Köyhä, köyhempi, Lin

En ole jaksanut taas kirjoittaa aikoihin - vaikka ei se kyllä tapahtumien puutteesta johtunut. Taisi tulla runsaudenpula. Kävin esiintymässä Solmukohdassa, unohdin sanat kesken biisin, sain humalapäissäni kouristuskohtauksia, jouduin sairaalaan, elin vanhempieni kustannuksella koko hiihtoloman enkä tehnyt mitään hyödyllistä, makasin illat pitkät Sopulilaaksossa, katsoin Oscar-gaalan, palasin pohjoiseen ja tajusin taas tänään että en ole syönyt mitään lääkkeitä ainakaan neljään päivään.

(En sitten ikinä opi. Onneksi ei ole tullut mitään oireita - vielä.)

Kylällä odotti laskupino. Sairaala haluaa 22 euroa siitä hyvästä että pitivät minua yön yli tarkkailussa. Soitinrakentaja tahtoo 71 euroa lähettämästään talla-aihiosta - sen piti maksaa 20 e. Missä helvetin kohtaa hinta nousi viidelläkympillä? Perintäfirma tahtoo yli kuusikymppiä nuottikirjasta jota tarvittiin ennen Ropeconia Kitchen Linen tekemiseen. Joku onneton jätti sen palauttamatta kirjastoon ja nyt lasku on sitten minun niskoillani. Toinen lakifirma tahtoo saman verran rahaa muista kirjaston kirjoista.

Ai niin, ja se Hesarin lasku jonka unohdin täysin, ja toissakuun puhelinlasku. Viime kuun laskun kyllä maksoin, mutta puhelin pysyy kiinni kunnes kaikki on hoidettu. Rahat eivät riitä opistomaksuihinkaan kunnolla, joten mitäs helvettiä nyt pitäsi tehdä? Saisikohan pankista lainaa? (Siis opintolainan lisäksi - se on jo, ja kaikki menee opintomaksuihin.) En tiedä irtoaisiko pankilta penniäkään, mutta kohta menen kokeilemaan koska muuten olen tosi kusessa.

Vittumaista erityisesti koska näistä summista kaikkiaan 152 euroa on sellaisia, joita en mitenkään kyennyt ennakoimaan. Siitä kirjaston kirjasta voin ihan suoraan syyttää muita - ja omaa kiltteyttäni. Hesari, puhelin ja toinen kirjastolasku ovat alkusyksyn ja joulunajan masennuskausien tuotoksia; niistä saattaisin ehkä selviytyä jos ei olisi noita muita kaatumassa päälle. Siihen vielä päälle opistomaksut niin talous on niin paljon miinuksella etten halua edes ajatella.