä tuntee kohta itsensä varsinaiseksi kodin talousihmeeksi. Ikuinen riemumme lähde, väärinymmärretty taiteilijasielummekin on sairaana ja poissa koko viikon. Mistäs sitä draamaa nyt repäistään?