jatko-osa

On se sitten vaan nautinnollista saada käsiinsä kirjasarjan uusin osa - tuhatsivuinen järkäle jota on jo odotellut. Silmät ristissä sitä sitten lukee, juo kahvia sängyssä ja lopulta nukahtaa eepos tyynyn alla.

Lapsena otin taskulampun peiton alle ja luin salaa, kun nukkumaanmenoaika oli ohitettu ja äiti uhkasi ottaa keskeneräisen kirjan pois. Pikkusisko saattoi kannella jos kuuli sivujen kääntämisen äänen, joten lukeminen oli pirullisen vaikeaa. Koulussa yritin joskus lukea pulpetin alla, ja muistan jääneeni kiinni useammankin kerran. Ala-asteella opettaja tapasi ottaa kirjan pois, yläasteella ne vain yleensä katsoivat pahasti. Lukiossa kukaan ei enää välittänyt.

Onneksi ei enää tarvitse lukea salaa. Tuen silmät tulitikuilla auki ja juon litran kahvia jos huvittaa, eikä tule äitiä tai opettajaa viemään kirjaa pois. Ei kukaan kantele että taas se on kirjan kimpussa, vaikka juuri kiellettiin.

Hah!

(edit: poistin pari toistoa. On se kumma kun ihastuu johonkin sanaan, käyttää sitä helposti kolmessa lauseessa peräkkäin.)