kuki jo!

ihmissyöjäkoira

Siinä minä makailin, viltillä, kirsikkapuun alla. Koiran hihna oli kiinnitetty samaisen puun ympärille, ja kun se välillä kyllästyi riehumiseen se tuli makailemaan viltin reunalle kunnes jatkoi taas poukkoilemista.

Torkahdin jo melkein kun äkkiä (ilmeisesti hihnan kamppaama) Rohjo rysähti päin naamaa. Sillä eläimellä on paksu kallo, ja se osui suoraan nenänvarteen. Silmät vuosivat vettä ja naama verta. Lähempi tarkastelu osoitti että tollon koiran kulmahammas oli repäissyt nenänvarteen kunnon palkeenkielen, joka vuosi reilusti verta. Piti soittaa ensiapuun ja kysyä pitääkö sitä paikata tikeillä tai muulla, vai laitanko pelkän laastarin. Näytillehän ne käskivät.

Tikkejä en saanut, enkä edes liimaa. Puhdistivat haavan, tarkistivat rokotteet ja käskivät ottaa buranaa. Nenänvarsi on turvonnut, ja huomenna naamassani lienee peruna. Koira selvisi kolarista vammoitta - mikäpä umpiluista kalloa rikkoisi.



Yllä vielä vähemmän mairitteleva kuva allekirjoittaneesta naama laastaroituna. Nyt on hyvä kulkea kadulla, ja arvailla mitä vastaantulijat miettivät.

"Mikä tuokin on, tuollainen nuori ja noin laastaroitu... juovuspäissään se on kaatunut, tai ollut tappelussa. Mutta ei, voi ei, ehkä se onkin perheväkivallan uhri, naisparka, ja nyt minä heti syyllistin että oma vika kun on lyöty! Voi että, olen minäkin paha ihminen..."

Koiraraportti, osa 1

Ensimmäisen päivän aikana huomattua:

Rohjo ymmärtää ettei sisälle pidä pissata ja haukkuu ulos halutessaan. Nyt kun vielä palikka ihminen ymmärtäisi koiran ilmoituksen aiheesta ajoissa niin lattianpesulta voisi välttyä lähes kokonaan. Sisäsiisteys tuskin vaatii paljoakaan työtä - täytyy vain muistaa näin alkuvaiheessa käydä ulkona puolentoista tunnin välein. Miksi totutella sanomalehtiin, jos voi opettaa suoraan ulos?

Morwen kiskoo koiraa päin näköä jos se tulee alle puolen metrin päähän. Kiira juoksee karkuun. Siiliin ei ole vielä tullut lähikontaktia.



Ja paras nukkumapaikka on tietysti talon ainoiden suojaamattomien sähköjohtojen luona, lipaston kirjoitustason alla.

palikkaleikki

Kirjahyllyn siirtäminen huoneesta toiseen on ihan mahtavan hauskaa puuhaa. Erityisesti kun mainittu huonekalu on kolme metriä leveä, kaksi metriä ynnä 20 senttiä korkea ja huonokuntoisuuttaan vaappuu kuin korttitalo.

Ja jotta operaatio olisi mahdollisimman nautinnollinen, mikä onkaan oviaukon korkeus?

206 cm.

Onni on lierihattu

Maaliskuussa ostin Jiriltä huopahatun. Se oli hieno. Kesäkuussa sain aikaiseksi laittaa siihen muutaman nauhan, jolloin siitä tuli vähän hienompi. Lierin ulkoreunaan pitäisi vielä jaksaa ommella vinonauhaa, niin sekin siistiytyisi.

Mutta nyt paras päähineeni on jo lähes täydellinen, sillä ebayn kautta hankkimani ensimmäisen maailmansodan aikaiset moottoripyöräilijän lasit saapuivat tänään postissa:



Nyt saisi ilma vähän viiletä; helteellä ei kestä laittaa päähänsä mustaa huopahattua, ei vaikka tyyli kuinka menisi ennen tarkoitusta.

Terassi-ilo

Siirsin kaikki jukat, kumipuun sekä pullojukan terassille nauttimaan kesäilmasta. Yhtä hoitokasvia ja kumipuuta siirtelen vielä yöajaksi sisälle etteivät ne palellu, mutta muut saavat nyt viettää ulkoilmaelämää syksyn kylmiin öihin asti.



Sain myös tehtyä sen siivousurakan jota Ringa on ehdotellut jo viime syksystä lähtien: tyhjensin terassin toisen päädyn, harjasin puulaatat, nostin ne sivuun, harjasin lattian, laitoin laatat takaisin. Kaadoin päälle pari ämpärillistä vettä (puutarhaletkua kun ei ole,) ja harjailin laattoja vähän puhtaammiksi. Pyyhin kalusteet jo toisen kerran tänä kesänä: terassin katosta irtoaa huolestuttavan paljon rappauspölyä erityisesti sateen aikaan. Katto - siis yläkerran parvekkeen betonilattia - on näköjään märkä ja päästää vettä läpi kiihtyvää tahtia. Ei ihme että vuokranantajat suunnittelevat parvekkeen kattamista melkoisella kiireellä.

Iltapäivällä saatan yrittää räpsiä kuvia terassin siivotusta päädystä. Nyt aurinko paistaa sieltä päin ja yritys olisi tuomittu epäonnistumaan surkeasti. Menen mieluummin sinne istumaan ja juon viimeisen pussillisen chiliteetä.