resurrectio

Tänä aamuna heräsin kummalliseen tunteeseen: hengitin nenän kautta. Päätä ei särkenyt. Keuhkot eivät yrittäneet kavuta ulkoilmaan. Ei flunssa ohi ole, mutta nyt olen päässyt sille normaalille nuha-köhä-tasolle jota olen koko viime viikon ikävöinyt.

Jos hyvin käy, selviän Moiran ja Dugin häistä ilman massiivista nenäliinavarastoa. On muuten nimittäin kiusallista yrittää soittaa kun nenä valuu. Ei siinä voi pysähtyä kesken kaiken niistämään!

Nyt, lopultakin, syksyn ensimmäiselle klassisen puolen sellotunnille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

niin, ja vielä:

Jos asuisin pääkaupunkiseudulla, olisin ollut mielenosoituksessa. Vaan en asu. Protestoikaa minunkin puolestani.