surku

Miten voi ihmistä näin riepoa ja vituttaa yhden ainoan, jo (monta vuotta) viimeisiään vetäneen tavaran hajoaminen?

No siten, että yksi rähmäkäpälä onnistui rikkomaan rakkaan lapsuusmuiston. Jos sen olisi hajoittanut itse, niin olisi vihainen itselleen juuri niin paljon kuin asiaan kuuluu. Mutta eihän sitä kehtaa naiselle raivota yhden vaivaisen mukin takia, kun toinen jo valmiiksi itkun partaalla tiedostaa rikkoneensa jotain minulle tärkeää.



Hyvästi, haikkimuki - joka-aamuinen kahviperinne jo vuodesta 1990.

(ja ei, sitä ei voi liimata. Kappaleiden välistä kun hajosi lattialle puoli tonnia muruja, niin että jos suurimmat palat laittaakin yhteen, jää saumoihin liian suuret raot. Mennyttä se on, valitettavasti.)

edit: Ja piru, yritän kumminkin. Mitähän epoksisuperliimaa pitää ihmisen ostaa, jotta kahvi ei liota sitä olemattomiin heti ensimmäisellä testikerralla? Ja jos niihin pahimpii rakoihin tunkisi sitten vaikka jotain muovailuvahaa tujumpaa?