tahtoo hesarin! nyt!

Neiti T. lähti kotiinsa eikä ole tietoa aikooko hän tulla enää takaisin. Reksi pitää ansaittua pitkää viikonloppua. Lähes koko Mökkikylä on tyhjillään sillä valtaosa oppilaista on lähtenyt viikonlopuksi kotikaupunkeihinsa. Olisin minäkin saattanut lähteä, mutta kun ehdin jo sopia täälläpäin asuvan tätini kanssa että menen viikonlopuna käymään niin en viitsinyt sitä sitten perua.

Hannu Saha - yksi suomalaisen kansanmusiikin kunnioitetuimmista guruista - piti meille muutaman tunnin luennon. Käsittelimme musiikin ja musikaalisuuden määritelmiä, kansanmusiikin ja klassisen musiikin eroja ja kulttuurin vaikutusta musiikin oppimiseen. Asenteeni alkavat vähitellen lieventyä: musiikkiopistossa päähän taottiin selkeä erottelu musikaalisiin ja epämusikaalisiin ihmisiin. Sitten oli hyvä tuntea ylemmyyttä ja katsoa sivistymätöntä, epämusikaalista rahvasta nenänvartta pitkin. Musiikkiopistosta kuudentoista ikäisenä lähdettyäni aloin ymärtää, että jako ei välttämättä ole ihan niin mustavalkoinen, mutta vasta täällä, arkistonauhoitteita kuunnellessani, olen ihan oikeasti alkanut ymmärtää musikaalisuuden käsitettä vähän laajemmin.

Kuulostipas tuo hienolta. Pitäisiköhän pyrkiä yliopistoon humanistiksi? Pari sivistyssanaa sekaan niin johan muuttuisi teksti lukukelvottomaksi.

Takaisin asiaan: musikaalisuudesta. Otavan musiikkitietosanakirjan artikkeli määrittelee sen näin:

Musikaalinen = musiikkia tajuava

Ihmisen koko se psykofysiologinen rakenne, joka on välttämätön mutta ei riittävä edellytys siihen, että hän kykenee ymmärtämään musiikin yhtenäiseksi ja mielekkääksi (= vastaanottava musikaalisuus) sekä itse ilmaisemaan itseään musiikillisesti (= luova ja esittävä musikaalisuus).

Jokapäiväisessä puheessa jaetaan ihmiset joskus musikaalisiin ja epämusikaalisiin henkilöihin. Tämä käsitys on kuitenkin hyvin arveluttava ja tuskin tarkoituksenmukainen, sillä voidaan olettaa, että musikaalisuus - samoin kuin esim. kielitaju, havaintokyky ja muisti - vaihtelee eri henkilöiden ja henkilöryhmien välillä sekä määrän (musikaalisuuden asteen) että laadun (musikaalisuuden tyyppien) puolesta. Samoin kuin henkilöt, joiden taipumukset ovat estyneet tai joiden kehitys on häiriintynyt, voivat olla älykkäitä ja havaintokysyisiä, voidaan olettaa, että kaikki ihmiset ovat musikaalisia, mutta enemmässä tai vähemmässä määrin ja eri tavoin.

(Artikkeli jatkuu lisämääritteillä ja musikaalisuustestien kuvauksilla ja kritisoinnilla.)

Siinä yksi selitys. Musiikkiopiston rajat ovat paljon tiukemmat. Kansanmuusikoiden käsitelyssä musikaalisuuden käsite lavenee rajusti - Hannu Sahan mukaan täysin epämusikaalista ihmistä ei ole olemassakaan ja jos olisi, tämä ei koskaan oppisi edes puhumaan.

Tuon kun lukee, voi tulla sellainen mieli että latelen tässä itsestäänselvyyksiä. En oikeastaan - yritän vain selventää itselleni (ja miksei muillekin) mihin musikaalisuuden raja oikeastaan pitäisi laittaa. Voihan tietysti pitäytyä siinä, että jokainen ihminen on musikaalinen. Samaan hengenvetoon voisikin lausahtaa, että kahdeksankymmenen älykkyysosamäärällä varustettu levyseppähitsari joka ei osaa itse sitoa edes kengännauhojaan on älykäs.

Lupaan laittaa vastauksen tähän kysymykseen näille sivuille - heti kun keksin sen. Sitä odotelessa taidan mennä baariin mietiskelemään asiaa.