Miten olla radikaali olematta liian radikaali?

Eivät nämä nykyajan nuoret anarkaistat osaa mitään - eivätkä ainakaan tehdä vallankumousta. Luulisi niiden jo ymmärtävän ettei enemmistö taivu yhteiskunnallisen mullistuksen puolelle kiviä heittelemällä.

Uutisissa Rostockin riehumisesta syytetään erityisesti autonomeja. Ainakin wikipedian mukaan nykyiset autonomipiirit ovat kovasti kutistuneet, ja meuhkaavat lähinnä feminismin, antifasismin, ympäristönsuojelun ja pakolaisten puolesta.

Eivätkö ne tolvanat tajua kuinka paljon vahinkoa aiheuttavat?

Kyllä saksalaisen lähiön ikkunat saadaan korjattua ja rikottu omaisuus laitettua vakuutuksen piikkiin, mutta keskiluokan asenteet ja mielialat kääntyvät väistämättä vastustamaan niitä pieniä terroristeja, kivienheittäjiä ja virkavaltaa vastustavia vandaaleja.

Lukekaa, nulikat, vallankumouskirjallisuutta vähän tarkemmin. Tai ostakaa vaikka Kai Murroksen poliittinen ohjekirja Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa.

Ääriradikaalit liikkeet pyrkivät ottamaan ihmisten arkipäiväisen elämän haltuunsa, mutta samalla halveksivat ihmisten sovinnaista maailmankuvaa ja tarpeita. Ääriradikaalit liikkeet eivät kuuntele kansaa ja asettavat teorian käytännön edelle. -- Ääriradikaalien liikkeiden tuhon siemen piilee niiden halussa järkyttää pyhistä pyhintä: ihmisten arkipäiväistä elämää. --

Keskiluokka on vallankumouksen tärkein työkalu, mutta keskiluokka on myös vallankumouksen pahin este. -- Vallankumous toteutetaan keskiluokan ehdoilla.

Huomaa kyllä, että anarkaistojen lukulistalta puuttuu oleellinen teos!

Kuinka enemmistö koskaan asettuisi sellaisten ihmisten puolelle jotka mielenosoituksessa heittelivät tuota naapurin Mikkoa kivillä, poikaparka, vasta päässyt poliisikoulusta - ja entäs Kari, se ryhtyi palomieheksi ja sitten ne vandaalit löivät sille kuhmun päähän... ja kuulitko, että isoisän auto poltettiin?

Ja tällä tavalla ne muka vastustavat globalisaatiota.