Paha karma löi

Maanantaista alkoi epäonni.

Sellopussin hihna katkesi ja soitin koki lyhyen lennon kohti asfalttia. Sellon siirtely paikasta toiseen on nyt järjettömän vaikeaa, koska pussissa ei ole enää hihnaa eikä kahvaa.

Iltainen siirtymä kaatosateessa johti siihen, että kaikki nuotit kastuivat ja sain flunssan.

Aamuvarhainen juna ajoi hirvikolarin.

Kaiken huipuksi kotiin saapuessani aloin tuijotella hämmentyneenä valtavaa murattiani jota olen hoivannut huolella jua rakkaudella. Yläoksia peitti seitti jossa kiipeili ötököitä. Tarkempi tutkimus paljasti räjähdysmäisesti kasvaneen infestaation - josta ei ole vielä perjantaina näkynyt merkkiäkään. Suurin huonekasvini on todennäköisesti poltettava, koska tuholaisten poistaminen valtaisasta muratista on lähes mahdotonta. Vien yhden saastuneen oksan huomenna muovipussissa näytille puutarhaliikkeen parkkipaikalle. Ehkä joku asiantuntijoista osaa kertoa onko kasvi parempi tuhota vai onko raid-purkin ja muovisäkin avulla saavutettavissa toivoa.

Jotta ötökkäinfestaation aiheuttama mielen järkkyminen välittyisi lukijakunnalle kaikessa kauheudessaan, huomautan että poden melkoista sisätila-ötökkä-fobiaa. Monijalkaiset, lentävät, kiipeilevät tai niljakkaat saavat olla rauhassa talon ulkopuolella, mutta yksi ainoa sokeritoukka huoneiston oven sisäpuolella ajaa minut seisomaan talousjakkaralle hyönteismyrkkytölkki kourassa.

Nyt ei taas mene hyvin.