hurtta
Koiranpentujen pitäisi kai olla söpöjä. Aina ne eivät ole; se elukka joka muuttaa tähän talouteen heinäkuun lopulla on toistaiseksi ruma, ryppyinen ja sokea. Ehkä sen söpöys kehittyy myöhemmin.
Eikä ole mikään ihan pieni elukka tämä: urospuolinen vanha englanninlammaskoira on yleensä painoltaan noin 30-45 kiloa ja säkäkorkeudeltaan yli 60 senttiä. Karvainenkin se on. Näyttelykuntoisena suorastaan pörheä.
(Ei niin että sitä näyttelyyn vietäisi. Rokotetaan ja viedään pentukouluun. Jos hyvin käy, koira kelpaa ja ihmisten kunto kestää, myös pelastuskoiratreeneihin. Koiraeläinten pitää osata jotain hyödyllistä.)
Eihän sen ylläpito halvaksi tule - mutta kun koiran eläinlääkärivakuutus on telkkariluvan hintaluokkaa, niin huonomminkin voisi sen rahan käyttää. Ja nykyisellään ostan mieluummin rahalla elukoille ruokaa kuin itselleni kaljaa.
(Uusi imuri on kyllä pakko ostaa. Vanhalle näytetään vähän koirankarvoja niin se varmaan räjähtää.)
2 sanottua:
Iiih! Meillä oli Vanha Englanninlammaskoira, Mesi, ja se oli mahtava peto. Minä ja Petteri oltiin sille lauma, ja se vahti meitä aina kun äiti ei ehtiny. Sillä oli myös loputon pinna ja se kesti meidän riehumista uskottoman paljon.
Söpöys kehittyy siinä missä turkki kasvaa. Lopulta etu- ja takapuolen erottaa siitä että toisessa on nenä ja toisessa... noh, ei ole. :D
Onko teidän hurtalla jo nimi?
Vahvoja nimiehdokkaita on tällä hetkellä kaksi: Kalpio ja Rohjo. Ehdotuksia ja äänestyksiä kuunnellaan mieluusti :)