Tuesday, November 25

A. protestoi eilistä

A. esitti protestinsa eilisen merkinnän johdosta. Se vaikutti hänestä liikaa siltä, että A. ja Ene suunnittelevat perhettä, rivarinpalaa, autoa, koiraa ja kahta lasta. Todettakoon nyt julkisesti, että ainakaan A. ei näe tulevaisuudessaan rivitaloa lähiössä.

Mutta sanoi hän mitä tahansa, pidän silti kiinni siitä mitä kirjoitin eilen. Vaikka avioliitto ja kaksi lasta olisi A:n mielestä kuinka epätodennäköinen tulevaisuudennäkymä tahansa, se saattaa silti toteutua. Ja jos se toteutuu, voin vallan helposti nähdä kuinka se muuttuu perhehelvetiksi muutamassa vuodessa.

Minä, optimisti.

Maalla asumisen huonot puolet alkavat paljastua: pienempien teiden aurauksesta ei ole puhettakaan. Mökkikylässä on lunta melkein polveen asti. Eilen illemmalla joku ahkera ihminen oli käynyt luomassa lumet muutamalta kulkureitiltä mutta ei kulkeminen silti kauhean kevyttä ollut. Yritin käydä Alkossa ostamassa pullon hehkuviiniä mutta pitihän se arvata - pitkäripainen oli mennyt kiinni jo kuudelta. On helvetillisen raivostuttavaa joutua säästämään rahaa ja olemaan kunnollinen ihminen vain koska kauppa on mennyt jo kiinni. Lankeemuksesta kieltäytymisen tuottama kaikkinainen moraalinen ylemmyydentunto jää kokematta kun pidättäytyminen ei ole aitoa vaan olosuhteiden pakottamaa.

Aiemman kirjoitukseni valossa joku saattaa miettiä, kuinka voin saman päivän aikana ensin manata alkoholistit syvimpään helvettiin ja heti perään marssia itse Alkoon. Minä en näe tässä mitään kummallista. Jos jotakuta kauheasti kiinnostaa niin voin kyllä alkaa selittää kohtuu- ja ongelmakäyttäjän eroja.

Myöhemmin



Meillä oli juuri harvinaisen hyvä yhtyeharjoitus. Saimme muutaman kappaleen lähemmäs sitä kuntoa että ne kehtaa esittää - ja jo oli aikakin. Maanantaina on Opiston soittajaiset Keskuksen ala-aulassa ja mainoksia on levitelty julkisille paikoille. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että paikalle osuu oikeaa yleisöä.

Päivän muihin huvituksiin kuului kolmen tunnin oppitunti studiotekniikasta. Koska nyt ollaan kansanopistossa, asiat opetellaan käytännönläheisesti: valitsimme mahdollisimman helpon kappaleen ja nauhoitimme sen. En itse ehtinyt kuulla tulosta, mutta vierailulla käynyt Isopomo kuulemma ihastui rävellykseemme ja pyysi, että esittäisimme sen ensi viikolla Emäopiston itsenäisyysjuhlassa. Joo-o, kunhan Anni oppii soitamaan tinapilliä samalla kun laulaa, Sampo oppii soittamaan hanuria ja kitaraa yhtä aikaa ja Laulaja & minä opimme laskemaan lähdöt oikein. Aikaa on viikko, joten eikun töihin.

(Ai niin: ihmelapsemme Neiti T. on tulossa takaisin tänä iltana. Olisi vaan pysynyt kotonaan. Nyt se helvetin draama alkaa uudestaan.)