varpushaukka?

Ne pahoinpitelevät Maameren tarinat!

Olen tiennyt jo pidemmän aikaa Maameren tarinoiden filmausprojektista, mutta uudelleenkirjoitetun juonen karmeus alkaa vasta paljastua. Tolkienistit valittakoot rauhassa, että oikeasti Galadriel oli pidempi kuin Celeborn. Peter Jackson sentään edes yritti noudattaa lähdemateriaaliaan - ei pelkästään itse romaanitrilogiaa vaan myös niitä tuhansia liitteitä.

Maameren tarinat on ensimmäinen fantasiateos jonka muistan lukeneeni - noin seitsemän vuoden arvovaltaisessa iässä. Sen jälkeen Narnia tuntui ihan lapselliselta ja Eddingsin kevytfantsu kovin hupaisalta.

Kiinnyin Maamereen samalla tapaa kuin toiset Keski-Maahan. Harmitti niin vietävästi, kun kirjassa oli liian vähän tosikielen sanoja: ei siitä mitenkään saanut muodostettua kuin pari hassua lausetta.

Joitakin vuosia myöhemmin näin Gerard Depardieun ensimmäistä kertaa elokuvassa Green Card. Filmi kuvattiin nelisentoista vuotta sitten - Depardieu oli vähän nuorempi, laihempi ja komeampi niihin aikoihin.

Siinä on Varpushaukka, totesin välittömästi. Onhan sillä pottunenä ja liikaa leukaa, mutta silti mies vastasi ajatustani niin täydellisesti kuin vain näyttelijä voi. Ja voi jumaliste, mikä määrä karismaa!

Ja nyt, mitä saammekaan nähdä?

Ennakkotietojen perusteella Varpushaukasta (Sparrowhawk) käytetään halki elokuvan tosinimeä - sitä, joka antaa vallan yli olevaisen, sitä, jonka tavallisetkin ihmiset pitävät salassa jopa puolisoiltaan. Sitä nimeä, jonka maagi kätkee vihoviimeisimpään koloon, koska jos vihamies saa sen selville, on tappio varma.

Tosinimien selville saamisen hankaluus on ensimmäisen kirjan pääjuonen olennaisin tekijä, ei mikään sivuhuomautus. Mutta mitäs siitä, tämä on nyt meidän tulkinta. Sellaiset pikkuyksityiskohdat kuten kirjan pääjuoni eivät saa olla taiteellisen vapauden esteenä.

Ja nimiroolissa maleksii tuollainen Hollywoodin söpö pojankloppi, jolle sitten sutaistaan naamaan kolme siistiä kynnenjälkeä - vähän kuin olisi tyttöystävä raapaissut.

Syntiset, saatanat, kurjat!

Mutta tapahtuu sitä toisaallakin maailmassa: loppukevennykseksi syvä rintaääni Pohjanmaalta.

"Bush on tehnyt enemmän ihmisoikeuksien eteen enemmän kuin joku Amnesty ikinä kaatamalla 300 000 kurdia kaasuttaneen Husseinin. Että silleen, vaikka oliskin vapaa ajattelija, ei tarviis olla kuitenkaan tyhmä."

On se hyvä, että joku ainakin tietää totuuden. Vaikka se joku sitten olisikin vain netti-Ilkan lukija.