Onni on oma hiomakone

Ostin - äidin suosiollisella avustuksella - hiomakoneen. Se oli halpa, ja tulee epäilemättä leviämään käsiin kaksi vuorokautta kolmivuotisen takuun umpeutumisen jälkeen. Kun niin käy, olen toivottavasti vähemmän persaukinen ja voin ostaa tilalle laadukkaamman välineen.

Näin köyhäilyvaiheeseen tämä kone kumminkin käy. Kunhan jaksan pyöräillä rautakauppaan, haen kunnon varaston hiomapaperia ja ryhdyn hiomaan keittiön kaapistoa. Onneksi kaikkea maalia ei tarvitse raapia irti ihan viimeistä hiukkasta myöten; uudelleenmaalaus antaa vähän anteeksi.

Sankarillisia remonttitekoja on nyt luvassa!

Eikä siinä kaikki; olen myös saanut aikaiseksi vaihtaa pyörään uuden sisäkumin ja fileoinut kalan ihan itse! Jo oli aikakin. Vaan kokonaista kalaa ei tehnyt mieli ostaa ennen kuin veitsien joukosta löytyi asianmukainen ja terävä väline - enää en joudu leikkaamaan graavilohta leipäveitsellä - eikä pyörän kumiakaan tarvinnut vaihtaa, kun ei koskaan puhjennut. Kuka sitä nyt ryhtyisi rikki sahaamaan, vain jotta pääsisi ylpeilemään renkaanvaihtokokemuksillaan?

Hulluahan se olisi.