Joskus käy mäihä.

Johan tässä kämpässä ehti melkein vuoden asua. On jo aika muuttaa pois!

Eihän siinä ole mitään järkeä, että Ringan kanssa maksamme kahdesta naapurikaksiosta yhteensä 750€ kuukaudessa. Kannattaa mieluummin maksaa vähemmän rahaa yhdestä kolmiosta. Langaton nettikin toimii paremmin kun välissä ei ole ihan niin paljon talon kantavia rakenteita.

Ja tapahtui niinä päivinä, että opiskelijat etsivät kämppää Kokkolasta. Ensimmäisessä talossa piti olla tilaa, mutta viime hetkellä asunto menikin myyntiin, ja opiskelijat jäivät nuolemaan näppejään.

Toisessa talossa oli niin kovin lupaavaa; lähellä koulua, remontointilupa, maksetut maalit. Vaan koska ei ollut rahaa ottaa asuntoa heti kuun puolestavälistä - opiskelijaparoilla kun oli laillisia velvoitteita ns. irtisanomisajan puitteissa - päätti omistaja hylätä lupaavat vuokralaiset kahden vaivaisen viikon vuoksi.

Vanhan kotitalon omistaja tarjosi jo tehdashalliin rakennettuja kolmioitakin, mutta etäisyys koululle oli ihan liian paha. (Vaikka tehdashallissa asuminen voisi kyllä olla aika jännää.)

Kuun viimeisenä päivänä, laillisen irtisanomishetken viime tunteina, ilmestyi paikalliselle nettifoorumille ilmoitus funkkistalosta. 112 m2, kolmio, korkeat huoneet, jugendtakka puolipyöreässä erkkeriolohuoneessa, syvät ikkunalaudat, terassi, puutarha, omena- ja kirsikkapuita, kylpyamme, suunnitelmissa saunaosasto kellariin.

Sunnuntaina allekirjoitetaan vuokrasopimus.

Kolmikymmenluvun repsottavat muovimatot joko peitetään laminaattilattialla - tai jos saamme omistajan puhuttua ympäri - revitään irti. Olisi hienoa huoltaa käyttökuntoon alkuperäinen lankkulattia.

Olohuoneen valkoiset seinät on - miten sen nyt ilmaisisi? - kuviorapattu. Alkuperäinen ruosteenruskea/kulta -seinäväri on poistettu, mutta oi, jos sen voisikin palauttaa. Makuuhuoneet voi ehkä maalata. Helsingistä tuodaan vanha suuri piano, lähes satavuotias amerikanarkku ja kirjoituslipasto. Lattialle levitetään ne vasta ostetut tummanruskeat bambumatot.

Ensi talvena kissat voivat makailla takan eteen levitetyllä lampaantaljalla.

Ja se takka - no, olo oli kuin kotiin palatessa. Samanlainen kuin rakkaimmassa niistä kämpistä joissa perheen kanssa ehti asua.