ei mitään tärkeää

Löysin huoneestani lattian. Enää loput kirjat hyllyihin ja soittimet seinille niin alan olla valmis siirtymään muiden huoneiden kimppuun. Kaikki ylijäämätavara pitäisi kantaa vinttiin, mutta sitä en tee ennen kuin saan apua. Kyllä ne niin paljon painavat, ne roinat.

Kiroilin koko viikon jatkuneita unihäiriöitä. Kristiina suositteli Imovanea, mutta päädyin aluksi kokeilemaan valeriaanaa. Jälkimmäinen kun on luonnontuote, ja tuntuu siltä etten viitsi ammuskella reseptilääketykillä ennen kuin olen testannut lievempiä menetelmiä.

Vierastan unilääkkeitä aika pahasti. Deprakine on kolmiokamaa, ja silloin kun syön lääkkeeni uskollisesti, yöunet venähtävät helposti kahteentoista tuntiin. (Paitsi silloin kun en pysty nukahtamaan. Tai silloin kun herään viideltä aamuyöstä enkä saa enää unta.) Siihen vielä uni- tai nukahtamislääkkeet päälle niin olisin täysin tokkurassa nekin muutamat tunnit kun olen teknisesti ottaen hereillä.

Vaan jotain on keksittävä, kun joskus nukun puoli vuorokautta ja toisinaan neljässä päivässä yhteensä saman verran.

Hävytöntä tuhlausta suoritin, kun lähdin Halpa-Halliin hakemaan paria lamppua. Yli kolmekymmentä eroa meni jotta hujahti. Minua ei pitäisi päästää kodintarvikeosastolle ilman valvojaa!

Ei niin, että olisin ostanut mitään tarpeetonta. Paitsi ehkä ne muutaman euron pullojukat. Osastoa kierrellessään äkkiä vaan tajuaa, että tuokin kämpästä puuttuu, ja jos sitä ei osta nyt niin ei ikinä muista. Nyt on ikkunateippiä, johdonkiinnittimiä, huopatassuja, jännitemittari, kasvilamppu, nippusiteitä (tietokoneen lukuisten johtojen kurissapitoon) ja paljon muuta kivaa. Vielä pitää ostaa nauloja, koukkuja ja toinenkin kasvilamppu.

Antaisikohan isi joululahjaksi iskuporakoneen?