Wednesday, March 21

Hypoteettinen isoisä

Huomenna viihdytän itseäni neulomalla säärystintä klo 13:30-15:00. Sijaintini tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan konservatorion musiikkileikkikoululuokan nurkka ja opettajan asenne hapan.

Viime syksyn ensimmäisellä pedagogiikkakurssilla kiristelin hampaitani ja huutelin takarivistä humanisminvastaisia kommentteja. Luulin silloin, ettei pahempaa höttöä voi tullakaan. Voi että, kun olin väärässä.

Varhaisiän musiikkikasvatuksen tunnilla olen kuullut, että viisivuotiaille voi jo alkaa opettaa improvisaatiota. Alle kouluikäiset eivät hahmota synkooppirytmejä. Nelivuotiaille voi opettaa kolmen sävelen kappaleita.

Musiikkikasvatuksessa hyvä keino on tietysti laittaa levy soimaan ja pistää koulutettavat kuuntelemaan. Vaan ihan miten vain hutaisten ei pidä tätä kuuntelutapahtumaa tehdä - on otettava huomioon erinäisiä seikkoja, kiinnitettävä lasten huomio. Ennen kaikkea: vaikutusalttiille mielille on soitettava vain hyvää musiikkia.

Vaan kuinka määrittelemme hyvän musiikin?

Allekirjoittanut, luokkahuoneen armoitettu takapenkistähuutelija, erehtyi tiedustelemaan opettajalta hyvän musiikin tarkempaa määritelmää. Vastaus - "en minä nyt osaa sanoa, kyllä te sitten itse huomaatte" - ei aivan tyydyttänyt. Tarkensin: mikä lienee sitten huonoa musiikkia? Tarkotetaanko tässä mahdollisesti huonoa laatua, ja millä kriteereillä mitattuna? Epäpuhdasta soittoa? Laimeaa tulkintaa? Rätisevää levyä? Liikkuuko maailmalla paljonkin huonolaatuisia levytyksiä?

Opettaja, tuo kaikkinaisen viisauden lähde, puhisi ärtyneenä.

Kun tyydyttävää vastausta ei ottanut kuuluakseen, rajasin kysymystä entisestään. Olikohan hän puhuessaan hyvästä musiikista mahdollisesti viitannut siihen hyvin yleiseen ilmiöön, että ihminen tapaa määrittää itseään miellyttävän musiikin hyväksi ja muunlaisen huonoksi? Jos - aivan teoreettisesti, tottakai - minulla olisi isoisä joka pitää vain tangosta, niin eikö hän silloin kuunteluttaisi lapsilla ainoastaan sitä, sillä perusteella että kaikki muu on huonoa musiikkia? Ja eikö, jos minulla olisi isä joka ei pätkääkään pidä vaikkapa black metalista (tämä ei ole niin teoreettista, vaan varsin totta), niin eikö olisi todennäköistä että hän ei koskaan soittaisi huonoksi leimaamaansa musiikkia kenellekään?

Jo sain vastauksen.

"No, kuinka todennäköistä on, että sinun isoisäsi päätyy tänne opettamaan musiikkikasvatusta?"

Anonymous sanoi...

Tämähän on sitä jälkiviisastelua...mutta kannattiko sittenkään ajaa ne säärikarvat, kun nyt tarvitset säärystimiä etteivät sääret palellu?

Luonnollinen karva, paras karva.