koirakuume

Olen viime aikoina alkanut roikkua erilaisilla koiria välittävillä palstoilla ja lueskellut yhdistysten materiaaleja. Tänään sain sitten yhteydenoton eräältä kasvattajalta joka etsii kotia vuoden vanhalle belgianpaimenkoiralle. Alkuinnostus oli kuin lapsella lelukaupassa, mutta realiteetit syrjäyttivät innon vauhdilla.

Houkutus on suuri, mutta eivät ongelmatkaan ihan pieniä ole. Ensinnäkin on Mökkikylän talojen pieni koko: vietän useita tunteja päivässä koululla eikä sen kokoisen eläimen sulkeminen pieneen mökkiin tunneiksi kerrallaan kertakaikkiaan toimi. Tämänhetkisistä kämppiksistä toinen on eläinallerginen - ja meillä on jo kissa.

Sitten on vielä se yksityiskohta, että en laisinkaan tiedä missä olen ensi syksynä. Kuten Annikin jo huomautti: mitä jos joudun muuttamaan pieneen soluhuoneeseen jonkun kaupungin keskustaan? Voiko niin isoa koiraa pitää sellaisissa olosuhteissa?

Yritän tässä vain takoa itselleni päähän että en ota sitä eläintä. Asumisongelma on liian paha. Jos toistan noita lauseita tarpeeksi kauan, alan ehkä kohta uskoa itseäni (ja Annia). Puhukaa minulle järkeä ja äkkiä.