sukka
Muutamaan otteeseen yritin syksyllä neulakinnastekniikkaa - ja epäonnistuin surkeasti. Sain aikaan patalappuja ja omituisia ryhmyjä.
Toissapäivänä ärsyynnyin nettiohjeita vilkuillessani; jos kerran muutkin osaavat, niin mikä hitto siinä niin vaikeaa nyt on? Yritin uudestaan, ja katso! Nyt minulla on nilkkasukka. 
Kärjen silmukat on vedetty mahdollisimman tiukalle, koska oravankynteni repivät heikommat jalanpeitteet riekaleiksi alta aikayksikön. Parempi tehdä tukevaa kuin korjata reikiä joka käyttökerran jälkeen. Kantapää on tehty samalla mallilla; loput käyttäen Yorkin silmukkaa - tai ainakin jotain sinnepäin. Lankana paikallisesta halpamyymälästä alennuksella ostettua Novitan hailakanvihreää Jussia, 75% villaa. Lopputulos istuu jalkani malliin täsmälleen - sopii vain toivoa että sitten kun vähän huovutan valmista sukkaa, se ei yritä kutistua.
Aikaa meni puolitoista vuorokautta kun vauhtiin pääsin. Kunhan tästä jatkan, väännän vartta polveen asti koska kunnon villasukat lämmittävät säärenkin.
Virheitähän tuossa on vaikka kuinka, mutta onnistuin silti, vastoin kaikkia niitä "tee ensin lapaset" -neuvoja. (Mitä minä lapasilla? En tahdo niitä, joten miksi hukkaisin aikaa sellaisten tekemiseen?)
Seuraavista teen kyllä silti suuremmat.
3 sanottua:
Testing, testing, yks kaks kol.
Miksi kukaan ei koskaan sano mitään?
Kaikki varmaan vihaa mua.
Johtuiskohan tuo siitä, ettet pahemmin mainosta blogiasi. Tai yleensä ole yhteydessä inehmoihin. Ja kyllä, me vihaamme sinua.
Kivat sukat silti.
-Ene
Onhan tää blogilistalla ja mailien automaattiallekirjoituksessakin. Spämmiäkö pitäisi ryhtyä lähettämään?
Ite olet vaan tollanen homeperse.
Mutta odotas vaan kun saan taas kuvatuksi; teen tuolle sukalle paria ja samanaikaisesti uutta, paljon isompaa ja onnistuneempaa versiota. Ensimmäinen pari jää nilkkasukiksi, toisiin teen vartta polveen asti ja väännän lyhyet lautanauhat pidikkeiksi.