avain!

Perjantai 28.10. klo 18.00: saan viimeisen muuttokuorman ulos siivotusta kämpästä. Yritän toimittaa avaimen, mutta se ei onnistu - vuokravälitysfirma on jo kiinni eikä toimistolla ole postiluukkua.

Lauantai 29.10. klo 9.17: siirryn Helsinkiin junalla, tajuamatta väsyneessä tilassani että vanhan kämpän avaimet ovat yhä kiinni avainnipussa.

Maanantai 31.10. yritän toimittaa avaimet vuokravälitysfirman Helsingin konttoriin, mutta saan kuulla että on parempi lähettää ne postissa jollekulle kokkolalaiselle, joka voi viedä ne paikalliseen toimistoon. Pistän avaimet pikakirjeenä menemään.

Tiistai 1.11. klo 8.35: kesken painajaisen minulle soitetaan ja kerrotaan tyystin yhdentekeviä ja epäkiinnostavia asioita. Hermostun.

klo 11.05: vuokravälitysfirman edustaja soittaa ja kertoo, että sopimuksen liitteessä on pienellä präntillä määritetty avainten palautuksen määräajaksi klo 12.00. Alan panikoida.

klo 11.45: alan soitella ympäri Postin organisaatiota saadakseni selville missä hemmetissä jakaja kuppaa, ja miksi pikakirjeen toimitus kestää niin perhanan kauan. Jäystän rystysiäni ja yritän olla soittamatta Annille joka viides minuutti saadakseni tietää kävikö jakaja jo.

klo 12.10: alan epäillä että paniikki ja adrenaliininsekainen rystystenjäystäminen on hiukkasen ylimitoitettua. Syön lääkkeet.

klo 12.32: luovutan, soitan Annille. Jakelu on ollut myöhässä, mutta avaimet on toimitettu. Jatkan rystysien jäystämistä, kun en osaa lopettaa.

On tämä välillä niin vaikeaa, on.