Nyhväysauvo

Viikonloppu ei mennyt hukkaan. Vaikka mieli teki mennä kauppaan ostamaan lisää lankoja, väänsin sitkeästi lautanauhan loppuun - ja tein siinä samalla ensimmäisen säärystimenkin valmiiksi.

Lautanauhaa vääntäessäni löysin äänikirjojen korvaamattoman arvon. Netistä löytyy shoutcasteja jotka toitottavat Harry Pottereita jatkuvalla syötöllä; se kelpasi aluksi. Niihin kyllästyttyäni ryhdyin etsimään lisää - ja nyt olen ladannut koneen tukkoiseen muistiin yhtä lailla Montgomeryn Vihervaaran Annaa kuin Burroughsin Mars -sarjaakin. Helppoja kirjoja aivottoman työskentelyn iloksi.

(Ja on sitäpaitsi ihan törkyisen hauskaa kuunnella ensin pari lukua naisen lukemaa Annaa ja sen jälkeen, aivan yht'äkkiä, säpsähtää kun seuraavasta luvusta jatkaa möreähkö miesääni. Kontrasti äänen luomien mielikuvien ja tekstin sisällön välillä oli hulvaton.)

Valitettavasti Sonera ryhtyi korjaustoimiin kesken Marsin prinsessan latauksen, joten joudun odottelemaan pari päivää ennen kuin saan loput luvut netistä. Sonera nimittäin onnistuneesti korjasi ehjää nettiämme niin että se meni taas rikki.

Verkkoyhteyttä odotellessani ryhdyn rakentelemaan rukousnauhaa, suunnittelen paremman lautanauhan ja ehkä aloitan toista säärystintäkin. Onneksi Annaa on jäljellä vielä viisitoista lukua, ja Marsin prinsessastakin ehdin saada ensimmäiset kaksikymmentä. Niiden pitäisi riittää hetkeksi.