värvätty

Minut värvättiin orkesteriin. Sähköpostiini ilmaantui kaikille opiskelijoille lähetetty tiedote Praxis-orkesterin harjoitusaikataulusta. Uteliaisuuttani vilkaisin soittajalistaa ja huomasin seassa oman nimeni.

Että tällä lailla.

On näköjään seurattava aktiivisesti kaiken maailman projektien osallistujalistoja, koska oma nimi saattaa ilmaantua listalle niin, ettei siitä kerrota asianosaiselle mitään. Sitten vasta aletaan huudella, jos onneton ei tule harjoituksiin, kun ei ole edes tajunnut olevansa projektissa mukana. Esimerkillistä tiedottamista.

Mikäs siinä, mielelläänhän sitä osallistuu, mutta mieluummin kyllä kuluttaisin penkkiä kansanmusiikin kuin oopperaproduktion yhteydessä. En tiedä, onko minulla osallistumispakkoa, kun kumminkin olen kansanmusiikin linjalla. Tunnistin listalta kyllä yhden kansanmusiikkiviulistin, joten voi olla että kaikki joilla on yhteensopiva soitin, on värvätty mukaan - enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Itseilmaisu on taas ojanpohjalla. Tarkoitukseni ei ole valittaa siitä, kuinka kauheaa on tällainen klassinen pakkokoulutus. Olen lähinnä tietämätön ja hiukan hämmentynyt siitä, kuuluuko klassinen orkesterisoitto

1. kaikille opiskelijoille riippumatta opintolinjasta


2. kaikille opiskelijoille joilla on (orkesteriin) sopiva soitin, riippumatta opintolinjasta


3. niille opiskelijoille, jotka saavat pääaineessaan myös klassista koulutusta


4. niille opiskelijoille, jotka tuntuvat tarvitsevan orkesterikokemusta


5. niille opiskelijoille, joiden soittimista on juuri nyt pulaa


6. niille, jotka opettajat nakittavat koska mieli tekee


7. vapaaehtoisille

Täytyy kysyä, kunhan löydän jonkun joka saattaisi tietää vastauksen.

Asunnossani tapahtui eilen huomattavaa edistystä: odottamani Mies tuli vihdoin paikalle työkalut mukanaan. Hämmästykseni oli melkoinen kun huoltomies-Andersin sijasta paikalle marssi Anders Asunnonomistaja. Ihan tosissani kuvittelin että isännöitsijän kautta pyydetyt huoltotoimenpiteet hoitaa henkilö, joka on vain sattumalta omistajan kaima.

Vain paperilla nähty omistajan nimi oli herättänyt aivan toisenlaisia mielikuvia kuin se ujonoloinen pohjalaisisäntä joka oveani kolkutti. (Ujouden vaikutelma tosin saattoi johtua myös hiukan haparoivasta ja murteellisesta suomesta.) Jotenkin ajatus svenska talande bättre folkista tarttui ennakolta asunnon omistajaan - jota en sopimusta tehdessä koskaan tavannut - koska vain rikas ja parempi väki omistaa ylimääräisiä asuntoja.

Anders sitten vaihtoi lahonneen sokeripalan tilalle uuden (ja laittoi siinä sivussa lampunkin paikoilleen), nosti keittiön oven paikalleen ja havaitsi, että jääkaapin ovien kääntö ei onnistu mukana tuoduilla työkaluilla. Tärkein työ jäi siis tuonnemmaksi. Pikkuhommia ne olivat kaikki, mutta ainoa omistamani työkalu on vasara. Sillä ei tehdä sähkötöitä erityisen menestyksekkäästi.

Ilta huipentui kahden viikon pyykkien pesemiseen, nyt kun pesuhuoneen avaimen sijainti lopultakin selvisi. Voi, että elämä on jännää.