testosteronia

Navetan taakse vietiin traktorin kyydissä vanha kiuas, irtonainen jääkaapin ovi, pala puunrunkoa ja pyöreä pöytälevy. Oli muutakin roinaa - ruosteisia tynnyreitä ja poikien rakentamia huteria majoja. Tunti pistoolin ja haulikon kanssa oli erinomainen kokemus. Sitä seurannut moottoripyöräajelu ei ainakaan laskenut tunnelmaa.

Minä nyt vaan pidän ampumisesta. Haulikko tosin tuntui siltä että se repii kohta olkapään irti. Täyteisillä en uskaltanut edes yrittää, rekyyli kun oli niin raju jo muutenkin.

Osa ystäväporukastani on innokkaita airsoftaajia. Minuun se ei vetoa - siinä kun tuntuvat yhdistyvän sekä larppaamisen ja ampumisen huonoimmat puolet. Ollaan vähän niin kuin olevinaan joitakuita muita jossain muualla, ja ollaan vähän niin kuin ampuvinamme. Ja niin kovin usein joku täydellisen haavoittumaton peelo nousee pusikosta, vähät välittää siitä muovikuulasarjasta joka juuri pyyhkäisi rinnan poikki, ja ammuskelee rehellisiä pelaajia voitonriemusta kihisten.

Ennemmin pysyn ampumaradalla ja tähtäilen pahvitauluun. En minä mitään säkkipilliä osta, enkä mp3-soitinta. Hommaan aseenkantoluvan ja ostan revolverin.